Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Miksi rakkautta aina glorifioidaan niin kovasti verrattuna puhtaaseen seksinhimoon?
30.04.2017 |
Kumminkin rakkaus on ihan samallalailla aineellinen, narsistinen ja mielihyvää tuottava tarve kuin seksinkaipuukin. Silti varsinkin naisilla on jotenkin kova tarve nostaa Rakkaus jalustalle ja tehdä siitä jotenkin pyhää, yliaistillista ja jumalallisista, mitä se ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Samoin melko suuri osa naisista tuomitsee miesten seksihalut alhaisina ja muutenkin kaikki sellaiset suhteet, jotka perustuvat puhtaasti fyysilliseen nautintoon, mutteivät tunteisiin.
Kuitenkin naistenkin tapa elää elämänsä tavoitellen rajatonta rakkautta on varsin haihattelevaa ja rakkaus liittojen ainoana muodostumisperusteena on lähes aina tuomittu johtamaan useisiin, maksimissaan 2-3 vuoden mittaisiin parisuhteisiin ja eroihin. Silti useimmat sarjarakastujat eivät tunnu tätä kaavaa tajuavan, vaan sensijaan kiertävät elämänsä samaa kehää. Ensin julistetaan koko maailmalle rajatonta ja pyyteetöntä "teini"rakkautta (tätä tosin esiintyy erittäin paljon myöskin keski-ikäisten keskuudessa) sellaiseen ihmiseen, joka on tunnettu vasta verrattain vähän aikaa. Kohta siihen partneriin kyllästytään ja rakkaus sammuu ja kohta ollaankin kimpassa jo seuraavan "Elämän Rakkauden" kanssa. Tätäkin seuraa yleensä parin vuoden päästä ero ja niin sama oravanpyörä jatkuu loppumattomiin.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta tuntee koko ajan mutta himoa vain silloin tällöin.
Miehillä se menee yleensä toisinpäin.
Sulla menee sekaisin rakastuminen ja rakastaminen, ne on eri asioita. Himo on hetkellistä, rakastuminen kestää vähän enemmän ja rakastaminen voi kestää ikuisesti. Itse en jaksa jatkuvasti tutustua uuteen kumppaniin, yksi hyvä riittää.
Juuri näin, kyllä aloittaja tietää mitä kirjoittaa
Seksi on lihallista, eläimellistä.
Rakkaus siten miten ihminen sen käsittää, on enemmän kuin "inhimillistä" - se on jumalallista, koska ihminen kokee olevansa jumalallinen olento, yläpuolella muita eläimiä.
Ihan vaan, koska meille on kehittynyt kyky ajatella sitä, ja muille eläimille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ihme pörrää kahden vuoden suhteissa? Teini-ikäiset? Omat ja ystävieni varhaisaikuiset lapset ovat pysyvissä, yli viiden vuoden suhteissa. Taustalla ei ole uskonnollinen vakaumus. Yhteiskuntaluokkakysymyskö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
No kertoisko vaikka siitä, ettei kaikkia liittoja alun perinkään solmita puhtaasti rakkauden vuoksi vaan sosiaalisten odostusten ja käytännöllisten etujen takia. Mistäs se johtuu, että 60% liitoista kestää läpi elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
No kertoisko vaikka siitä, ettei kaikkia liittoja alun perinkään solmita puhtaasti rakkauden vuoksi vaan sosiaalisten odostusten ja käytännöllisten etujen takia. Mistäs se johtuu, että 60% liitoista kestää läpi elämän?
Luulisi, että ne sosiaaliset odotukset ja käytännölliset edut pitäisivät ne liitot paremmin kasassa kuin rakkaus, joka on lopultakin aika ailahteleva tunnetila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
No kertoisko vaikka siitä, ettei kaikkia liittoja alun perinkään solmita puhtaasti rakkauden vuoksi vaan sosiaalisten odostusten ja käytännöllisten etujen takia. Mistäs se johtuu, että 60% liitoista kestää läpi elämän?
Luulisi, että ne sosiaaliset odotukset ja käytännölliset edut pitäisivät ne liitot paremmin kasassa kuin rakkaus, joka on lopultakin aika ailahteleva tunnetila.
No nimenomaan pyyteetön rakkaus ei ole ailahteleva tunne. Tajuaisit, jos välittäisit jostain muusta kuin itsestäsi. Moni rakastaa esimerkiksi perhettään pysyvästi, eikä hetkittäinen ärsytys muuta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
No kertoisko vaikka siitä, ettei kaikkia liittoja alun perinkään solmita puhtaasti rakkauden vuoksi vaan sosiaalisten odostusten ja käytännöllisten etujen takia. Mistäs se johtuu, että 60% liitoista kestää läpi elämän?
Luulisi, että ne sosiaaliset odotukset ja käytännölliset edut pitäisivät ne liitot paremmin kasassa kuin rakkaus, joka on lopultakin aika ailahteleva tunnetila.
No nimenomaan pyyteetön rakkaus ei ole ailahteleva tunne. Tajuaisit, jos välittäisit jostain muusta kuin itsestäsi. Moni rakastaa esimerkiksi perhettään pysyvästi, eikä hetkittäinen ärsytys muuta sitä.
Totta, mutta suuri osa ihmisistä (niin miehistä kuin naisistakin) ei saavuta tuollaista pyyteetöntä rakkautta koskaan.
Ennemminkin ihmiset tuntuisivat toimivan yleensä sellaisten toimintamallien mukaan, jotka evolutiivisesti ovat edistäneet lisääntymismenestystä ja siihen kuuluu kyllä sitoutuminen perhe-elämään niin kauan kuin lapset ovat vielä siinä iässä, että heihin on "järkevää" kohdistaa kaikki käytettävissä olevat resurssit. Tällainenhan tottakai on pois yksilön jälkeläisten mahdollisimman suuresta lukumäärästä.
Sitten kun lapset ovat kyllin isoja, sanotaan nyt vaikka 10-15-vuotiaita, niin vanhempien ei useinkaan ole "järkevää" enää panostaa samaan kumppaniin vaan heidän on usein lisääntymismenestyksensä maksimaaliseksi tehostamiseksi järkevämpää luopua entisestä liitosta ja vähentää/lopettaa panostuksiaan aikaisempiin jälkeläisiin.
Tässä suhteessa ihmiset käyttäytyvät aikalailla kuin eläimet.
Rakkaus naista kohtaan on kaikkein parasta elämässä.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti teini-ikäisen narinoita. Neurokemiallinen ihastuspöhinä =/= rakkaus.
Mielestäni aikuiset ihmiset eivät tässä suhteessa juurikaan teineistä eroa. Vai mistä oikein mahtaa kertoa se, että puolet avioliitoista päätyy ennemmin tai myöhemmin eroon?
No kertoisko vaikka siitä, ettei kaikkia liittoja alun perinkään solmita puhtaasti rakkauden vuoksi vaan sosiaalisten odostusten ja käytännöllisten etujen takia. Mistäs se johtuu, että 60% liitoista kestää läpi elämän?
Luulisi, että ne sosiaaliset odotukset ja käytännölliset edut pitäisivät ne liitot paremmin kasassa kuin rakkaus, joka on lopultakin aika ailahteleva tunnetila.
No nimenomaan pyyteetön rakkaus ei ole ailahteleva tunne. Tajuaisit, jos välittäisit jostain muusta kuin itsestäsi. Moni rakastaa esimerkiksi perhettään pysyvästi, eikä hetkittäinen ärsytys muuta sitä.
Totta, mutta suuri osa ihmisistä (niin miehistä kuin naisistakin) ei saavuta tuollaista pyyteetöntä rakkautta koskaan.
Ennemminkin ihmiset tuntuisivat toimivan yleensä sellaisten toimintamallien mukaan, jotka evolutiivisesti ovat edistäneet lisääntymismenestystä ja siihen kuuluu kyllä sitoutuminen perhe-elämään niin kauan kuin lapset ovat vielä siinä iässä, että heihin on "järkevää" kohdistaa kaikki käytettävissä olevat resurssit. Tällainenhan tottakai on pois yksilön jälkeläisten mahdollisimman suuresta lukumäärästä.
Sitten kun lapset ovat kyllin isoja, sanotaan nyt vaikka 10-15-vuotiaita, niin vanhempien ei useinkaan ole "järkevää" enää panostaa samaan kumppaniin vaan heidän on usein lisääntymismenestyksensä maksimaaliseksi tehostamiseksi järkevämpää luopua entisestä liitosta ja vähentää/lopettaa panostuksiaan aikaisempiin jälkeläisiin.
Tässä suhteessa ihmiset käyttäytyvät aikalailla kuin eläimet.
Mielestäni olet turhan kyyninen. Jos uuden kumppanin kanssa ei tehdä toista satsia lapsia, niin eihän se enää lisääntymismenestykseen liity. Päin vastoin saatetaan haluta merkityksellinen parisuhde, jossa on henkinen yhteys, eikä pelkkää lapsien synnyttämää velvollisuutta pysyä yhdessä. Eläintä kiinnostaa laukoa ja tuottaa jälkikasvua, ihminen kaipaa muutakin.
Mutta eipä siinä. Luulisi, että on mielekkäämpää elää tyhjässäkin toivossa kuin kyynistyneenä vailla toivoa.
Ihan puhtaasti seksisuhteesta on alkanut tämä nykyinen. Onhan tämä hyytymään päin mutta on kestänytkin jotain 7-8 vuotta. Itsellä riittäisi haluja mutta naisella ei. Vituttaa monessakin mielessä. Halutessaan oikeasti osaava nainen. Tässä menee hukkaan kun vielä kykenisi muttei mitään tapahdu.
Älä höpsi. Kyllä minä panen aina kun panettaa, syön kakkuja joka päivä koska himottaa herkut ja juon kännit joka päivä koska tekee mieli olla kännissä koko ajan. En tarvitse rakkautta yhtään mihinkään. Enkä myöskään itsekuria.
Tämä on varmaan joku kompa, koska rakkaus ja seksi ovat eri asioita, ja niitä on yhtä järkevää vertailla kuin leivän syömistä ja pihan haravointia keskenään.
Seksiä voi olla ilman rakkautta, ja rakkautta olla ilman seksiä. Ihan typerää vertailla noin.
Itse en vaihtaisi parisuhdettani, rakkautta, ja parasta seksiä mitä ikinä olen saanut, ikäpäivänä johonkin satunnaisseksiin himoissani. Mä kehittelen himoni muutenkin tuohon omaan mieheen. 7 vuotta olin sinkkuna ennen tätä, ja sain ihan tarpeekseni noista himoista ja satunnaisseksistä. Se oli hyvää ja kivaa silloin, enää en sitä halua. Mun mies taas on harrastanut elämänsä aikana 2 yhden illan juttua, ja on kuitenkin jo kohta 40v. Mulla taas s-kumppaneita on niin monta takana että sekosin laskuissa jossain neljänkymmenen kohdalla. Mu mies haluaa harrastaa seksiä niin että tunteet on mukana ja rakkaus, ja on ollut sellainen aina. Itse en myöskään tätä enää vaihtaisi, nyt kun tiedän mitä on pitkässä parisuhteessa, jossa on rakkautta, niin se seksi :)
Alue: Seksi
Rakkautta tuntee koko ajan mutta himoa vain silloin tällöin.