Pahoitinko mieleni turhasta?

Teemme mieheni kanssa molemmat vuorotyötä, ja näemme tämän takia suht. harvoin, yleensä kerran viikossa meillä on yhteinen vapaailta, muuten näemme vain ohimennen (n. 0,5-1h päivä) jos sitäkään, vaikka yhdessä asummekin. Eikä olla ihan lapsia enää edes, vaan reippaasti yli 30.

Mulla on nyt meneillään yövuoroviikko, eli pitkiä yövuoroja viisi putkeen, seuraava yhteinen vapaa on tiistaina. Miehelläni oli eilen vapaa, ja oli jo etukäteen maininnut että vie mut autolla töihin että voin nukkua pitempään, ja käydään yhdessä kaupassa ostamassa mulle eväät ja juodaan kahvit rauhassa. Harvinaista herkkua, pari tuntia yhdessäoloa ja ihan rauhassa :) no kun heräsin puoli kasin aikoihin, sanoikin mies että kaverinsa tulee pikaiseen käymään lainaamaan yhtä juttua, tai että itseasiassa sen olisi pitänyt tulla jo. Ok, eihän siinä mitään. Kaveri tuli kasin aikoihin, ja ehdottikin, että hei mennään terassille. Mies oli että joo mennään vaan kaikki, heittää mut sitten sen jälkeen että ehdin töihin. Eli, mä meen väsyneenä ja yövuoropöhnässä terassille vajaaksi tunniksi istumaan ja tuijottelemaan kelloa ja kattomaan kun äijät juo bisseä ja juttelee "miesten juttuja" ja en edes ehdi sinne kauppaan saati saa sitä kallisarvoista aikaa mieheni kanssa kahdestaan? Kuinka moni teistä tahtoo viettää ennen työvuoroa perjantaina viime hetket terassilla? Vai olenko mä ainoa joka tarvitsee sitä akkujen latausta siinä vuorojen välissä ja se tapahtuu muualla kuin baarissa ennen työvuoron alkua?

Sanoin miehelleni että jos mä voin valita, en vietä aikaani ennen yövuoroa istumalla terassilla, voin mennä bussilla töihin jos on noin tärkeää sinne päästä. Ja mies lähti sinne terassille, sanoi että olisin hyvin voinut tulla mukaan. Lähetti sitten yöllä pahoitteluviestin, ja lupasi että seuraavana päivänä töidensä (iltavuoro) jälkeen vie mut töihin ja otetaan menetetty aika edes vähän takas. No eipä vienyt. Keskusteltiin siitä että minkä takia mulle olisi ollut tärkeää viettää edes se pari tuntia rauhassa yhdessä, mutta tätä mies ei ymmärrä. "Yhdessähän me oltais siellä terassillakin oltu ja olisin sut töihin vienyt sen jälkeen." No, kostoksi ei sitten vienyt eilenkään.

Ja ei, en ole kyytien perässä, pääsen toki bussillakin (bussilla tunti, autolla 15 min.) Mutta se menetetty pienikin yhteinen hetki...