Meritokratia yhteiskunnan mädännäisyyden ongelmana?

Käsite meritokratia on ajatusmalli, jossa pelkistyy klassisen liberalismin vaatimus siitä, että nousevien keskiluokkien asemat etenkin julkisen vallan palveluksessa tulee jakaa ensisijassa osoitetun pätevyyden mukaan. Ne eivät saa jakaantua sukulaisten suosinnan, erilaisten suojelijoiden, lahjonnan tai varakkuuden perusteella siten kuin ennen tehtiin. Rekrytointi eri asemiin tulee perustua näyttöihin koulutuksesta ja tutkinnoista. Virkaura ja ylennykset tulee olla riippuvaisia koulutustutkinnosta. Nämä periaatteet syrjäyttivät virkakoneistossa kokemuksen ja senioriperiaatteen.

Onko nyt niin, että virkamiesten korkea koulutusvaatimus on syrjäyttänyt osaamista ja kokemusta niin paljon, että virkakoneisto on täysin irti realiteeteistä? Miten on mahdollista esimerkiksi se, että nykyisin tuottamattomissa viroissa työskentelee yli 60% työllisistä, eli valvontaa ja byrokratiaa on lisätty hirveästi, samalla kun laatu on kauttaaltaan yhteiskunnassa romahtanut?

Esimerkkinä hometalot. Vaikka valvontaa on pilvin pimein, tuloksena on sutta ja sekundaa. Tai sairaanhoitoprosessit, joissa työskentelee aina vain enemmän ihmisiä ja kalliimmalla palkalla, tuloksena on enemmän vaivaisia ja hoitovirheitä? Mikä mättää?