Ovatko nämä normaaleja ajatuksia

Vai olenko jollain tavalla hullu? Meillä on 2 lasta, toinen 5v.ja toinen reilu 1v. Edelleen arki kahden lapsen kanssa tuntuu usein haasteelliselta ja haaveilen aikaisemmasta elämästä jolloin lapsia oli vain 1.. Rakastan kyllä nuorempaakin lastani mutta jos tulisi sellainen kauhea tilanne että joutuisin pelastamaan vain toisen lapsistani niin valitsisin saman tien vanhemman lapseni. 😱 En kohtele lapsiani eriarvoisesti enkä edes siinä tilanteessa kun he siinä ovat niin ajattele nuorempaa vähemmän rakkaana mutta usein tällaisia ajatuksia tulee mieleeni kun lapset vaikka eivät siinä ole. Tulipas sanottua.