Kun vanhempi haukkuu aikuista lastaan kaikille. Mikä auttaa?

Turha toive varmaankin, kuten toteat. Ehkä olet onnellisempi, kun et ole missään tekemisissä niiden kenenkään kanssa?

*äidille kelpaamaton*

Kuuntelepas Vesalan "Ei pystynyt hengittää".

"Mä en käy sun kanssa sotaa,

ei en osallistu ollenkaan

Mä vaan haluun päästä niin kauas kuin mä voi koskaan päästä sun luotas

Väsyin verhojas asettelemaan,

olen nähnyt kun toisiin sattuu

Ei mua saa jäämään

Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan,

ja ihan kenelle vaan, joo-oo

Mä en pelkää enää mitään,

en puheita, yksinäisyyttäkään

Oli mullakin tunteet,

oli mullakin sydän

Ja se päättyy nyt tähän,

oli mullakin voimaa,

vaan vähän

Mä en oo näkymätön,

mä oon hengissä vielä

Mun on pakko lähtee,

sun lähellä ei vaan pystyny hengittää

Vaikka vietkin kaiken tilan,

kerrot kuinka mä tuun sen pilaamaan

Niin oon tullu aina kun pyydetään,

tullu peittelee kaikki jäljet

Olen oppinut valehtelemaan,

jo pienenä tietenki,

Sain tuttuu kaavaa toistaa

Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan,

ja ihan kenelle vaan, joo-oo.

Ne voi uskoo, jos ne haluu,

mä en jaksa mitään selittää."

No eipä muuta kuin sanot suoraan sille haukkujalle, että antaa olla viimeinen kerta ja jos vielä kuulet yhdeltäkin sukulaiselta että ovat herjanneet sinua, niin otat yhteyden poliisiin ja nostat jutun asiasta.

On todella surullista että joudut noin tekemään, mutta et todellakaan ole ansainnut tuollaista käytöstä! Mun mielestä rehellisyys on enää ainut tapa mitä on jäljellä. Voit hyvin sanoa suoraan niille sukulaisille että haluaisit olla kuitenkin heidän kanssaan tekemisissä, mutta olet täysin kyllästynyt henkilö x:n valheelliseen mustamaalaukseen.

Minulla on sama tilanne siskoni kanssa. Ei sille kannata vaan uhrata ajatustakaan. Valita vain itselleen ne ihmiset joista itse välittää.

Tuollaisille kökköpuheille ei valitettavasti oikein voi mitään. Ei ole olemassa sordiinoa jonka voisi asettaa puhujan suun eteen. Eikä ole olemassa kuulolaitetta, jonka voisi säätää kuulijan korvaan sellaiseen asetukseen, että tämä osaisi suodattaa kaiken kökön siitä kuulemastaan.

Mitäpä jos et vaan välittäisi noista puheista? Olisit se mikä olet ja myöntäisit avoimesti ettet voi kaikkia miellyttää eikä sun tarvitsekaan? Nuo sukulaiset/tutut ja niiden naiivit ohjausyritykset ja neuvot osoittavat heiltä vaan totaalista tilannetajun puutetta ja typeryyttä.

On nimittäin mullekin tuttu juttu, kaikenlaista tullut koettua ja kuultua. Yksi esimerkiksi sellainen, että kuusikymppinen täti-ihminen tulee tosissaan selittämään, että minun pitäisi siivota vanhempieni luona enemmän että kelpaisin vanhemmilleni paremmin. Siis minun, työelämässä olevan, kiireistä lapsiperhearkea elävän ylemmän toimihenkilön pitäisi ajaa 300 km suuntaansa että pääsisin siivoamaan kiireetöntä varhaiseläkearkea elävien, hieman yli kuusikymppisten vanhempieni luokse ja vain siksi, että "kelpaisin". :o

Tähän neuvoon asti olin vuosittain mm. pessyt heillä ikkunat, vaihtanut verhot, tehnyt jouluna suursiivouksen ja mieheni oli osallistunut esim. polttopuiden tekemiseen. Tämä kaikki vaivannäkö ei siis riittänyt: minun olisi pitänyt sulautua viikottaiseen siivoojan rooliin että olisin kelvannut heidän lapsekseen. Siis sukulaisrouvan mielestä. Neuvon jälkeen lopetin siivoamisen heillä kokonaan. Puhukoon mitä puhuvat. Mulla on omakin elämä elettävänä.

Nuo kuvioon sotkeutuvat tutut on kaikista vastenmielisimpiä. Kun eivät kuitenkaan tiedä kaikkea, ainoastaan yhden osapuolen paskapuheet, ja silti ovat besserwissereinä neuvomassa miten käyttäytyä ja mitä sanoa.

Hehän on vaan narsistin välineitä ja käsikassaroita. Ei kai se paskanjauhaja heille koko totuutta kerro, ainoastaan oman väritetyn haavekuvansa. Ja tämän sanon isälleen kelpaamattomana tyttärenä, myös lapsuusperheeni syntipukkina.

Mikä auttaa?

Mun kokemuksen mukaan välien totaalinen katkaisu ja oman elämän eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne siskoni kanssa. Ei sille kannata vaan uhrata ajatustakaan. Valita vain itselleen ne ihmiset joista itse välittää.

Haluan lohduttaa sinua sillä, että viisaat ihmiset erottavat jyvät akanoista. Lähelläni on ihminen, joka puhuu jatkuvasti pahaa sukulaisestaan. Koska en ole kuullut toisen osapuolen tarinaa, en usko puoliakaan, en oikeastaan mitään. Elämäni aikana olen oppinut sen, että ihminen, joka puhuu muista pahaa, puhuu myös minusta. Ja että jonkun jatkuva haukkuminen kertoo eniten haukkujasta. Kaikki meistä ei usko mustamaalaajaa, vaikka se mustamaalaaja olisi ystäväkin. Ajattelen ystävästäni, että hänen mielen sairautensa ilmenee näin.

Kiusaat itse itseäsi.

Tilanteestasi ei ole kuin yksi ulospääsy tie ja se on suhteen absoluuttinen katkaiseminen tähän vanhempaasi.

Unohda hänet ja elä omaa elämääsi, kieltäydy kaikesta yhteydenpidosta, myös silloin jos hän ottaa sinuun yhteyttä ja pidättäydy myös mahdollisilta sukulaistesi asiaa koskevista keskusteluista.

Ignoiroi siis itsesi täysin tuon henkilön, tilanteen ja asian ulkopuolelle, äläkä koskaan mieti sitä.

Näin alat voida jo tuon päätöksesi tehtyäsi erinomaisesti, se paha mikä on häirinnyt lapsuudesta saakka on kerralla poistunut elämästäsi ja tunnet vapautuneesi tästä ahdistuksesta.

Tällaisen sisäisen rauhan saaminen edellyttää tietenkin sen, että pystyt ignoroimaan tämän vanhempasi ja koko asian myös täydellisesti itsesi sisältä ja omasta pääkopastasi.

Välienkatkaisua minäkin, sellaisen tehneenä, voin suositella. Mitä vähemmän on tekemisissä, sitä vähemmän tämä haukkuva, juoruileva, vahingoittava vanhempi saa materiaalia haukkumiseensa. Vaikka eihän sekään tällaista henkilöä haittaa tai hidasta jos jutut lähtökohtaisestikin on täyttä puolueellista mustamaalausta.

Pakko silti sanoa, että juuri nuo sukulaisten ja yhteisten tuttujen tapaamiset ovat monesti kiusallisia. Se syyllistäminen, vihjailu, suora ja epäsuora kysely, painostaminen, latteuksien ja elämän viisauksien jakaminen ("elämässä pitää sietää monenlaisia ihmisiä", "se on kuitenkin sun vanhempasi", "ole sinä se viisaampi", "elämä on niin rajallinen ja lyhyt"...), pieni piikittely (monesti mietin olenko vaan yliherkkä aistimaan ja tulkitsemaan tällaista vanhempani käytöksen ja puheiden vuoksi), puolen valitseminen ja puolueellisuus...

Varmasti seuraavaksi joudun katkomaan välejä myös näihin henkilöihin. Siitä helposti alkaa jo itsekin miettiä, olenko tosiaan jotenkin vaikea tai epänormaali ihminen kun joudun katkomaan välejä noin moniin ihmisiin. Eihän tämä normaalia ole! Että jos vain sietäisin enemmän ja antaisin vanhempani nälviä ja haukkua elämääni kuten aina aiemminkin, olisi kaikki näennäisesti hyvin ulospäin, ainakin joten kuten. :((