Lue keskustelun säännöt.
Lapsi "kuulee väärin" sanoja
11.04.2017 |
Lapsella (10v) on omituinen tapa "kuulla väärin" sanoja/asioita. Esimerkiksi jos sanon vaikka "otatko kurkkua ja tomaattia?". Lapsi miettii pienen hetken, ja dramaattisesti kysyy "ai mitä?! siis otanko KARKKIA ja tomaattia??". Tai jos joku vaikka sanoo hänelle "laitatko nuo kengät tuonne hyllyyn". Niin taas sama hetken mietintä ja kysymys "häääh? ai laitanko kengät HYYTELÖÖN?!". Eli selkeästi yrittää jotenkin keksiä tuollaisen hauskan jutun tms. Koska vastaus on niin teennäinen. Esittää siis kuitenkin olevansa tosissaan. Miksi ihmeessä tekee tuollaista? Kaipaako huomiota?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Justhan se oli sun äiti vai anoppi kun teki tätä. Väsynyt provo.
Siis mitä? :D No ei kyllä ole minun äitini tai anoppini. Ilmeisesti siis joku muukin ihminen tekee tätä? Tämä ei ole provo.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonokuuloisuus, jota yritetään salata, saattaa ilmetä muun muassa noin.
Vierailija kirjoitti:
Huonokuuloisuus, jota yritetään salata, saattaa ilmetä muun muassa noin.
Aijaa, okei. Olen kuvitellut että lapsi kuulee ihan normaalisti. Mutta ei kai tuo mikään mahdottomuus ole, että olisikin kuulossa jotain vikaa.
t.ap
Tuo taitaa olla ihan normaalia 10 vuotiaille. Tiedän kans yhden pojan joka tekee tätä samaa. Yrittää olla hauska. Oisko joku yleinen vitsi koulussa joka tarttunut.
Sinulla on kielestä kiinnostunut lapsi. Lukekaa yhdessä Kirsi Kunnaksen nonsense-runoja. Kannusta lasta vaikka kirjoittelemaan jotain pikkujuttuja, kertomuksia ja loruja. Kehu hänen sanavarastoaan. Miettikää vaikka mitkä sanat rimmaavat eli alku- ja loppusointuja jne. tai mitkä sanat ovat onomatopoeettisia eli ääntä jäljitteleviä. Kai sinä vielä luet lapsellesi? Keskustelkaa sanoista ja kielestä.
Ja joo, lapset kaipaavat huomiota, koska he tarvitsevat sitä.
Olen yläkoulun äikänope ja on karmeaa, kuinka paljon on nuoria, jotka eivät pysty keskustelemaan tai joiden aktiivinen sanavarasto koostuu muutamasta kymmenestä sanasta. Sinulla olisi nyt loistava tilaisuus pitää huolta siitä, että sinun lapsesi innostus kieleen ei kuole vaan hän kehittyy puhujana ja kirjoittajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun teinilapseni kuulee usein väärin ja ymmärtää väärin. Hänellä on F80.2 diagnoosi eli dysfasia, nimenomaan kuullun ymmärtämisen puolella. Kuuli jo pienenä ihan omiaan.
Meillä luettiin pienenä paljon juuri siksi. Ja hyvin ilmeikkäästi. Äidinkielen numeronsa on hyvä, mutta kielet ja matikka vaikeita. Amikseen menikin sitten autoja rassaamaan ja viihtyy hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kielestä kiinnostunut lapsi. Lukekaa yhdessä Kirsi Kunnaksen nonsense-runoja. Kannusta lasta vaikka kirjoittelemaan jotain pikkujuttuja, kertomuksia ja loruja. Kehu hänen sanavarastoaan. Miettikää vaikka mitkä sanat rimmaavat eli alku- ja loppusointuja jne. tai mitkä sanat ovat onomatopoeettisia eli ääntä jäljitteleviä. Kai sinä vielä luet lapsellesi? Keskustelkaa sanoista ja kielestä.
Ja joo, lapset kaipaavat huomiota, koska he tarvitsevat sitä.
Olen yläkoulun äikänope ja on karmeaa, kuinka paljon on nuoria, jotka eivät pysty keskustelemaan tai joiden aktiivinen sanavarasto koostuu muutamasta kymmenestä sanasta. Sinulla olisi nyt loistava tilaisuus pitää huolta siitä, että sinun lapsesi innostus kieleen ei kuole vaan hän kehittyy puhujana ja kirjoittajana.
Lapsi kyllä tykkää lukea, ja keksiä tarinoita. Itse en lue hänelle, vaan kerron tarinoita.
t.ap
Justhan se oli sun äiti vai anoppi kun teki tätä. Väsynyt provo.