Ekaa kertaa äidiksi yksin 46-vuotiaana

Aika epätoivoista tosiaan. Mutta jos hoidot kustantaa omilla rahoillaan, en näe asiassa mitään väärää sinänsä. Jos veronmaksajien rahoilla kustannettaisiin tällaista egotrippailua, siinä vaiheessa sanoisin kyllä stop.

Onhan tuo surullista, että muodostuu tuollainen pakkomielle asiaan. 

Tulee pakosti mieleen, onko lapsellakaan hyvä olla tämän äidin hoivissa. Lataus on niin äärettömän kova tässä. 

Kun äitini sai minut oli hän 36 v. Silloin 80-luvun alussa kun äitini oli luokan vanhin äiti. Kaikkien muiden äidit olivat vähintään 10 v nuorempia. Ajattelin että hyvä jos vanhemmat enää kun täytän 18 v mutta äitini eli siihen asti kun olin 43 v ja isäni äitiä pari vuotta vanhempi elää vieläkin.

Itsekkin olen vanha äiti. En usko että tuosta on lapselle haittaa. Nykyään koulussakin on meitä vanhoja vanhempia.

Pudotus vauva-arkeen voi kyllä olla armottoman kova. Vuosien mittaan voi olla aika idealisoitu kuva lapsen kanssa elämisestä. Yksin ja melko iäkkäänä se on kovaa hommaa. Omat vanhemmatkin varmaan jo aika vanhoja pienen lapsen hoitamiseen.

Up

Monella lapsella on "vanha" äiti joten tuskin kukaan pitää sitä mitenkään ihmeellisenä. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee koko ajan ja monen lapsen äideillä on luonnollisestikin jonkin verran ikää viimeisen lapsen kohdalla. Naisten eliniän odote taitaa nykyään olla jotain 84 tai 85v joten ihan aikuiseksi todennäköisesti ehtii lapsensa kasvattaa.

Luonnotonta ja säälittävän epätoivoista ja myös itsekästä-omaa pakkomiellettäänhän tuo tuossa toteuttaa eikä ajattele lasten parasta.

Tuossa ei ole yhtään enemmän minäminää kuin nuorempien äitien valinnoissa.

Tupakoivat hankkivat lapsia. Uraäidit hankkivat lapsia. Epäsosiaaliset ja mielentervaysongelmaiset hankkivat lapsia. Perinnöllisiä sairauksia sairastavat hankkivat lapsia. Liian köyhät hankkivat lapsia. Liian rikkaat hankkivat lapsia. Lapsia hankitaan ulkomaalaisten kanssa ja lapsi kärsii rasismista. Lapsia hankitaan että saataisiin kumppani sitoutettua. Lapsia hankitaan kun ei keksitä mitä muuta elämällään tekisi.  Ja AINA se lapsi hankitaan omaa itseä varten. Mitään muuta syytä ei ole kenelläkään.

Kaikissa äideissä on pahoja vikoja eikä kenenkään periaatteessa pitäisi hankkia lapsia, kun jokainen äiti on taakka lapselleen tavalla tai toisella. Jos aloittajan viitoittamaa tietä lähdetään seuraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pudotus vauva-arkeen voi kyllä olla armottoman kova. Vuosien mittaan voi olla aika idealisoitu kuva lapsen kanssa elämisestä. Yksin ja melko iäkkäänä se on kovaa hommaa. Omat vanhemmatkin varmaan jo aika vanhoja pienen lapsen hoitamiseen.

Niin, sehän on huomattu miten hienosti se nuoremmilta sujuu. Ei ole ongelmia kenelläkään, vai mitä?

Kyllä se on yksilön omasta asenteesta kiinni, ei iästä. Jotkut ovat aivan nääntyä 8-tuntisista työpäivistä, toiset paahtavat 80-tuntisia työviikkoja vuosikymmeniä.

Mutta on ilmeisesti täysin vieras ajatus, että joku kykenisi arvioimaan omat voimavaransa. Erilaisia ratkaisuja ei tule sallia.

Typerää.

Tuossa iässä on aika iso riski saada vammainen lapsi. On myös hurja ajatus että äiti yli 50v. , kunnlapsi menee ekalle luokalle kouluun.

Toivotan molemmille pitkää ikää ja terveyttä.

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/perhe/201705112200124979_pr.shtml

...Miltä lapsesta tuntuu kun äiti on muiden kavereiden isoäidin ikäinen? Lapsi joutuu jo nuorena aikuisena pelkäämään vanhenevan äidin poismenoa. Ymmärtäisin jos olisi tullut luomusti raskaaksi mutta pitkien hoitojen avullahan tämä raskaus on aikaansaatu. quote]

Mitä eroa sillä lapsen kannalta on onko luomu vai hoidoilla saatu? 

Olen 46v ja liikunnallinen ja terve, mutta en todellakaan jaksaisi enää vauvan kanssa.

Toivottavasti ei tule tuolle naiselle vielä pettymyksenä eteen ettei se arki olekkaan niin ruusuista sitten lapsen kanssa. Sitä ei voi kuitenkaan tietää lopulta millasta se on ennen kuin itse kokee sen. Vaikka olisi kuinka etukääteen miettinyt realistisesti asiaa.

Mun ystävä on pk:ssa töissä. Kertoi vanhemmasta pariskunnasta, (päälle 40v) olivat vuosia toivoneet lasta. Kovat odotukset siitä miten täydellistä elämä heillä sitten on. Myöhemmin äiti oli avautunu mun yställe tyyliin " kun vois perua koko lapsen"arjen rankkuus taisi sittenkin yllättää. Olivat tottuneet jo mukavaan kahden aikuisen elämään.

Tulee vähän mieleen Jani Toivola. Pakkopakkopakko saada oma biologinen lapsi. Ja sen jälkeen rutista kuinka rankkaa on ja miksi kukaan ei kertonut.

Siinähän sitten onkin, kun saa jonkun epänormaalin eli down-version lapsesta....

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ei ole yhtään enemmän minäminää kuin nuorempien äitien valinnoissa.

Tupakoivat hankkivat lapsia. Uraäidit hankkivat lapsia. Epäsosiaaliset ja mielentervaysongelmaiset hankkivat lapsia. Perinnöllisiä sairauksia sairastavat hankkivat lapsia. Liian köyhät hankkivat lapsia. Liian rikkaat hankkivat lapsia. Lapsia hankitaan ulkomaalaisten kanssa ja lapsi kärsii rasismista. Lapsia hankitaan että saataisiin kumppani sitoutettua. Lapsia hankitaan kun ei keksitä mitä muuta elämällään tekisi.  Ja AINA se lapsi hankitaan omaa itseä varten. Mitään muuta syytä ei ole kenelläkään.

Kaikissa äideissä on pahoja vikoja eikä kenenkään periaatteessa pitäisi hankkia lapsia, kun jokainen äiti on taakka lapselleen tavalla tai toisella. Jos aloittajan viitoittamaa tietä lähdetään seuraamaan.

Kiitos tästä fiksusta kommentista. Lapsen tekeminen on tosiaan aina itsekäs päätös. Eikä siinä mitään, ihmisten teot nyt tuppaa pitkälti olemaan itsekkäitä, mutta minusta kaikkien pitäisi kyetä näkemään että vaikka ikää olisi ollut vähemmän kun ne lapset sattui saamaan ei se mitenkään sitä itsekkyyttä vähennä. Minä olen lapseni tehnyt selvästi nuorempana mutta tiedostan kyllä että se oli äärimmäisen itsekäs päätös. En varmasti kasvattajana ole paras mahdollinen ja lapsi saa geeniperintönä riskin moneen vähemmän kivaan asiaan. Se, että olisin tehnyt lapsen 10 vuotta myöhemmin tai aiemmin ei mitenkään vähentäisi tämän päätöksen itsekkyyttä.

Tuossahan oli kaiketi käytetty lahjoitettuja muna- että siitiösoluja, kaiketi nämä ovat yleensä suht nuorten?