Parisuhdeongelmia..asiantuntijan neuvoja kaivataan.

Olen parisuhdeneuvoja. Mitä neuvoja tilanteessa kaipaat?

Mitä pitäisi tehdä?

Mihin haluat pyrkiä? /1

Vierailija kirjoitti:

Olen parisuhdeneuvoja. Mitä neuvoja tilanteessa kaipaat?

Siis mitä mun pitäisi tehdä? Olen jutellut mieheni kanssa, hän älyllistää kaiken ja on olevinaan samaamieltä omista rajoituksistaan mutta sitten taas jatkaa kuin mitään ei olisi koskaan puhuttu..

Haluan pyrkiä onnellisempaan elämään. En halua myöskään että mieheni joutuu elämään rakkaudettomassa liitossa. Ehkä hän löytäisi rinnalleen jonkun joka arvostaa häntä sellaisena kuin on. Itse en kaipaa parisuhdetta..

Mä en siis saa kiinni siitä, et mitä haluaisit? Kerrot aluksi, ettet rakasta miestäsi enää. Haluatko siis erota? Vai haluatko jatkaa rakkaudettomassa liiitossa lasten takia? Haluatko, että mies alkaisi osoittamaan rakkauttaan sinua kohtaan? Luuletko, että alkaisit sitten rakastaa häntä uudestaan? /1

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi on tullut se, että jos olen ihan rehellinen, en rakasta miestäni. Meillä on kaksi lasta joiden vuoksi lähinnä mietin mikä on elämässä tärkeintä. Tuntuu kamalalta että lapsilla ei olisi kokonaista perhettä jossa kasvaa. Sinänsä perhe elämämme on ihan mukavaa, teemme yhdessä retkiä, vietämme yhteisiä perheiltoja, nautimme kotoisasta tunnelmasta. Mieheni on kiltti, on mukava isä ja ns. kiva kaveri mulle. Olen kuitenkin vuosien varrella joutunut pettymään mieheni olemattomaan tunne elämään lukuisia kertoja. Tuntuu ette hän ole koskaan aidosti minua rakastanut tai minusta huolehtinut. Olen ennemminkin ollut häntä varten mutta ei toisin päin. Hän kyllä kuuntelee huoleni tms. mutta elämä jatkuu vaan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Minun elämänkokemukseni ( läheisteni haasteet, joissa autan, jopa mieheni siskon perhettä), olen yksin lasten kanssa paljon miehen työn vuoksi, ei näy missään. Ikinä ei ole muuta tunnetasoa kuin arkinen.. Mies sanoo aina että rakastaa kyllä, mutta en usko. Minulle rakkaus on empatiaa ja huolenpitoa, näitä en koe suhteessani saaneeni.

On täysi totta, että sinä et rakasta miestäsi! Sinä et tiedä mitä koko asia nimeltä rakkaus tarkoittaa! Sinun rakkaus on ehdollista vaihtokauppaa, ja kun miehesi ei anna samaa "kolikkoa" takaisin sinulle, jonka sinä annoit hänelle, et rakastakaan häntä. Sinun rakkaudeksi väittämäsi asia on kaupankäyntiä, ja mikäli et nettoa riittävästi, et suostu enää kauppaa käymään. Älä sekoita rakkautta "huor*uteen" vaan selvittele itsellesi, mitä todellinen ja oikea rakkaus on, ja mitä se tarkoittaa. Tulet huomaamaan että sinun todellinen ongelmasi on siellä, ei missään tapauksessa miehessäsi tai siinä mitä miehesit tekee, tai jättää tekemättä!

Minä en tiedä mitä haluan tai mitä pitäisi tehdä. Kaikissa vaihtoehdoissa on niin monta puolta. En usko että voisin enää rakastaa miestäni kaiken jälkeen.. mutta en ole parisuhde expertti. Olen siis ihan ulalla.

Ok.. ja sinäkö olet ns. asiantuntija.. hah!

Suosittelen sinun hakeutuvan keskustelemaan vaikka perheasiainneuvottelukeskukseen parisuhteestasi. Aluksi voit hyvin mennä sinne itseksesi ja myöhemmin pyytää miehesi sinne mukaan. Siellä ammattilaisen kanssa pohtiessa asiat saattavat aueta suuntaan tai toiseenkin. Itse sanoisin, et suurin ongelma on se, että ette kommunikoi tarpeeksi niin, että saisitte toisillenne sanottua kaikista syvimmät toiveet ja pelot. Ammattilaisen avulla voitte oppia vuorovaikutusta. /1

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi on tullut se, että jos olen ihan rehellinen, en rakasta miestäni. Meillä on kaksi lasta joiden vuoksi lähinnä mietin mikä on elämässä tärkeintä. Tuntuu kamalalta että lapsilla ei olisi kokonaista perhettä jossa kasvaa. Sinänsä perhe elämämme on ihan mukavaa, teemme yhdessä retkiä, vietämme yhteisiä perheiltoja, nautimme kotoisasta tunnelmasta. Mieheni on kiltti, on mukava isä ja ns. kiva kaveri mulle. Olen kuitenkin vuosien varrella joutunut pettymään mieheni olemattomaan tunne elämään lukuisia kertoja. Tuntuu ette hän ole koskaan aidosti minua rakastanut tai minusta huolehtinut. Olen ennemminkin ollut häntä varten mutta ei toisin päin. Hän kyllä kuuntelee huoleni tms. mutta elämä jatkuu vaan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Minun elämänkokemukseni ( läheisteni haasteet, joissa autan, jopa mieheni siskon perhettä), olen yksin lasten kanssa paljon miehen työn vuoksi, ei näy missään. Ikinä ei ole muuta tunnetasoa kuin arkinen.. Mies sanoo aina että rakastaa kyllä, mutta en usko. Minulle rakkaus on empatiaa ja huolenpitoa, näitä en koe suhteessani saaneeni.

On täysi totta, että sinä et rakasta miestäsi! Sinä et tiedä mitä koko asia nimeltä rakkaus tarkoittaa! Sinun rakkaus on ehdollista vaihtokauppaa, ja kun miehesi ei anna samaa "kolikkoa" takaisin sinulle, jonka sinä annoit hänelle, et rakastakaan häntä. Sinun rakkaudeksi väittämäsi asia on kaupankäyntiä, ja mikäli et nettoa riittävästi, et suostu enää kauppaa käymään. Älä sekoita rakkautta "huor*uteen" vaan selvittele itsellesi, mitä todellinen ja oikea rakkaus on, ja mitä se tarkoittaa. Tulet huomaamaan että sinun todellinen ongelmasi on siellä, ei missään tapauksessa miehessäsi tai siinä mitä miehesit tekee, tai jättää tekemättä!

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, minä olen elättänyt miestäni näistä monta vuotta yrittäjänä ( = paljon huolia, töitä), olen kantanut päävastuun lapsista ja kodista, läheiseni on ollut vakavasti sairas, joten auttanut myös tätä perhettä, olen iloinen ja ystävällinen. Mieheni jättää minut henkisesti yksin. Ehkä vika on minussa, en koe eakkautta miestäni kohtaan enkä koe saaneeni rakkautta häneltä. Huoraksi nimittäminen ei mielestäni kuvaa parisuhdettani..kiitos kuitenkin..

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen sinun hakeutuvan keskustelemaan vaikka perheasiainneuvottelukeskukseen parisuhteestasi. Aluksi voit hyvin mennä sinne itseksesi ja myöhemmin pyytää miehesi sinne mukaan. Siellä ammattilaisen kanssa pohtiessa asiat saattavat aueta suuntaan tai toiseenkin. Itse sanoisin, et suurin ongelma on se, että ette kommunikoi tarpeeksi niin, että saisitte toisillenne sanottua kaikista syvimmät toiveet ja pelot. Ammattilaisen avulla voitte oppia vuorovaikutusta. /1

Kiitos! Se on varmaan seuraava askel kohti jotain uutta!