Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapasin itsesäälissä pyörivän sinkkukaverin ja tajusin, mikä ns. kilttimiehissä ja -naisissa ärsyttää
20.04.2017 |
Tunnen sekä mies- että naispuolisia paritta jääneitä, joilla on ihan ok asenne elämäänsä. Kummassakin sukupuolessa on myös niitä, jotka valittavat suureen ääneen sitä, että eivät ole saaneet suhdetta/lasta/työtä jonka halusivat/mitä nyt voikaan kuvitella. Ilmiö ei siis liity vain parisuhteisiin, mutta tällä palstalla tulee ko. teeman kautta eniten esille.
Ymmärrän täysin sen, että raivostuttaa kuunnella besserwisseröintiä, kun sadas työhakemus johtaa ei-mihinkään ja deitti teki oharit. Ja sen, että kukaan ei jaksa olla positiivinen ja riemukas, jos vuosien ajan tulee vain p***aa eteen joka suunnalta. On kokemusta.
Se, mikä itseäni riepoo on näiden ihmisten, tällä kertaa miespuolisen tutun, asenne, että juuri HÄNTÄ kohdellaan väärin ja hänen ongelmiaan pitää ymmärtää. Sellainen lapsellinen oletus, että koska olen kiva tyyppi, minulle kuuluu se ja tämä ja on väärin että sitä asiaa ei ole. Kanssaihmisille raivotaan tai valitetaan kuin se olisi kollektiivisesti kaikkien muiden vastuulla, että elämä on välillä paskaa ja sattuma ei välttämättä tuo omalle kohdalle hyviä asioita.
Näiltä ihmisiltä tuntuu puuttuvan sellainen aikuisuus, jossa ymmärretään, että se ei ole yhtään kenenkään yksittäisen ihmisen vika, että itselle kävi paskasti. Sen ymmärtäminen, että aikuisten elämässä ei valitettavasti ole reilua peliä ja lopputulosta eikä kukaan voi odottaa, että hyviä asioita tapahtuu. Vastakohta ei ole sen ajatteleminen, että kaikki on turhaa, vaan ymmärrys siitä, että tämä elämä on oikeasti tällaista.
Oma lapsuudenkotini oli päihteiden ja välivallantäyteinen. Sairastuin nuorena vakavasti. Olen sen vuoksi tahattomasti lapseton ja menetin syvasti myös rakastamani miehen, koska hän halusi lapsia. En ole löytänyt avioeron jälkeen uutta miestä ja mistäpä tietäisin, vaikka ei löytyisi koskaan. On todella pahoja päiviä, jolloin olen vihainen siitä, että minulle kävi näin ja kyllä, tekisi joskus mieli huutaa sitä pettymystä ja surua. En ole mikään yli-ihminen ja totta kai aika ajoin avaudun läheisilleni - en vain kaada asiaa niiden niskaan sillä asenteella kuin minun suruni olisivat onnekkaampien syytä ja heillä olisi jotenkin vastuu asiassa, kuten ulisijat tekevät.
Kommentit (23)
Olen samaa mieltä turhasta valittamisesta. Maailma on epäreilu..
Mites on termi "kilttimies" määritelty? Eivät kai kaikki kilttimiehet valita kohtaloaan. Osa vaan tyytyy siihen, että jännämiehet vie ne naiset ja kärsii hiljaisesti osaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota jännämies, niin unohtuu muiden murheet.
Miksi ns. kilttimiehet eivät saisi valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä turhasta valittamisesta. Maailma on epäreilu..
Mites on termi "kilttimies" määritelty? Eivät kai kaikki kilttimiehet valita kohtaloaan. Osa vaan tyytyy siihen, että jännämiehet vie ne naiset ja kärsii hiljaisesti osaansa.
Mainitsin tuossa alussa, että kaikki eivät toki aktiivisesti uhriudu. Heitä ärsyyntyminen ei koske, oli oman elämän ikävä asia mikä tahansa.
Hyvä kirjoitus!
Elämän ei ole koskaan tarkoitettukaan olevan reilua. Kun hyväksyy tosiasian, että kaikki tässä maailmassa ovat tavallaan omillaan, ja jokainen välittävä ihminen elämässä on extraa. Niin ehkei kaikki tunnu enää niin epäreilulta. Kaikki ei ole omaa vikaa, mutta entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ns. kilttimiehet eivät saisi valittaa?
Kannattaisiko edes lukea aloitus ennen kommentointia. :D
Näin se menee, en tiedä onko ihmisen mahdollista oivaltaa tuota entitlement-asiaa vai onko se niin syvällä joko genetiikassa tai kasvatuksen tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan olen deittaillut aina herttaisia ja tasaisia miehiä. Kun näemmä se kiinnostaa. :)
Aloituksen aiheena oli se, miksi minua ärsyttää kuunnella tiettyjen ihmisten valittamista. Jos aloitukseni ärsyttää, aiheesta ei ole pakko keskustella.
Ylänuolista päätellen en ole ainoa, jota sama asia riepoo.
ap
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee, en tiedä onko ihmisen mahdollista oivaltaa tuota entitlement-asiaa vai onko se niin syvällä joko genetiikassa tai kasvatuksen tulosta.
Kysehän on itsesäälistä, joka on mielestäni hieman kuin huume. Siinä käännytään itseensä ja ruikutetaan nurkassa omaa katkeransuloista kurjuutta. "Voi voi, kun minua kukaan muu sääli, niin minä itse säälin ja lohdutan ja säälin ja lohdutan.... loputtomiin". Tähän loppuun on hyvä mainita, että myötätunto on hyvä asia, mutta sääli on sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuta osaa sanoa kuin että ap voisi löytää uuden mukavan vela-miehen tai kaltaisensa ei vapaaehtoisesti lapsettoman. Oletko varma myöskään siitä ettei sille lapsettomuudelle voisi tehdä jotain?
Tiedän kyllä ettei ap ollut keskustelun pointti. Itse ajattelin jäädä velan asemaan sukusairauksien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En muuta osaa sanoa kuin että ap voisi löytää uuden mukavan vela-miehen tai kaltaisensa ei vapaaehtoisesti lapsettoman. Oletko varma myöskään siitä ettei sille lapsettomuudelle voisi tehdä jotain?
Tiedän kyllä ettei ap ollut keskustelun pointti. Itse ajattelin jäädä velan asemaan sukusairauksien vuoksi.
Kohtu on poistettu, että kyllä se aika mahdotonta on. Mutta huomaavaista kun ajattelit asiaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikki joskus rupee itsesäälissä ja olen huomannut menkkakiertoon liittyen että tietyssä vaiheessa kuuta tilanne on sille erityisen otollinen. Suorastaan nautiskelen sillä koska tiedän että se on hormonaalista ja luulen että PMS on kehittynyt evoluutiossa siksi että liian kiltit naiset saa kerrankin hormoonihöyryissään suusta ulos mieltä painavat ja muutosta vaativat asiat. Mutta koko ajan kuitenkin olen tietoinen siitä ettei maailma ole mulle mitään velkaa.
Miksi sitten kaikki jännämiehet on haituvaviiksisiä mopoautoilijoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten kaikki jännämiehet on haituvaviiksisiä mopoautoilijoita?
?
Aika hankala käsiteltävä on myös se kaveri joka ei ilmaise itsesääliään ihan suoraan, mutta kuitenkin jatkuvasti jotenkin rivien välissä. Ei yhtään tiedä, pitäisikö reagoida tyypin sanoihin vai siihen piiloviestiin ... Tai no paras on tietenkin olla ruokkimatta näitä piiloviestejä. Ihmiset, jotka antavat ymmärtää, että juuri he ovat kaikkien olosuhteiden uhreja enemmän kuin muut, tavallaan yrittävät kuitenkin itsekin saada jotain enemmän kuin muut ... eli laittavat vahingon kiertämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka antavat ymmärtää, että juuri he ovat kaikkien olosuhteiden uhreja enemmän kuin muut.
Kiteytit pitkän viestini pointin. :D
ap
Itsesäälissä kieriminen on myös tapa luvata itselle, että ei tarvitsekaan tehdä muuta kuin surkutella itseään. Siinä menee kyllä oma elämä hukkaan. :(
Itsesäälissä painiva kannattaa laittaa selkä seinää vasten tähän tapaan: "Ymmärrän yskän, ja tässä minulla ainoa ratkaisu jonka tuohon asiaan tiedän" esim. terapia, tanssiharrastus etc. Eli oikea ratkaisu, katsomatta oleva kortti. Yleensä tämän jälkeen tulee jonkinlaista vastaan inttämistä ja tekosyitä miksi kyseisen kortin katsominen ei onnistuisi. Siihen kannattaa vain itsevarmalla vakavalla naamalla todeta, että tämä on se neuvo, joka sinulla on, ja jollakin toisella voi olla parempia, mutta sinun kykysi auttaa on tässä. Ja tämän voi toistaa seuraavilla kerroilla, tyyliin: minähän ehdotin asiaa X, oletko jo kokeillut sitä?
Melkein aina itsesäälissä vellova on jättänyt jonkin ilmiselvän kortin katsomatta. Työtön jättänyt hakematta jotakin uskalluksen puutteesta, yksinäinen jättänyt menemättä johonkin sosiaaliseen tapahtumaan, masentunut jättänyt menemättä terapiaan tai jättänyt sen kesken, ei ole haettu kouluihin, ei uskallettu edes yrittää kunnolla. Heitä pitää rohkaista ottamaan se askel, jota he eivät tee.
MiäsHenkilö: Olen yrittänyt tuota joskus, mutta se helposti kuulostaa aloituksessa mainitulta beserwisseröinniltä ärsyttää. Tosi vaikeaa sanoa mitään ilman että kuulostaa omahyväiseltä. Tai ehkä se olen vain mä. :D
Alue: Aihe vapaa
Sellainen lisäys, että toki vanhempieni toiminta oli syynä sille, että minulla oli paska lapsuus. Mutta se ei ole nyt kohtaamieni ihmisten vika, joten turha kaataa heidän niskaansa asiaa kuin se olisi kaikkien vastuulla (vrt. ilmiö, josta kirjoitin).
ap