Lue keskustelun säännöt.
Milloin erota alkoholistipuolisosta?
22.04.2017 |
Mies on juonut kohta 10-vuotisen avioliittomme ajan runsaasti alkoholia. Tilanne on mennyt viime vuosina pahemmaksi. Etenkin lomilla mutta välillä muutenkin hän saattaa juoda monta päivää putkeen niin, että aloittaa juomisen heti aamusta.
Putkia seuraavat raittiit jaksot, jolloin mies ei halua käydä edes kavereiden yhteisissä tapaamisissa, koska joku saattaa juoda niissä alkoholia. Jos haluaisin itse mennä vaikka ystävän synttäreille, mies osoittaa mieltään ja sanoo, ettei tykkää jos juon. Oma juomiseni on hyvin vähäistä, mutta kävisin mielelläni 2-3 kertaa kuussa esim. illallisella, johon kuuluu viiniä tai vaikka lasillisella ystävän kanssa. Tätäkin mies katsoo raittiin jaksonsa aikana karsaasti ja tekee asiasta riitaa.
Jossain vaiheessa mies muuttuu todella hyväntuuliseksi (juomatta on usein pahalla tuulella) ja kertoo, että on nyt käsitellyt juomiseen liittyvät ongelmansa ja pystyy hyvin ottamaan taas "pari lasia viiniä" silloin tällöin. On ihan sama, mitä siihen sanon, mies juo joka tapauksessa. En edes muista, milloin hän olisi jättänyt juomisen yhteen päivään. Tästä lähtee muutaman päivän putki, jonka katkaisemisessa saan aina olla apuna. Millon viemässä miestä katkaisuhoitoon, milloin peittelemässä ja hoivaamassa kotona oksentelevaa tai psykoottisena hourailevaa juoppoa. Ihan kamala elämä.
Olen jäänyt tilanteeseen monesta syystä. Hyvät jaksot olivat aikaisemmin todella hyviä. Halusin uskoa miehen lupauksiin raittiista tulevaisuudesta ja olin häneen hyvin rakastunut. Rakastan häntä edelleen, mutta kärsin vuosi vuodelta miehen käytöksestä enemmän.
Lisäksi meillä on yhteinen yritys, jonka kaikki työt ja vastuut mies jättää minulle lähtiessään juomaan. Hän on tietyllä tavalla kuin teinipoika, joka voi tehdä mitä huvittaa, koska vastuuntuntoinen "äiti" hoitaa kuitenkin asiat kuntoon. Olen hyvin stressaantunut ja kuormittunut sekä henkisesti että fyysisesti. Pahinta on pelko siitä, etten koskaan voi tietää, milloin seuraava putki alkaa. Onko silloin tärkeä päivä töissä, sukulaisen häät tai hautajaiset, olenko itse sairaana? Miehelle sillä ei ole mitään merkitystä.
Mistä saisin voimia irtautua tästä minut itsenikin sairastuttavasta suhteesta? Vai onko jotain toivoa saada noin pahasti alkoholisoitunut ihminen vielä terveiden kirjoihin?
Kommentit (17)
Al Anon-tapaamiset, et tule katumaan ja saat vertaistukea mihin ikinä päädytkin. Täällä ei kannata asiasta kysellä, ns. tavikset ei ymmärrä asiaa, pahoitat vaan mielesi ja saat besservisseri-mielipiteitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aloita järjestelemään käytännön asioita. Ei kannata tuossa tilanteessa pitkittää eroa. Ihan oikeasti, eroa... Et tule sitä katumaan kun olet yli päässyt, valtavasti energiaa vapautuu kaikkeen muuhun eikä enää tarvi elää jatkuvassa huolessa. Aloittakaa ainakin asumuserosta. Onhan teillä avioehto? Onko lapsia? Vähintään asumusero kannattaa ottaa, näät sitten onko miehelläsi tarpeeksi motivaatiota muuttua, jolloin hakee ehkä apua ja joskus ehkä voitte palata takaisin yhteen. Mutta tuollaisen jälkeen on kyllä vaikea luottaa toiseen enää koskaan. Meillä ei ihan tuossa pisteessä täällä ole vielä tilanne, mutta pahalta näyttää. Parhaillaan mietin rajoja ja mitä tehdä.
En osaa neuvoa, mutta ero 16 vuotisesta suhteesta alkoholistin kanssa oli elämäni paras päätös. Minä katselin sitä todella kauan vain siksi, koska halusin uskoa parempaan ja mies oli ns harmiton ja kiltti.
Voimia Ap ratkaisuihisi.
Kuulostaa siltä ettei mies ymmärrä itse tilannetta ollenkaan. Ihminen joka ei edes tajua olevansa sairas ei voi haluta myöskään parantua. Ja mitä muutosta hän haluaisikaan, kun voi juoda milloin haluaa ja joku kotona hoitaa kaikki käytännön työt. Peter Pan -tyypin unelma.
...ja nyt toivuttuani liikutuksesta hieman, yritän vastata uudelleen.
Mulla (ja puolella miljoonalla muulla naisella, hitto vie!) on sama tilanne. Iski muhun toi "ihan kamala elämä" ja "en tiedä milloin seuraava putki alkaa" ja "ihan sama mitä sanon". Ja itse asiassa kaikki muukin mitä kirjoitit.
Vastauksena kysymykseesi: En tiedä (vielä) mistä saa voimia irtautua. Olen itsekin vielä tossa samassa helvetissä. Olen yrittänyt jo kaksi kertaa aiemmin epäonnistuneesti lähteä, että en voi tässä retostella millään olen rohkea, vahva nainen -retoriikalla. Mutta nyt mulla on uusi strategia:
viha.
En ymmärrä enää, enkä sympatisoi onnetonta riippuvaista raukkaa enää. Koska kuka oikeastaan on enemmän myötätunnon tarpeessa: juoppo, joka saa tehdä sitä mitä eniten rakastaa (=juoda viinaa) vai se joka joutuu vastoin tahtoaan katsomaan kun oma rakas muuttuu vähä-älyiseksi koomavihannekseksi ilta toisensa jälkeen, ja joka joutuu hoitamaan kaikki käytännön asiat, jaksaa tai ei jaksa? Niinpä.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen alkoholistiperheen tilanne. Voimia kovasti ap, olen itse myös ollut siellä. Siinä vaiheessa, kun totesin ettei mies halua sitoutua raitistumisprosessiin ja hoitaa alkoholismiaan, erosin. Mielestäni se, kun sairaus varjostaa koko perhettä eikä sairas itse halua tehdä tilanteelle mitään, on merkki sille että on aika erota.
Eroa. Itse katselin samanlaista menoa 30 vuotta, koska uskoin ja toivoin - ja rakastin. Vain eroamalla säilytin oman terveyteni. En ole katunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa, eroa, eroa!
Itse elin 15-vuotta alkoholistin kanssa.
Nyt viisi vuotta yksin lasten kanssa, ja elämä on ihanaa.
Joka päivä olen onnellinen siitä, että vihdoin uskalsin heittää miehen ulos .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti katteli pari vuotta ja siinä oli pari vuotta liikaa.
T. Alkoholistin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No todellakaan ei ole mitään mahdollisuuksia saada alkoholistia terveen kirjoihin. Hänen pitää haluta sitä itse. Ja kovaa. Mut niinkuin alkoholismissa yleensäkin, miehes harrastaa sujuvaa itsepetosta, muiden syyttelyä ja kontrollointia. Todellakin, ei ole mitään syytä jäädä suhteeseen alkoholistin kanssa. Alkoholismi on sairaus jonka alla on ties itä riippuvuusvammoja joita pitäis selvityellä terapiassa. Kukaan ihminen ei koskaan tule olemaan alkoholistille tärkeämpi kuin alkoholi. Haluatko suhteen jossa olet aina kakkonen? Ja jonka lisäksi mies kontrolloi ja syyllistää sinua? Itse lähtisin heti. Alkoholismi sairastuttaa myös läheiset.
Annat miehelle kaksi vaihtoa: valitsee joko viinan tai perheen. Jos ei halua lähteä hoitoon että raitistuisi, siinä vaiheessa on aika erota.
Alkoholisti on äärettömän itsekäs, ja läheiset alkavat tuntea itsensä arvottomiksi. Kaikki pyörii alkoholistin ehdoilla, ja kaikki käytännön asiat jäävät raittiin vastuulle, eikä koskaan tiedä mitä alkoholisti tekee seuraavaksi, joten häneen ei voi luottaa. Elämä sellaisessa parisuhteessa on kestämätöntä. Jokainen ansaitsee paremman suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan tämän ketjun suosikeihin ja palaan tänne, siltä varalta että ap tulee takaisin.Kaipaan nyt vertaistukea sellaisilta jotka ymmärtää millaista on kun se jonka piti olla tukena onkin kasvi. Kasveilla ei ole vastuuta. Tuetaan toisiamme, me jotka emme ole vielä tajunneet pelastaa itseämme.
1
Juoppo ei rakasta viinaa, juoppo juo pakonomaisesti. Jos juoppo ei halua apua ei juoppoa voi auttaa. Jos ihminen vietäisiin pakolla katkolle juominen jatkuisi heti kun sieltä pääsee pois. Niin pitkään kun ihminen kieltää ongelmansa ei ole muuta järkevää tehtävissä kuin ero.
Kiitos tsemppauksesta. Olipa paljon hyviä huomioita ja havaintoja, millaista elämä alkoholistin kanssa on. Surullista, miten monella on siitä omakohtaista kokemusta.
Al-anoniin en ole vielä uskaltanut mennä, vaikka tiedän, että siitä voisi olla hyötyä. Ehkä jonain päivänä.
Toivon meille kaikille alkoholistipuolison kanssa eläville (ja erityisesti ensimmäiselle vastanneelle!) voimia ja viisautta. Eroaminen on hidas prosessi, mutta onneksi mahdollista.
Ap
Kiitos, hyvin elävästi kuvailit tilanteen.