Nainen: Kumpi tärkeämpi "tavoite" elämässä, parisuhde vai lapset?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde. En myöskään halua miestä, jolla on ennestään kontollaan kahden kodin heittopusseja, oikein puistattaa ihmiset, jotka siirtyvät suhteesta toiseen entisen elämän hankinnat mukanaan ja vääntävät vielä lisää kakaroita jokaisen kumppanin kanssa.

Tämä. Itse en ole koskaan halunnut lapsia, joten mikään äitipuolen roolikaan ei kiinnosta. Kerran sitä kokeillut ja lasten äiti uuden miehensä kanssa saneli kaiken ja erohan siitä lopulta seurasi, kun en siihen määräilyyn suostunut.

En edes ajatellut lapsia ennen kuin oltuani aikani avoliitossa eksäni kanssa. Molemmat aloimme haluta perhettä, johon kuuluisi myös lapsi, ja sellaisen onneksi myös saimme.

Vaikea sanoa, jos olisin ollut sinkkuna varhaisaikuisena, olisinko jossain vaiheessa alkanut haluta vain lasta.

Kumpikaan ei ole tai ole ollut tavoitteena, mutta yksi (vahinko)lapsi on siunaantunut.

Toki se on ehdottomasti ideaalitilanne, että lapset saisivat syntyä rakastavan parisuhteen huomaan.

Jos joskus kohtaan itselleni oikeasti sopivan miehen, niin mikä ettei, kyllä mä sitten voisin pariutuakin.

Ja tehdä pari lastakin, jos se olisi kumppanille tärkeää (itselleni asia on aivan sama, tykkään lapsista mutta en ole koskaan erityisesti halunnut omia, enkä toisaalta myöskään ollut sitä mieltä, että en voisi tehdä lapsia).

Tavoitteena kumpikaan ei ole, sen näkee sitten joskus mitä elämä toi eteen.

Ihannetilannehan siis on, että parisuhde on tärkeämpi kuin lapset. Mutta tämä edellyttää, että lapset ovat kyseisen miehen, lapset ovat toivottuja, perheessä ei ole erityisempiä päihde- tai mieenterveysongelmia.

Kun kuitenkin tässä vajavaisessa maailmassa puolet lapsista syntyy vahingossa, puolet liitoista päättyy eroon ja olosuhteetkin ovat välillä mitä sattuu, lasten soisi olevan tärkeimpiä.