Lue keskustelun säännöt.
järkyttävää tajuta että mun paperit eivät olekaan joku päivä minun!
10.05.2017 |
Joku päivä kun kuolen, kaikki jää lapselleni.
Nyt kun ikää tulee, alkaa konkreettisesti tajuamaan tämän.
Joskus ehkä hävitän arkaluontoisimmat paperit.
Kommentit (5)
Ei tarvitse edes odottaa kuolemaa, jonain päivänä joku varastaa lompakkosi ja alkaa esiintyä sinun papereillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä on jo aloittanut hävittämisen. Heitin kaikki ala- ja yläasteen kouluvalokuvat roskiin. Ei oo perillisiä. Seuraavax, kun on aikaa, siirryn lukiokuviin. Kuka niitä tarttee.
Muu jälkipolvi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse edes odottaa kuolemaa, jonain päivänä joku varastaa lompakkosi ja alkaa esiintyä sinun papereillasi.
Ei mulla ole lompakossa papereita.
Tarkoitin asunnossa olevia papereita ym.
Vierailija kirjoitti:
Mä on jo aloittanut hävittämisen. Heitin kaikki ala- ja yläasteen kouluvalokuvat roskiin. Ei oo perillisiä. Seuraavax, kun on aikaa, siirryn lukiokuviin. Kuka niitä tarttee.
Joku sukututkija esim. Mulle on ollut oman suvun tutkinnassa kullan arvoisia äitini vanhapiikatädin jäämistön valokuvat (joihin oli tunnollisesti taakse kirjoitettu keitä kuvassa oli) ja kirjeet. Tosin, ikävä kyllä nykypäivänä ei juuri kirjoiteta kirjeitä ja kuvatkin ovat suurimmalta osin pilvipalveluissa.
Mä on jo aloittanut hävittämisen. Heitin kaikki ala- ja yläasteen kouluvalokuvat roskiin. Ei oo perillisiä. Seuraavax, kun on aikaa, siirryn lukiokuviin. Kuka niitä tarttee.