Jotenkin olen menettänyt toivoni, dpo 12 negatiivinen raskaustesti. En jotenkaan usko että plussaksi muuttuisi

Tiedän hyvin nuo piinapäivät, mutta eikö kannattaisi tehdä testi vasta kun kuukautiset ovat myöhässä.

Samapa tuo, oletko menettänyt toivosi vai et. Olet raskaana, jos olet. Jossain vaiheessa se plussa ilmestyy tikkuun, jos on ilmestyäkseen...joskus dpo 10, joskus dpo 13.

Toivotaan parasta!

2 testiä - 2 lasta

Ei niitä enempää tule, vaikka turhia testejä tekisi kuinka

Vierailija kirjoitti:

2 testiä - 2 lasta

Ei niitä enempää tule, vaikka turhia testejä tekisi kuinka

Mitä vittua sä sanot??

Eikö tuollainen stressaaminen entisestään heikennä raskautumisen mahdollisuutta?

:(

Up

Itse uskalsin tehdä testin vasta silloin, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. Sitten sitä joka valossa kallistelin, onhan siinä nyt sitä punaista viivaa vai ei.

Olin kateellinen niille, jotka pamahtivat tuosta vain paksuksi, kun itse yritti kuukaudesta toiseen ja sitten jo vuodesta toiseen. Stressi on kehon pahin vihollinen. Kun aloin oppia ottamaan rennosti ja hyväksymään, että se on joko tai, ja sitten jos ei tärppää, elämässä aukeaa joku uusi ovi tai ikkuna. Sitten kun olin jo käytännössä hyväksynyt lapsettomuuden, ilmestyikin se kaksi viivaa. 

Meidän suvussa ei ole tehty testejä. Lääkärit todennut jopa joillakin, ettei mahdollisuutta lapsiin. Jokainen sukupolvi tullut raskaaksi vasta 5 vuoden kuluttua ilman apua. Lapsia syntynyt sarjassa kolmekin peräkkäin, joten pitänyt aloittaa ehkäisy. Ehkä yrittämisen tressi lauennut 5 vuodessa ja hedelmöitys onnistunut.

Ei se alkio pysty kiinnittymään, kun sulla on helvetisti stressihormonia kehossa. Ota rauhallisesti. Tulos ei muuksi muutu, vaikka tekisit sata testiä.

Haluaisin sanoa kaikille raskautta toivoville ja kovasti yrittäville, että on ihan ok stressata. Nämä palstat on täynnä ihmisiä hokemassa "älä stressaa, tulet heti raskaaksi kun lopetat stressaamisen". On tosi vaikeaa lopettaa stressaamista, vaikka haluaisi, kun asia on niin iso ja tärkeä. Itsekin jo pitkään yrittänyt lasta ja luonnollisesti ei tule onnistumaan ja silti joka kierrossa herää toivo ja sitten tulee pettymys. Olen itse oppinut ajan myötä hyväksymään nämä tunteet osana omaa lapsettomuutta, en enää pakonomaisesti yritä olla stressaamatta, koska tietenkin alitajuisesti stressaa. Kehoaan ei voi huijata. Neuvoisin, että omien tunteiden lempeä hyväksyminen on realistisempaa kuin tyypillinen neuvo raskautta toivovalle: "unohdat vain koko asian, sitten tulet raskaaksi".

Älä stressaa on kyllä huonoin neuvo antaa lasta yrittävälle. Aloituksesta on jo reilu 7 vuotta, joten toivon mukaan ap:lle on ilmestynyt ne kaksi viivaa ja raskaus johtanut toivottuun lopputulokseen.