Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtui sille miehelle johon aikanaan tutustuin?
18.04.2017 |
Tavattiin 7v sitten ja suhde eteni melko nopeasti. Oli ihan sellaista "jalat alta"-rakkautta.
Vaikka välimatkaa oli, saatiin kuitenkin aina järjestettyä yhteistä aikaa. Puolen vuoden tuntemisen jälkeen muutettiin yhteen.
Meillä on molemmilla lapsia ja uusperheasiat sujuivat hyvin. Omat lapseni pitivät tästä miehestä todella paljon ja samoin itse pidin todella paljon miehen lapsesta, samoin lapsi piti uusista sisaruksistaan paljon ja minä jäin kotiin hoitamaan omia ja miehen lasta. Mies lähti myös valmentamaan minun lapsieni urheilujoukkuetta, käytiin yhdessä ulkomailla lasten kanssa, vuokrattiin useasti tuttavan mökkiä. Ostettiin koira ja yhteinen asunto. Meillä oli varmasti kaikilla hyvä olla. Miehen entinen vaimo oli hankala monessa asiassa, mutta se asia oli taka-alalla. Tehtiin paljon asioita yhdessä, tuntui siltä, että oltiin kaikki tosi onnellisia.
Pikkuhiljaa asiat alkoivat muuttumaan. Miehestä tuli todella mustasukkainen lasteni isästä. En juuri käynyt ystävien kanssa ulkona, koska siitä tuli aina jotain sanomista ja monen päivän mykkäkoulu. Mies alkoi itse käymään enemmän ja enemmän viihteellä, useasti toisessa kaupungissa. Yhtäkkiä huomasin, että kun miehen lapsi tuli meille, niin se olin minä joka lapsesta huolehti. Jos mies oli kotona, istui sohvalla, näpräsi puhelinta tai pelasi pleikkarilla. Koko ajan vaan enemmän. Lapsi vaati huomiota kiukkuamalla ja tästä tuli minun ja miehen välille riitaa. Olin sitä mieltä, että miehen pitäisi enemmän olla oman lapsensa kanssa, ettei lapsen tarvitse huonolla käytöksellään hankkia huomiota. Lapsen äidin kanssa välit huononi koko ajan. Riitaa oli rahasta, lapsen asumisesta, kaikesta mahdollisesta. Kerran maksoin itse omalta tililtäni lapsen elatusmaksut moneksi kuukaudeksi eteenpäin kun en jaksanut siä jatkuvaa tappelua.
Mies alkoi muuttua välinpitämättömäksi. Pian ei tehty enää mitään muuta yhdessä kuin käytiin kerran viikossa ruokakaupassa. Jos vierailtiin minun sukulaisteni tai ystävien luona, mies murjotti (jos edes lähti mukaan ) ja näpräsi puhelintaan. Koko ajan liu'uttiin kauemmas toisistamme. Mies alkoi suhtautua minuun ja lapsiini todella välinpitämättömästi. Koiran hoito ja kaikki kotityöt kaatuivat minun niskaani. Jos pyysin miestä viemään koiran lenkille, että itse sillä välillä vaikka imuroin asunnon nIin meni korkeintaan kymmeneksi minuutiksi ulos. Mies itse halusi koiran, mutta yhtäkkiä häntä ei enää kiinnostanut hoitaa koiraa. Säännöllisin väliajoin käytiin keskustelua siitä, miten toivoisin hänen osallistuvan yhteisiin asioihin. Alkoholinkäyttö lisääntyi koko ajan ja sen myötä reissut kun ei tullut enää kotiin yöksi. Näiden reissujen jälkeen kun yritettiin puhua, oli todella välinpitämätön. Koko ajan jäi lisää kiinni valheista.
Sairastuin itse vaikeaan masennukseen, mies ei ymmärtänyt eikä auttanut. Rahatilanne alkoi huonontua koska jouduin olemaan niin kauan töissä. Meillä oli yhteiset rahat. Lopulta tilanne meni siihen, että mies raivosi, jos ostin itselleni/lapsille vaikka sukat. Itse söi joka päivä ulkona, saattoi ottaa tatuointeja vaikka 1000e kuussa, juoda helposti 300e illassa jos lähti baariin/ ajella taksilla ympäriinsä. Lopulta kyllästyin tähän ja päädyttiin siihen, että kaikki maksetaan puoliksi. Itselleni jäi silloin 50e/kk ns ylimääräisiin menoihin (lääkäri, vaatteet jne) mutta sekin oli parempi kuin jatkuva tappelu rahasta.
Koko ajan välit kiristyvät enemmän. Jatkuvaa riitelyä ja ongelmia, itse en millään meinannut selvitä masennuksesta.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan liian kauan roikuit... No nythän kaikki on paremmin. Tapaatko miehen lasta enää?
Vierailija kirjoitti:
Ihan liian kauan roikuit... No nythän kaikki on paremmin. Tapaatko miehen lasta enää?
Tapaan edelleen. On meillä useasti viikonloppuisin ja lomilla, käyn omien lapsieni kanssa hänen synttäreillään jne. Ap
Voi ei :(
Voimia sinulle, sinulla on/oli varmasti rankkaa. Minusta tuntuu että mies alkoi pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä enää jaksanut välittää. Väärin sinua kohtaan, olet yrittänyt jo tarpeeksi.
Kannattaisiko jutella rauhallisesti?
Sinä tiedät, muista ajatella lasten parasta ja myös itsesi.
Minä olen puolellasi
Luulin jättäneeni sinut, mutta hukkasin sinut.
(Tuo tapahtui teille kummallekin. Tai on tapahtumassa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasit narsistisen miehen. Ihastuit illuusioon jonka mies sinulle loi. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta älä enää roiku tuollaisen perässä. Miestä johon ihastuit ei ole olemassa. Keskity positiivisiin puoliin elämässäsi, ja käy vaikka terapiassa jos se helpottaisi. Voimia ja parempaa onnea tulevaisuuteen.
Hyvä että erosit, parempi liian myöhään kuin ei milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoista se on elämä jännämiehen kanssa. Ennenpitkää se paljastuukin jännäksi ihan väärällä tavalla.
Siltä juuri tuntuu, ettei koko miestä ole edes ollut olemassa. Ollaan erottu jo yli vuosi sitten, enkä ole vielä toipunut suhteesta. Mies muutti 2 viikkoa sen jälkeen kun muutin pois, toisen naisen luokse asumaan. Itse en uskalla edes seurustella vielä.
Mies on tehnyt kaikki käytännön asiat todella vaikeiksi. Meidän koti on edelleen myymättä, koska hintaa on liikaa ja mies ei sitä suostu laskemaan.On jotenkin niin typerä olo. Miten uskoin kaiken ja annoin aina anteeksi. Vedin jaksamisen äärirajoilla monta vuotta. Ja edelleen, vaikka ollaan erottu, mies edelleen vaikuttaa minun elämääni kun ei suostu kodin hintaa laskemaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsiäisen jälkeen, lähti sellainen imakka, oikein paskanhajuinen, persereikää kuumottava pieru. Tulin siitä jotenkin tyytyväiseksi. Ehkä sinulla on sama tilanne? Johtuikoihan lampaanlihasta.
Minulla sama juttu. Mielenkiintoista sinänsä, että juuri äsken pääsi juuri tuollainen pieru joita eilen pääsi pitkin iltaa, mutta tämä äskeinen tuli poikkeuksellisen voimakkaana ja kosteana. Edellisestä raskaammasta ateriasta on kuitenkin jo liki 15 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Semmoista se on elämä jännämiehen kanssa. Ennenpitkää se paljastuukin jännäksi ihan väärällä tavalla.
En tiennyt tutustuneeni jännämieheen, vaan ihmiseen joka rakastaa lapsia ja eläimiä, tykkää olla kotona ja liikkua luonnossa. Totuus olikin sitten jännempi kuin toivoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsiäisen jälkeen, lähti sellainen imakka, oikein paskanhajuinen, persereikää kuumottava pieru. Tulin siitä jotenkin tyytyväiseksi. Ehkä sinulla on sama tilanne? Johtuikoihan lampaanlihasta.
Minulla sama juttu. Mielenkiintoista sinänsä, että juuri äsken pääsi juuri tuollainen pieru joita eilen pääsi pitkin iltaa, mutta tämä äskeinen tuli poikkeuksellisen voimakkaana ja kosteana. Edellisestä raskaammasta ateriasta on kuitenkin jo liki 15 tuntia.
Tämä. Ap, paina mieleesi ohje, muiden kokemus.
Mies alkoi muuttua välinpitämättömäksi. Pian ei tehty enää mitään muuta yhdessä kuin käytiin kerran viikossa ruokakaupassa. Jos vierailtiin minun sukulaisteni tai ystävien luona, mies murjotti (jos edes lähti mukaan ) ja näpräsi puhelintaan. Koko ajan liu'uttiin kauemmas toisistamme. Mies alkoi suhtautua minuun ja lapsiini todella välinpitämättömästi. Koiran hoito ja kaikki kotityöt kaatuivat minun niskaani. Jos pyysin miestä viemään koiran lenkille, että itse sillä välillä vaikka imuroin asunnon nIin meni korkeintaan kymmeneksi minuutiksi ulos. Mies itse halusi koiran, mutta yhtäkkiä häntä ei enää kiinnostanut hoitaa koiraa. Säännöllisin väliajoin käytiin keskustelua siitä, miten toivoisin hänen osallistuvan yhteisiin asioihin. Alkoholinkäyttö lisääntyi koko ajan ja sen myötä reissut kun ei tullut enää kotiin yöksi. Näiden reissujen jälkeen kun yritettiin puhua, oli todella välinpitämätön. Koko ajan jäi lisää kiinni valheista.
Sairastuin itse vaikeaan masennukseen, mies ei ymmärtänyt eikä auttanut. Rahatilanne alkoi huonontua koska jouduin olemaan niin kauan töissä. Meillä oli yhteiset rahat. Lopulta tilanne meni siihen, että mies raivosi, jos ostin itselleni/lapsille vaikka sukat. Itse söi joka päivä ulkona, saattoi ottaa tatuointeja vaikka 1000e kuussa, juoda helposti 300e illassa jos lähti baariin/ ajella taksilla ympäriinsä. Lopulta kyllästyin tähän ja päädyttiin siihen, että kaikki maksetaan puoliksi. Itselleni jäi silloin 50e/kk ns ylimääräisiin menoihin (lääkäri, vaatteet jne) mutta sekin oli parempi kuin jatkuva tappelu rahasta.
Koko ajan välit kiristyvät enemmän. Jatkuvaa riitelyä ja ongelmia, itse en millään meinannut selvitä masennuksesta.
Mies muutti pois, jonkun naisen luokse. Jossain mielenhöiriössä otin kuitenkin miehen takaisin muutaman kuukauden päästä. Alettiin käymään pariterapiassa, mies vannoi, että haluaa meidän asiat kuntoon ja jatkaa suhdetta, haluaa lapsen, lopettaa viinan kanssa läträämisen (aloitti antabuksen). Hetken näytti ihan hyvältä, kunnes mies jäi taas kiinni pettämisestä ha valehtelusta. Olin ihan älyttömän yksinäinen viimeiset vuodet, kun yritin puhua, mies ei vastannut, ei edes mihinkään arkisiin asioohin. Ei osallistunut mihinkään. Istui sohvalla ja pelasi. Valvoi yöt pelaten ja päivällä oli pahalla tuulella ja väsynyt. Pikkuhiljaa alkoi paljastua koko ajan vaan lisää ja lisää asioita mistä oli valehdellut.
Nyt ollaan erottu. Muutin lasten kanssa pois kun mies lähti polttareihin viikonlopuksi ja väitti syöneensä antabusta. Kännäsi kuitenkin monta päivää putkeen.
Tuntuu siltä, etten tunne koko miestä. Olen ollut ihmisen kanssa, jota ei ole olemassa. Vaikka erosta on jo aikaa, paljastuu silti koko ajan lisää valheita. Luojan kiitos meillä ei ole yhteisiä lapsia, niin vaikeaa on ollut.
Oma mielenterveys on alkanut parantua. Syön edelleen masennuslääkettä, mutta nukun taas hyvin ja jaksan, työkyky on palannut. Olen paljon onnellisempi oikeasti yksin, kuin yksin parisuhteessa.