"Sä et kyllä varmaan tykkää tosta ruuasta" -äipät

En sano. Mutta saatan sanoa että maista ensin vähän, ja päätä sitten miten paljon haluat. On meinaan muutaman kerran käynyt niin että lapsi on ottanut ison annoksen jotain mistä ei sitten ole välittänytkään.

Kokemuksesta.

Suurin osa allergioista lapsilla johtuu tästä ilmiöstä.

En. Mielumminkin kehotan maistamaan kaikkea.

Mua ihmetyttää kans, kun jotkut ei edes tarjoa lapsille erilaisia ruokia. Aina suorilta tehdään vaan jotain lihapullia ja makaroonia, päälle litra ketsuppia. Kun siitähän ne lapset tykkää. Onko taustalla pelko siitä, että lapsi ei syö ollenkaan jos ei tykkää ruuasta? Vai onko se sitten sitä, ettei osata tehdä muuta? 

Milloin ne oppii syömään monipuolisesti, jos uusia makuja ei ole kotona ruokapöydässä? 

Ei, minä olen näitä "ei tarvitse syödä, jos maistuu pahalta" -äitejä, jotka antavat lapsen ottaa kaikkea lautaselleen ja sitten lapsi syö vain leipää. Ja kun joku aikuinen ryhtyy patistamaan, että nyt syöt, kun otitkin, niin tuo on minun kommenttini.

Saatan sanoa että lapsi ei ehkä tykkää, jos joku on antamassa vaikka isoa annosta siinä jo lapselle.. koska hävettää sitten se jos ja kun lapsi jättää syömästä. Ja meillä siis poika todella nirso, kyllähän sitä äitinä aika hyvin tietää mikä menee ja mikä ei. Vaikka meillä todellakin maistatetaan ja kannustan maistamaan ja tehdään kaikenlaisia ruokia. Kyllähän se lapsi joskus tietysti yllättää. Mutta meillä on esim. avokadot kuuluneet ruokavalioon viimeiset 2 vuotta, ja edelleenkään poika ei suostu niitä edes maistamaan. Joten jos joku on tarjoamassa hänelle sellaista kokonaisena, koitan jotenkin kohteliaasti puuttua tilanteeseen esim. sanomalla että hän ei yleensä siitä pidä ja että ottaa vain vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Saatan sanoa että lapsi ei ehkä tykkää, jos joku on antamassa vaikka isoa annosta siinä jo lapselle.. koska hävettää sitten se jos ja kun lapsi jättää syömästä. Ja meillä siis poika todella nirso, kyllähän sitä äitinä aika hyvin tietää mikä menee ja mikä ei. Vaikka meillä todellakin maistatetaan ja kannustan maistamaan ja tehdään kaikenlaisia ruokia. Kyllähän se lapsi joskus tietysti yllättää. Mutta meillä on esim. avokadot kuuluneet ruokavalioon viimeiset 2 vuotta, ja edelleenkään poika ei suostu niitä edes maistamaan. Joten jos joku on tarjoamassa hänelle sellaista kokonaisena, koitan jotenkin kohteliaasti puuttua tilanteeseen esim. sanomalla että hän ei yleensä siitä pidä ja että ottaa vain vähän. 

Avocadossa on joku sokeri (?), jolle voi olla allerginen eli saa keliakiamaisia oireita. Yritin monta vuotta syödä avocadoja, joka kerta sama reaktio eli karmea vatsakipu. Lääkärille valitin sitä kerran ja hän totesi, että samanlainen ilmiö kuin osalla on sienten kanssa, joten kannattaa välttää syömistä, jos siitä aiheuttuu kipuja.

Nyt ohis, mutta sama juttu joka asiassa lapsien kanssa. " Sulla on varmaan pissahätä/kuuma/kylmä/jano/vituttaa jne"- ihan kuin niiltä lapsilta ei voi kysyä, että onko sulla pissahätä/kuuma/kylmä/jano jne? Arghh..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatan sanoa että lapsi ei ehkä tykkää, jos joku on antamassa vaikka isoa annosta siinä jo lapselle.. koska hävettää sitten se jos ja kun lapsi jättää syömästä. Ja meillä siis poika todella nirso, kyllähän sitä äitinä aika hyvin tietää mikä menee ja mikä ei. Vaikka meillä todellakin maistatetaan ja kannustan maistamaan ja tehdään kaikenlaisia ruokia. Kyllähän se lapsi joskus tietysti yllättää. Mutta meillä on esim. avokadot kuuluneet ruokavalioon viimeiset 2 vuotta, ja edelleenkään poika ei suostu niitä edes maistamaan. Joten jos joku on tarjoamassa hänelle sellaista kokonaisena, koitan jotenkin kohteliaasti puuttua tilanteeseen esim. sanomalla että hän ei yleensä siitä pidä ja että ottaa vain vähän. 

Avocadossa on joku sokeri (?), jolle voi olla allerginen eli saa keliakiamaisia oireita. Yritin monta vuotta syödä avocadoja, joka kerta sama reaktio eli karmea vatsakipu. Lääkärille valitin sitä kerran ja hän totesi, että samanlainen ilmiö kuin osalla on sienten kanssa, joten kannattaa välttää syömistä, jos siitä aiheuttuu kipuja.

Siis hän on maistanut avokadoa varmaan kerran millin palan. Ei todellakaan ole kyse vatsakivuista, en silloin tietenkään syöttäis sitä ;,D Ja tämä avokado on vain yksi esimerkki. Ei suostu syömään myöskään esim. mansikoita, viinirypäleitä, appelsiinia, lanttua, kaalia, sipulia... on siis vaan supernirso ja kovin epäileväinen kaikkea kohtaan. En tiedä miksi. Pikkusisko taas syö kaikkea, eli en usko kasvatuksessakaan olevan puutetta. Jotkut vaan on nirsoja. 

Käly on just tällainen. Kun syödään yhdessä ja on esim. noutopöytä, niin hän suputtaa lapsille mitä heidän kannattaa ottaa ja mikä heidän kannattaa jättää pois lautaselta. Hän on itse kohtuullisen ruokarajoitteinen ja opettaa samaa lapsilleen.

Lapset ovatkin arkoja maistamaan mitään uutta. Puhutaan jo kuitenkin aika isoista lapsista, 4. -6. -luokkalaisista.

Minulla myös nirso lapsi ja aivan varmasti sanon juurikin noin, että et sinä tuota syö kun siinä on sitä ja tätä. Nyt vasta tajusin, että voisihan sen antaa ottaa ja jättää sitten vaan syömättä jos ei tykkääkään. Oletettavasti ne minun veikkaukseni siitä mitä oikeasti syö ja mitä ei, on 99 -prosenttisesti oikein, mutta eipähän se sitä nirsoutta varmasti poista jos itse päsmäröin jo valintatilanteessa. Tietysti esim. ravintolassa saattaa taloudellisesti olla kestämätöntä tilata useita annoksia, jos kuitenkin olisi tarve syödäkin, mutta muissa tilanteissa täytyy nyt pyrkiä toimimaan paremmin. Haasteita varmasti aiheutuu siitä, että epämieluisa maku/suutuntuma saattaa saada lapsen aivan tolaltaan, eikä sitten enää mikään lautasella kelpaa, kun "haisevat" sille epämieluisalle (erityisherkkä lapsi), mutta kokeillaan silti. Eikä tunnu yhtään hölmöltä etten ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi tätä näinpäin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatan sanoa että lapsi ei ehkä tykkää, jos joku on antamassa vaikka isoa annosta siinä jo lapselle.. koska hävettää sitten se jos ja kun lapsi jättää syömästä. Ja meillä siis poika todella nirso, kyllähän sitä äitinä aika hyvin tietää mikä menee ja mikä ei. Vaikka meillä todellakin maistatetaan ja kannustan maistamaan ja tehdään kaikenlaisia ruokia. Kyllähän se lapsi joskus tietysti yllättää. Mutta meillä on esim. avokadot kuuluneet ruokavalioon viimeiset 2 vuotta, ja edelleenkään poika ei suostu niitä edes maistamaan. Joten jos joku on tarjoamassa hänelle sellaista kokonaisena, koitan jotenkin kohteliaasti puuttua tilanteeseen esim. sanomalla että hän ei yleensä siitä pidä ja että ottaa vain vähän. 

Avocadossa on joku sokeri (?), jolle voi olla allerginen eli saa keliakiamaisia oireita. Yritin monta vuotta syödä avocadoja, joka kerta sama reaktio eli karmea vatsakipu. Lääkärille valitin sitä kerran ja hän totesi, että samanlainen ilmiö kuin osalla on sienten kanssa, joten kannattaa välttää syömistä, jos siitä aiheuttuu kipuja.

Siis hän on maistanut avokadoa varmaan kerran millin palan. Ei todellakaan ole kyse vatsakivuista, en silloin tietenkään syöttäis sitä ;,D Ja tämä avokado on vain yksi esimerkki. Ei suostu syömään myöskään esim. mansikoita, viinirypäleitä, appelsiinia, lanttua, kaalia, sipulia... on siis vaan supernirso ja kovin epäileväinen kaikkea kohtaan. En tiedä miksi. Pikkusisko taas syö kaikkea, eli en usko kasvatuksessakaan olevan puutetta. Jotkut vaan on nirsoja. 

Mistä tiedät, ettei kyse ole vatsakivuista? Mansikka, appelsiini, lanttu, kaali ja sipuli ovat kaikki ruoka-aineita, joille ollaan allergisia tai joista tulee vatsavaivoja hyvin herkästi. Meillä poika ei koskaan pienenä syönyt appelsiinia ja annoin asian olla, päiväkodissa sitten oli pakko maistaa ja sen jälkeen lapsi ei syönyt 2 päivään muuta kuin jäätelöä, sen verran pahat rakkulat tuli suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatan sanoa että lapsi ei ehkä tykkää, jos joku on antamassa vaikka isoa annosta siinä jo lapselle.. koska hävettää sitten se jos ja kun lapsi jättää syömästä. Ja meillä siis poika todella nirso, kyllähän sitä äitinä aika hyvin tietää mikä menee ja mikä ei. Vaikka meillä todellakin maistatetaan ja kannustan maistamaan ja tehdään kaikenlaisia ruokia. Kyllähän se lapsi joskus tietysti yllättää. Mutta meillä on esim. avokadot kuuluneet ruokavalioon viimeiset 2 vuotta, ja edelleenkään poika ei suostu niitä edes maistamaan. Joten jos joku on tarjoamassa hänelle sellaista kokonaisena, koitan jotenkin kohteliaasti puuttua tilanteeseen esim. sanomalla että hän ei yleensä siitä pidä ja että ottaa vain vähän. 

Avocadossa on joku sokeri (?), jolle voi olla allerginen eli saa keliakiamaisia oireita. Yritin monta vuotta syödä avocadoja, joka kerta sama reaktio eli karmea vatsakipu. Lääkärille valitin sitä kerran ja hän totesi, että samanlainen ilmiö kuin osalla on sienten kanssa, joten kannattaa välttää syömistä, jos siitä aiheuttuu kipuja.

Siis hän on maistanut avokadoa varmaan kerran millin palan. Ei todellakaan ole kyse vatsakivuista, en silloin tietenkään syöttäis sitä ;,D Ja tämä avokado on vain yksi esimerkki. Ei suostu syömään myöskään esim. mansikoita, viinirypäleitä, appelsiinia, lanttua, kaalia, sipulia... on siis vaan supernirso ja kovin epäileväinen kaikkea kohtaan. En tiedä miksi. Pikkusisko taas syö kaikkea, eli en usko kasvatuksessakaan olevan puutetta. Jotkut vaan on nirsoja. 

Mistä tiedät, ettei kyse ole vatsakivuista? Mansikka, appelsiini, lanttu, kaali ja sipuli ovat kaikki ruoka-aineita, joille ollaan allergisia tai joista tulee vatsavaivoja hyvin herkästi. Meillä poika ei koskaan pienenä syönyt appelsiinia ja annoin asian olla, päiväkodissa sitten oli pakko maistaa ja sen jälkeen lapsi ei syönyt 2 päivään muuta kuin jäätelöä, sen verran pahat rakkulat tuli suuhun.

Miten voisi olla vatsakipuja, kun hän ei edelleenkään syö noista mitään?? Jos hänen kielensä on koskettanut appelsiinia, niin ei se vielä mahaa kipeäksi tee.. 

Tosin on häneltä joitain otettu testeissäkin kun heinänuhaa testattiin, ei reagoinut yhteenkään ruoka-aineeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, minä olen näitä "ei tarvitse syödä, jos maistuu pahalta" -äitejä, jotka antavat lapsen ottaa kaikkea lautaselleen ja sitten lapsi syö vain leipää. Ja kun joku aikuinen ryhtyy patistamaan, että nyt syöt, kun otitkin, niin tuo on minun kommenttini.

Tapakasvatus ei taida kuulua vahvuuksiin...

Olen tällainen äiti. Lapsi on 3 vuotias. Sanon niin, koska mua vituttaa se, että kylässä tungetaan lapselle lautaselle väkisin ruoka, josta TIEDÄN ettei nirsoileva lapseni syö kuitenkaan mitään ja sitten vieraat ihmiset hokee ja jankuttaa lapselle että "maista edes vähän" ja "ai että on hyvää" ja "kato nyt kun kaikki muutkin syö" ja lapsi alkaa kiukutella ettei halua... Tää kuvio on nähty niin monta kertaa, etten jaksa enää sitä jankutusta ja kiukkua, josta nousee lopulta itellekin kiukku. Helpoimmalla pääsee, kun totean, että "lapsi ei tykkää tuosta". Saa maistaa mun tai isänsä lautaselta, mitä ei juuri koskaan tee, koska ei oikeasti tykkää juuri mistään. Makaronit maistuu ja nuudelit, mutta esim perunat ja riisi ei. On siis turha yrittää tunkea niitä edes lautaselle. Tai lihaa, kun ainoa mitä syö, on kana tai makkara.

Mä oon ite ollu samanlainen nirso ja pakotettu esim.koulussa syömään sellaista, jota en oo halunnu. Sain siitä yläasteella syömishäiriön, koska ruoasta tuli itsekontrollin väline. Lapsi saa maistaa kaikkea mitä haluaa ja syödä kaikkea mitä haluaa. Mutta jos mä 100% varmasti tiiän, ettei hän tykkää jostakin niin miksi mä pakottaisin, kun siitä seuraa aina jankutusta. Kyllä se joskus vielä syö ja maistaa, olenhan itsekin oppinut lopulta parikymppisenä syömään hyvinkin ennakkoluulottomasti.

Jos olemme ravintolassa ja lapset haluavat jonkun annoksen, mistä tiedän jo etukäteen. että kun lautanen tulee, he eivät suostu syömään sitä, niin sanon. Kalliiksi tulee kokeilla ja nälkäkin jää lapsille. Samoin kylässä sanon, koska en halua, että he sanovat syövänsä jotain, kun kokemuksesta tiedän etteivät kuitenkaan suostu syömään. Itse en ole ruokarajoitteinen, mutta varsinkin toisella lapsella on niin valikoiva makuaisti. Porkkana ja parsa menee, mutta latva-artisokka ei jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen äiti. Lapsi on 3 vuotias. Sanon niin, koska mua vituttaa se, että kylässä tungetaan lapselle lautaselle väkisin ruoka, josta TIEDÄN ettei nirsoileva lapseni syö kuitenkaan mitään ja sitten vieraat ihmiset hokee ja jankuttaa lapselle että "maista edes vähän" ja "ai että on hyvää" ja "kato nyt kun kaikki muutkin syö" ja lapsi alkaa kiukutella ettei halua... Tää kuvio on nähty niin monta kertaa, etten jaksa enää sitä jankutusta ja kiukkua, josta nousee lopulta itellekin kiukku. Helpoimmalla pääsee, kun totean, että "lapsi ei tykkää tuosta". Saa maistaa mun tai isänsä lautaselta, mitä ei juuri koskaan tee, koska ei oikeasti tykkää juuri mistään. Makaronit maistuu ja nuudelit, mutta esim perunat ja riisi ei. On siis turha yrittää tunkea niitä edes lautaselle. Tai lihaa, kun ainoa mitä syö, on kana tai makkara.

Mä oon ite ollu samanlainen nirso ja pakotettu esim.koulussa syömään sellaista, jota en oo halunnu. Sain siitä yläasteella syömishäiriön, koska ruoasta tuli itsekontrollin väline. Lapsi saa maistaa kaikkea mitä haluaa ja syödä kaikkea mitä haluaa. Mutta jos mä 100% varmasti tiiän, ettei hän tykkää jostakin niin miksi mä pakottaisin, kun siitä seuraa aina jankutusta. Kyllä se joskus vielä syö ja maistaa, olenhan itsekin oppinut lopulta parikymppisenä syömään hyvinkin ennakkoluulottomasti.

Oisko sun äiti ollut samanlainen kuin sinä että kotona ei tarvinnut maistaa mitään mitä et halunnut? Se on kuitenkin ihan tutkittu juttu että lapsi tarvitsee useamman maistamiskerran ennen kuin uusiin makuihin tottuu. Ei todellakaan ole järkevä juttu siirtää tuota vaihetta kouluikään asti, silloin voi olla seurauksena juuri sen minkä itsekin koit.

Vierailija kirjoitti:

Ei, minä olen näitä "ei tarvitse syödä, jos maistuu pahalta" -äitejä, jotka antavat lapsen ottaa kaikkea lautaselleen ja sitten lapsi syö vain leipää. Ja kun joku aikuinen ryhtyy patistamaan, että nyt syöt, kun otitkin, niin tuo on minun kommenttini.

Ihanko tosissasi kutsut ruokaa pahaksi? Kylässäkin? Kuulostat 5-vuotiaalta, et aikuiselta.

 Tuon asian voisi sanoa ja hoitaa aika monella muullakin tapaa.  Aika järjetöntä tuokin että lapataan lautanen täyteen ja sitten mutustetaan pelkkä leipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen äiti. Lapsi on 3 vuotias. Sanon niin, koska mua vituttaa se, että kylässä tungetaan lapselle lautaselle väkisin ruoka, josta TIEDÄN ettei nirsoileva lapseni syö kuitenkaan mitään ja sitten vieraat ihmiset hokee ja jankuttaa lapselle että "maista edes vähän" ja "ai että on hyvää" ja "kato nyt kun kaikki muutkin syö" ja lapsi alkaa kiukutella ettei halua... Tää kuvio on nähty niin monta kertaa, etten jaksa enää sitä jankutusta ja kiukkua, josta nousee lopulta itellekin kiukku. Helpoimmalla pääsee, kun totean, että "lapsi ei tykkää tuosta". Saa maistaa mun tai isänsä lautaselta, mitä ei juuri koskaan tee, koska ei oikeasti tykkää juuri mistään. Makaronit maistuu ja nuudelit, mutta esim perunat ja riisi ei. On siis turha yrittää tunkea niitä edes lautaselle. Tai lihaa, kun ainoa mitä syö, on kana tai makkara.

Mä oon ite ollu samanlainen nirso ja pakotettu esim.koulussa syömään sellaista, jota en oo halunnu. Sain siitä yläasteella syömishäiriön, koska ruoasta tuli itsekontrollin väline. Lapsi saa maistaa kaikkea mitä haluaa ja syödä kaikkea mitä haluaa. Mutta jos mä 100% varmasti tiiän, ettei hän tykkää jostakin niin miksi mä pakottaisin, kun siitä seuraa aina jankutusta. Kyllä se joskus vielä syö ja maistaa, olenhan itsekin oppinut lopulta parikymppisenä syömään hyvinkin ennakkoluulottomasti.

Oisko sun äiti ollut samanlainen kuin sinä että kotona ei tarvinnut maistaa mitään mitä et halunnut? Se on kuitenkin ihan tutkittu juttu että lapsi tarvitsee useamman maistamiskerran ennen kuin uusiin makuihin tottuu. Ei todellakaan ole järkevä juttu siirtää tuota vaihetta kouluikään asti, silloin voi olla seurauksena juuri sen minkä itsekin koit.

No tokihan toivon, että lapsi maistaisi, mutta en mä ala suuhun väkisin tunkemaan mitään. Miehen äiti on pakottanut lasta syömään muusia ja seurauksena on ollut oksennus ja totaalikieltäytyminen. Sitten hirveä kätinä, kun toinen ei syö. Miten sä pakotat 3 vuotiaan syömään, jos hän ei suostu lahjomalla, uhkailemalla tai maanittelemalla? Hän ei vaan ole kovin kiinnostunut ruoasta ja mä en ala siitä tappelemaan KYLÄSSÄ. Kotona jaksan jankuttaakin ja tarjota sen sata kertaa, mutta ei sekään oo auttanut tähän mennessä. Luotan siihen, että kyllä se halu maistaa herää joskus, mutta ei pakottamalla.

Lapsuudenkodissani ruokia oli monipuolisesti tarjolla. Sain maistaa, jos halusin, mutta ei ollut pakko. Koulussa hullu opettaja pakotti syömään ruokia, joita oksensin lautaselle. Ei riittänyt siis että maistoin vaan piti muka syödä enemmän kuin muut, jotta "oppisin syömään". Ei mua pakko auttanut mihinkään. Lukiossa, kun ei ollut pakko syödä eikä kukaan kytännyt syömisiäni, aloin vähitellen löytää eri makuja ja uskalsin maistaa ruokia. Mä en siis usko pakkoon ollenkaan.