Palstalla on tänään marttyyriäitien kokoontumisajot.

Kun olin lasten isän kanssa naimisissa, odotukset oli aina korkealla. Ja petyin, kerta toisensa jälkeen. Nyt uusioperhe ja nykyinen mies touhottaa lasteni kanssa oikein viimeisen päälle, vaikken sitä odotakaan. Mutta tuntuupa ihanalta kuitenkin.

Terveisin entinen marttyyriäiti

Olen jo tarpeeksi saanut haukuntaa marttyriksi ja uhriutujaksi, kun olen kertonut elämästäni kahden erityisen yksinhuoltajana. En edes pistä tähän mitään äitienpäivästä.

On se kamalaa, jos mies ja lapset eivät herää kukonlaulun aikaan keittämään kahvia. ;D Seuraavaksi varmaan syyllistetään opettajaa/päiväkotia siitä, että on tehty liian kämäset kortit.

Ja ensimmäinen "mies petti äitienpäivänä" -aloitus heti seitsemän jälkeen.

Voisko näistä vain koittaa nauttia?

Äitien päivän lounas paikka unohtuvarata. Nälkä lakko onsuunnitelmissa.

Toisia ihmisiä ei vaan voi miellyttää. Vaikka vuoteeseen tuotaisiin täysi aamupala ja vieressä soittaisi sinfoniaorkesteri, on kahvi kuitenkin liian kylmää/kuumaa/laihaa/vahvaa.

Ei me jotka ollaan tyytyväisiä täällä avauduta 😃. Nyt kilttimiesten kannattaa pönkittää naiskuvaansa ja naisvihaansa perustamalla käsityksensä niihin jotka ovat tyytymättömiä mikä johtaa avautumiseen. Samalla voi muurata lisää muuria oman itsen ja normaalin elämän väliin.

Pyh. En oleta että teini tekisi tai antaisi jotakin.

Miestä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei keitetä kahvia, ei tarjota kakkua, ei korttia, ei lahjoja, ei lounastakaan.

Mitä kaikkea itse teet muistaaksesi omaa äitiäsi tänään?

Muistan viimeisen isänpäivän exäni kanssa: kahvi oli liian kylmää, kakku vääränlaista ja lahja paska. Siitä saikin luvan itselleen korkata pullon auki ja hautautua tietokoneelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo tarpeeksi saanut haukuntaa marttyriksi ja uhriutujaksi, kun olen kertonut elämästäni kahden erityisen yksinhuoltajana. En edes pistä tähän mitään äitienpäivästä.

Sama täällä. Aina haukutaan, kun on rehellinen. Ehkä se on joillekin liian vaikea asia, että lapsi voi olla oikeasti työtä vaativa.

Kyllä se mielestäni kertoi paljon omasta arvostani ex-miehelle, että miten hän viitsi nähdä vaivaa eteeni merkkipäivinä. Itse ostin hänelle isänpäivälahjaksi mm. kunnon ulkoilukengät ja kalliin puhelimen, mutta koskaan en saanut mitään vastaavaa takaisin. Viimeisenä äitienpäivänä ennen eroa toivotti vain tekstarilla hyvää äitienpäivää. :D Ei kahvia, ei suklaata, ei yhtään mitään. Itse olisin ollut tyytyväinen, jos olisi edes YRITTÄNYT. Vaan ei, kun naisella ei ole mitään arvoa miehelle, niin eihän sen eteen viitsitä nähdä vaivaakaan. Kyllä se jostain aina kertoo.

Täällä oli äitien päivä jo helmikuussa mutta en minä silloin mitään saanut. Ihme kyllä lapsetkaan eivät olleet askarrelleet korttia tarhassa. Ei se minua erityisemmin haittaa. Toki hyvää äitienpäivää toivottivat.

Mutta pari vuotta sitten mieheni toi lapseni kanssa itsetehdyn kortin ja kultaisen sydän- medaljongin. Siinä oli lahja ihan useammaksi vuodeksi.

Mieheni muistaa minua kyllä muuten usein esimerkiksi ruusuilla. Itse ostan myös hänelle pieniä yllätyksiä silloin tällöin. Emme tarvitse erityistä päivää. Ja toisaalta meille aikuisille merkittävin päivä on hääpäivämme. Lapsemme arvostaa minua äitinä muutenkin.

Ehkä sitä ei kaipaa mitään tällaisia päiviä jos muuten jo tuntee saavansa arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Äitien päivän lounas paikka unohtuvarata. Nälkä lakko onsuunnitelmissa.

Toisia ihmisiä ei vaan voi miellyttää. Vaikka vuoteeseen tuotaisiin täysi aamupala ja vieressä soittaisi sinfoniaorkesteri, on kahvi kuitenkin liian kylmää/kuumaa/laihaa/vahvaa.

Kirjoittaako joku oikeasti näin vai onko komiikkaa? Jos ei niin huhhuh :D