Hoitaako teidän miehet teitä, kun ootte flunssassa vai vähättelevätkö vaan?

Mun miehellä alkaa aina itsellään miesflunssa jos oon kipeä. Joten ei, minä hoidan molemmat ja lapset myös jos kipeeksi sattuvat.

T: ääni lähtenyt, keuhkot riekaleina ja kuumetta 38,5 nyt. Tällä hetkellä laitan lapsia nukkumaan, kun mies nukkuu. Hänellä ei ole kuumetta eikä flunssaa pahentavaa astmaa kuten minulla. Crp sillä oli alle 10 tänään kub kävi työterveydessä.

Pitää hyvänä ja passaa. Tuo ruuan eteen ja tuo kaupasta mitä vaan haluan.

Tottakai hoitaa. Huolehtii, että kaikki on hyvin, varpaat ovat peiton alla ja keittelee kuumaa juomaa. Hakee kaupasta mitä haluan ja silittelee yms. Lisäksi kipeänä minulla on tavallistakin suurempi valta päättää illan elokuva ja vaikkapa se missä huoneessa haluan rauhaa ja hiljaisuutta.

Mitä ihmettä mä tekisin miehellä, joka ei hoivais? :o

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä alkaa aina itsellään miesflunssa jos oon kipeä. Joten ei, minä hoidan molemmat ja lapset myös jos kipeeksi sattuvat.

T: ääni lähtenyt, keuhkot riekaleina ja kuumetta 38,5 nyt. Tällä hetkellä laitan lapsia nukkumaan, kun mies nukkuu. Hänellä ei ole kuumetta eikä flunssaa pahentavaa astmaa kuten minulla. Crp sillä oli alle 10 tänään kub kävi työterveydessä.

No miksi ihmeessä suostut tuollaseen? Ei kävis meillä. Mä lähtisin vaikka muualle sairastamaan.

Mun ukko luulee aina et mulla toinen kun flunssa iskee. En ymmärrä yhteyttä.??..

Niin ja meillä mies tekee kaiken mitä pyydän kun olen kipeä. Paijailut jää vähemmälle kun ei halua pöpöjä itselleen. t. 4

Mies hoivaa, peittelee, tuo ruokaa, kyselee kuinka jaksan. Hänestä tulee ihan karhuemo.

Mulla on nyt flunssa. En tarvitse mitään hoivaamista. Löhöän sohvalla ja osaan hakea itse juomani

Eipä tuo sano mitään kunhan kaikki arjen hommat hoituu.

Kyllä pitää huolta. Olin just pari viikkoa sitten rajussa kevätflunssassa ja olin monta päivää ihan veke pelistä. Makasin sängyn- tai sohvanpohjalla melkein viikon. Mies kantoi kuumaa juotavaa kun mun teki mieli ja teki hyviä smootheja ja marjajugurttieja, kun mikään muu ei maistunut. Piti meidän meluisat teinit hiljaisina myös. 

Huolenpidossa tärkeintä on hellyys ja huomio, jonka sairastaessa saa, ei ne "palvelut" (kts. viesti 9). :)

En varsinaisesti flunssassa halua mitään erityistä hoitamista, mutta on kiva, jos toinen kysyy, että mitä syötävää sulle maistuisi, tai tarvitsetko jotain. Sen verran hoitamista riittää. Mutta jos on  joku iso juttu, vaikka jalka poikki, on kiva, kun autetaan ja helpotetaan oloa, eikä tarvi tuntea itseään taakaksi, tai että pitäisi silti hoitaa kaikki normaalista koirankusetuksesta anoppivierailuun. 

No, ei varsinaisesti hoida, mutta ottaa vastuun lapsista ja välttämättömistä kotihommista, että saan levättyä. Normistikin kyselee, mitä haluan kaupasta, joten kipeänä ollessa se ei oo mitenkään ekstraa. Onhan se myös pari kertaa vatsataudin aikaan siivonnut mun oksennukset lattialta.

Itsenäisesti pärjääminen sairaanakin on minulle tärkeää.

Harvoin olen niin kipeä, etten omin toimin pärjäisi. Lisäksi meillä on usein samaan aikaan flunssa, ja miehellä se iskee poikkeuksetta pahempana.

Mies on muuten huolehtivainen ja toteuttaa kyllä toiveet joskus ilman vinkkiäkin.

Ei. Olemme vain ilman seksiä flunssassa, ettemme tartuta toisiamme.

Ei erityisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt flunssa. En tarvitse mitään hoivaamista. Löhöän sohvalla ja osaan hakea itse juomani

Sama juttu jos minä olen kipeänä. Pitää sitä välillä käydä ihan itse vessassakin, joten samalla keikalla voi käydä lisää juomistakin. En ymmärrä jotain ihme paapovia paijaajamiehiä, se olisi jo ällöttävää. Tottakai mies hoitaa kodin ja kakarat jos kipeänä olen, mutta ei minun sairastaminen mikään erikoisnumero ole siinä missä hänenkään sairastaminen ole koskaan ollut. Ja harvoin kumpikaan kipeänä edes olemme. N42

Ex-mieheni huolestui aina kauheasti, jos sairastuin - itsestään.

Hän ryntäsi mittaamaan omaa kuumettaan, jota ei yleensä samaan aikaan ollut,

keitteli itselleen kuumia juomia,

otti vitamiineja ja vaati suureen ääneen hiljaisuutta, kun tarvitsi lepoa, ettei Hän vaan sairastu.

En ikinä unohda, miten mies kiukutteli, kun en suostunut lähtemään hänen sukulaisilleen kylään, koska olin kipeä.

Kävin apteekissa hakemassa antibiootit streptokokki-bakteeriin, mies syöksyi perään ostamaan vahvistavaa vitamiiniliuosta - itselleen.

Kun pääsimme kotiin,

hän soitti suvulleen, ettemme tule kylään, koska Hän on muka kipeä. Valitteli ja kitisi puhelimessa äidilleen, joka pyysi sanomaan minulle terveisiä, että hoitaisin Häntä hyvin.

Oli vaivautunut ja tiuski, ettei jaksa kuunnella, kun valitin kuumesärkyä ja otin kipulääkettä.

Hänkin otti kipulääkettä kuuman apteekista ostetun flunssajuoman kanssa, jota ei tarjonnut minulle.

Hänellä itsellään ei ollut kuumetta, minulla oli melkein 40°c.

Erosimme vuoden sisällä tästä.

Miehellä on nykyään vaimo ja lapsi. Säälittää ajatella,

miten tämä "mies" oireilee, jos hänen lapsensa uskaltaa sairastua vaikka korvatulehdukseen...

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisesti pärjääminen sairaanakin on minulle tärkeää.

Niin minullekin, koska olen elänyt valtaosan aikuisiästäni yksin/yksinhuoltajana. Silti arvostan sitä, että nykyinen miesystävä hoitaa ja hoivaa, kun olen kipeänä. Se ei sulje lainkaan pois sitä, ettenkö pärjäisi tarvittaessa myös yksin.

Hoitaa kyllä.