Lue keskustelun säännöt.
Oletteko muuttaneet yksin työn perässä vieraaseen kaupunkiin?
17.04.2017 |
Minä olen. Työpaikka, mihin menin oli täynnä juuri silloin omahyväisiä perheellisiä, jotka eivät halunneet tietenkään tutustua enää uusiin ihmisiin. Heidän elämänsä oli täynnä ja valmis. Sitten kun heidän kanssaan joskus jotain jutteli, kävi ilmi että kaikki olivat jostain maalta ja tulleet sieltä yhdessä puolison kanssa kaupunkiin töihin. Tai vähintään oli sisaruksia ym. valmiina. Hyvin harvinaista, että kukaan uskaltaa yksin lähteä, ja jos lähtee niin ei se helppoa olekaan.
Kommentit (9)
Lisään vielä, että haastavinta on juuri se, että löytää mukavia ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä uusia ihmisiä. Usein jo 25-vuotiailla on vakiintuneet piirit. 35-veenä ummikkona kaverien löytäminen onkin jo lähes toivotonta.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et välttämättälöydä niitä uusia ystäviä uudelta työpaikalta, joten hakeudu uudella paikkakunnalla myös harrastamaan...
Olen muuttanut töiden ja opintojen perässä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että haastavinta on juuri se, että löytää mukavia ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä uusia ihmisiä. Usein jo 25-vuotiailla on vakiintuneet piirit. 35-veenä ummikkona kaverien löytäminen onkin jo lähes toivotonta.
2
Tämähän se. Siinä ei ole paljoa tehtävissä. Etsiä muualta..... monissa harrastuksissakin on tosin näitä valmiita parivaljakkoja/porukoita. En tiedä onko pelkästään suomalainen ilmiö, tuskin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne perheelliset naiset luulevat, että viet niiden miehet tai ainakin yhden niistä. Siksi eivät halua sinua ystäväksi.
Miksi viestini jossa kerroin muuttaneeni työn perässä yksin vieraaseen kaupunkiin ja maahan, poistettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että haastavinta on juuri se, että löytää mukavia ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä uusia ihmisiä. Usein jo 25-vuotiailla on vakiintuneet piirit. 35-veenä ummikkona kaverien löytäminen onkin jo lähes toivotonta.
2
Nojaa. Minä olen yli 30-vuotias ja olen tässä hiljattain "uudistanut" ystäväpiiriäni. Ystävyyssuhteet vain jotenkin kuivuivat kasaan, kun yhteistä tekemistä tai jutunjuurta ei enää löytynytkään. Moni ystävyys toki säilyikin.
Olen aina tykännyt tutustua uusiin ihmisiin, eikä ikä tai elämänvaihe ole koskaan ollut uuden ystävyyden esteenä. Sen sijaan jo edellä mainitsemani yhteisten asioiden ja keskusteluaiheiden puute ovat voineet estää kaveruutta kehittymästä syvemmäksi ystävyydeksi.
Kyllä siinä ihmissuhteessa pitää olla sitä jotain, että se pääsee syvenemään pinnallisesta tuttavavaiheesta :)
Meni nyt vähän asian vierestä, mutta kuitenkin.
Joo. Onneksi olen sopeutuvainen, introvertti ja huono kiintymään.