Kuinka erota fiksusti?

olenko ainoa joka ei osaa erota?

Kunnon keskustelulla. Kivuliastahan se on, mutta reiluinta on minusta puhua suoraan kasvotusten toisen kanssa.

Kerro vähän lisää. Asutteko yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Kunnon keskustelulla. Kivuliastahan se on, mutta reiluinta on minusta puhua suoraan kasvotusten toisen kanssa.

Minustakin, mutta vaikka pahalta kuulostaakin ja koen itseni huonoksi ihmiseksi tämän takia, aikaa ei ole. Molemmilla menee ajoitukset ristiin ja kun aikaa on nähdä/olla yhdessä, en tiedä miten nostaa kissaa pöydälle, kun toinen puhuu vain kaikkea positiivista ja ihanaa ja arkista. 

Miten kliseistä on soittaa/tekstata ja sano meidän pitäisi puhua? Voiko niin siis edes tehdä? 

Ja en mitenkään halua satuttaa tätä henkilöä, ihana ihminen kyseessä, josta välitän, mutta tiedän ettei suhde toimi, eikä tule toimimaankaan. Helppoa olisi jos kumppani olisi pettänyt/riideltäisiin koko ajan, mutta näin ei ole. 

Aivan kamala olo, koska tiedän olevani "pahis" tässä tilanteessa. 

Eli kannattaisiko minun vain pyytää hänet kahville? Mennä hänen luokseen/pyytää minun luokse, ja kylmästi todeta, että tämä ei tule toimimaan? Miksi toimiminen on näin vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän lisää. Asutteko yhdessä?

Emme, yhteisiä ystäviä on, mikä tekee koko hommosta vielä ikävämpää... Molemmat olemme nuoria, opiskelemme vielä, eli koko elämä on edessä. 

Itse tahdon matkustella ja nähdä maailmaa(kumppanin kanssa) mutta nykyinen kumppani miettii jo perheen perustamista. Tai sitä, että haluaa perheen ja minä tiedän,etten siihen pysty. 

Muuten suhde on ihana, olemme samanlaisia, samanlainen huumori/arvomaailma/kiinnostuksen kohteet yms. (paitsi tulevaisuus) Meillä on hauskaa yhdessä ja suuria riitoja tai erimielisyyksiä ei ole. -ap

Siihen ei ole kilttiä, nättiä eikä siistiä tapaa. Satutat häntä joka tapauksessa. Mutta sinun on löydettävä itsestäsi voima tehdä se. Olen huolissani että olet läheisriippuvainen, kun olet noin taipuvainen väistämään konfliktia, aina niin pitkälle että jatkat seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa et halua.

Minun neuvo on vain sanoa suoraan.

Olen itse ollut samanlainen, joten jos jouduin sanomaan päin naamaa, toisen järkytys ja taivuttelu aina saivat minut perumaan. Kuitenkin lopulta se ero tuli, en vain saanut tehtyä sitä kuin liian pitkän ajan päästä.

Itse totesin että paras oli sanoa se tekstarilla.

Älä sano että "luulen että" eikä "oon ajatellut että ehkä" koska yrityksesi olla lempeä antaa toiselle vaan väärän viestin.

Sano suoraan, että " olen pahoillani, mutta en halua olla yhdessä enää. Me kuitenkin halutaan elämältä eri asioita. Kiitos tästä ajasta, oot hieno ihminen, mutta et se oikea mulle. Toivon sulle kaikkea hyvää."

Suosittelen, että lähetät tuon tekstarin mieluiten heti. Älä sitten ala vatvoa asiaa, äläkä tapaa häntä. Voit puhua puhelimessa mutta pidä huoli, ettet sitten peru tätä päätöstä. Älä ala pitää puhelumaratoneja joissa hän taivuttelee sinua. Lakkaa vastaamasta hänelle kun olet kerran selittänyt. Älä tapaa häntä pariin kuukauteen kahden.

Vierailija kirjoitti:

Siihen ei ole kilttiä, nättiä eikä siistiä tapaa. Satutat häntä joka tapauksessa. Mutta sinun on löydettävä itsestäsi voima tehdä se. Olen huolissani että olet läheisriippuvainen, kun olet noin taipuvainen väistämään konfliktia, aina niin pitkälle että jatkat seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa et halua.

Minun neuvo on vain sanoa suoraan.

Olen itse ollut samanlainen, joten jos jouduin sanomaan päin naamaa, toisen järkytys ja taivuttelu aina saivat minut perumaan. Kuitenkin lopulta se ero tuli, en vain saanut tehtyä sitä kuin liian pitkän ajan päästä.

Itse totesin että paras oli sanoa se tekstarilla.

Älä sano että "luulen että" eikä "oon ajatellut että ehkä" koska yrityksesi olla lempeä antaa toiselle vaan väärän viestin.

Sano suoraan, että " olen pahoillani, mutta en halua olla yhdessä enää. Me kuitenkin halutaan elämältä eri asioita. Kiitos tästä ajasta, oot hieno ihminen, mutta et se oikea mulle. Toivon sulle kaikkea hyvää."

Suosittelen, että lähetät tuon tekstarin mieluiten heti. Älä sitten ala vatvoa asiaa, äläkä tapaa häntä. Voit puhua puhelimessa mutta pidä huoli, ettet sitten peru tätä päätöstä. Älä ala pitää puhelumaratoneja joissa hän taivuttelee sinua. Lakkaa vastaamasta hänelle kun olet kerran selittänyt. Älä tapaa häntä pariin kuukauteen kahden.

Miksi minulla on aina ollu tkäsitys, että tekstarilla jättäminen on epäkorektia? Mieluummin tekisin tämän kumminkin naamatusten, mutta en vain tieädä kuinka aloittaa asia :/ Kiitos silti, tiedä, että tämä on parempi hoitaa nopeasti pois alta. -ap

Exäni valehteli jatkuvasti rakastavansa minua, piti pari vuotta salaa yllä suhdetta varattuun mieheen. Miehen erottua yllätti sanomalla, että haluaa eron ja paljasti ettei oikeasti rakastanut minua koko aikana, vaan oli haaveillut tästä toisesta. Ei halunnut olla yksin sillä aikaa, kun ei voinut olla tämän varatun kanssa.

Eli teet vain kaiken päivastoin mitä hän.

Kasvotusten puhumalla. Tekstarit, spostit ym. on ruma ja kylmä tapa jättää. Kyllä sinussa sen verran fiksua ihmistä täytyy löytyä, että pystyt sanomaan kasvotusten, että sinusta  teillä on liian eri tavoitteet tulevaisuuteen - tämä ei nyt toimi.

JOS nyt kerran yrität tämän eron fikusti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen ei ole kilttiä, nättiä eikä siistiä tapaa. Satutat häntä joka tapauksessa. Mutta sinun on löydettävä itsestäsi voima tehdä se. Olen huolissani että olet läheisriippuvainen, kun olet noin taipuvainen väistämään konfliktia, aina niin pitkälle että jatkat seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa et halua.

Minun neuvo on vain sanoa suoraan.

Olen itse ollut samanlainen, joten jos jouduin sanomaan päin naamaa, toisen järkytys ja taivuttelu aina saivat minut perumaan. Kuitenkin lopulta se ero tuli, en vain saanut tehtyä sitä kuin liian pitkän ajan päästä.

Itse totesin että paras oli sanoa se tekstarilla.

Älä sano että "luulen että" eikä "oon ajatellut että ehkä" koska yrityksesi olla lempeä antaa toiselle vaan väärän viestin.

Sano suoraan, että " olen pahoillani, mutta en halua olla yhdessä enää. Me kuitenkin halutaan elämältä eri asioita. Kiitos tästä ajasta, oot hieno ihminen, mutta et se oikea mulle. Toivon sulle kaikkea hyvää."

Suosittelen, että lähetät tuon tekstarin mieluiten heti. Älä sitten ala vatvoa asiaa, äläkä tapaa häntä. Voit puhua puhelimessa mutta pidä huoli, ettet sitten peru tätä päätöstä. Älä ala pitää puhelumaratoneja joissa hän taivuttelee sinua. Lakkaa vastaamasta hänelle kun olet kerran selittänyt. Älä tapaa häntä pariin kuukauteen kahden.

Miksi minulla on aina ollu tkäsitys, että tekstarilla jättäminen on epäkorektia? Mieluummin tekisin tämän kumminkin naamatusten, mutta en vain tieädä kuinka aloittaa asia :/ Kiitos silti, tiedä, että tämä on parempi hoitaa nopeasti pois alta. -ap

Tottakai tekstarilla jättäminen on epäkorrektia, itse päädyin siihen vain omasta läheisriippuvaisuudesta johtuen. Yleensä näissä suhteissa olin jo kertaalleen sanonut asian kasvotusten, mutta mies ei ottanut minua tosissaan tai alkoi taivutella, tai minulle tuli itselle niin kauhea olo hänen järkytyksestä niin että peruin puheeni.

En siis vain pystynyt saamaan aikaan keskustelua joka olisi johtanut eroon. Siksi lopulta tekstari.

Voithan kokeilla jos olet vahvempi luonne ja pystyt pitämään pintasi kasvokkain. Mut jos et pysty, parempi on jopa tekstari kuin jättää eroamatta.

Kannattaa muistaa se, että vaikka itse toimisi kuinka fiksusti, niin se toinen osapuoli ei ehkä suuressa tunnemyllerryksessä osaa toimia ihan yhtä fiksuksi. Jos jätetty osapuoli ei osaa toimia kypsästi niin se menee usein haukkumiseksi, kiusanteoksi, toisen elämän hankaloittamiseksi jne. Itse tunnet puolisosi parhaiten ja sen perusteella voit päätellä miten ero kannattaa ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen ei ole kilttiä, nättiä eikä siistiä tapaa. Satutat häntä joka tapauksessa. Mutta sinun on löydettävä itsestäsi voima tehdä se. Olen huolissani että olet läheisriippuvainen, kun olet noin taipuvainen väistämään konfliktia, aina niin pitkälle että jatkat seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa et halua.

Minun neuvo on vain sanoa suoraan.

Olen itse ollut samanlainen, joten jos jouduin sanomaan päin naamaa, toisen järkytys ja taivuttelu aina saivat minut perumaan. Kuitenkin lopulta se ero tuli, en vain saanut tehtyä sitä kuin liian pitkän ajan päästä.

Itse totesin että paras oli sanoa se tekstarilla.

Älä sano että "luulen että" eikä "oon ajatellut että ehkä" koska yrityksesi olla lempeä antaa toiselle vaan väärän viestin.

Sano suoraan, että " olen pahoillani, mutta en halua olla yhdessä enää. Me kuitenkin halutaan elämältä eri asioita. Kiitos tästä ajasta, oot hieno ihminen, mutta et se oikea mulle. Toivon sulle kaikkea hyvää."

Suosittelen, että lähetät tuon tekstarin mieluiten heti. Älä sitten ala vatvoa asiaa, äläkä tapaa häntä. Voit puhua puhelimessa mutta pidä huoli, ettet sitten peru tätä päätöstä. Älä ala pitää puhelumaratoneja joissa hän taivuttelee sinua. Lakkaa vastaamasta hänelle kun olet kerran selittänyt. Älä tapaa häntä pariin kuukauteen kahden.

Miksi minulla on aina ollu tkäsitys, että tekstarilla jättäminen on epäkorektia? Mieluummin tekisin tämän kumminkin naamatusten, mutta en vain tieädä kuinka aloittaa asia :/ Kiitos silti, tiedä, että tämä on parempi hoitaa nopeasti pois alta. -ap

Tottakai tekstarilla jättäminen on epäkorrektia, itse päädyin siihen vain omasta läheisriippuvaisuudesta johtuen. Yleensä näissä suhteissa olin jo kertaalleen sanonut asian kasvotusten, mutta mies ei ottanut minua tosissaan tai alkoi taivutella, tai minulle tuli itselle niin kauhea olo hänen järkytyksestä niin että peruin puheeni.

En siis vain pystynyt saamaan aikaan keskustelua joka olisi johtanut eroon. Siksi lopulta tekstari.

Voithan kokeilla jos olet vahvempi luonne ja pystyt pitämään pintasi kasvokkain. Mut jos et pysty, parempi on jopa tekstari kuin jättää eroamatta.

Tekstarilla jättäminen on erittäin rumaa ja julmaa. Se kertoo, että ei välitä edes sen vertaa seurustelukumppanista/puolisosta, jotta viitsisi kasvotusten kohdata ja kertoa.  Todella raukkamainen tapa jättää. Ja tottakai puolustelet, että "minä minä minä minä"   - eli et pätkääkään ajatellut vastapuolen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen ei ole kilttiä, nättiä eikä siistiä tapaa. Satutat häntä joka tapauksessa. Mutta sinun on löydettävä itsestäsi voima tehdä se. Olen huolissani että olet läheisriippuvainen, kun olet noin taipuvainen väistämään konfliktia, aina niin pitkälle että jatkat seurustelua ihmisen kanssa jonka kanssa et halua.

Minun neuvo on vain sanoa suoraan.

Olen itse ollut samanlainen, joten jos jouduin sanomaan päin naamaa, toisen järkytys ja taivuttelu aina saivat minut perumaan. Kuitenkin lopulta se ero tuli, en vain saanut tehtyä sitä kuin liian pitkän ajan päästä.

Itse totesin että paras oli sanoa se tekstarilla.

Älä sano että "luulen että" eikä "oon ajatellut että ehkä" koska yrityksesi olla lempeä antaa toiselle vaan väärän viestin.

Sano suoraan, että " olen pahoillani, mutta en halua olla yhdessä enää. Me kuitenkin halutaan elämältä eri asioita. Kiitos tästä ajasta, oot hieno ihminen, mutta et se oikea mulle. Toivon sulle kaikkea hyvää."

Suosittelen, että lähetät tuon tekstarin mieluiten heti. Älä sitten ala vatvoa asiaa, äläkä tapaa häntä. Voit puhua puhelimessa mutta pidä huoli, ettet sitten peru tätä päätöstä. Älä ala pitää puhelumaratoneja joissa hän taivuttelee sinua. Lakkaa vastaamasta hänelle kun olet kerran selittänyt. Älä tapaa häntä pariin kuukauteen kahden.

Miksi minulla on aina ollu tkäsitys, että tekstarilla jättäminen on epäkorektia? Mieluummin tekisin tämän kumminkin naamatusten, mutta en vain tieädä kuinka aloittaa asia :/ Kiitos silti, tiedä, että tämä on parempi hoitaa nopeasti pois alta. -ap

Tottakai tekstarilla jättäminen on epäkorrektia, itse päädyin siihen vain omasta läheisriippuvaisuudesta johtuen. Yleensä näissä suhteissa olin jo kertaalleen sanonut asian kasvotusten, mutta mies ei ottanut minua tosissaan tai alkoi taivutella, tai minulle tuli itselle niin kauhea olo hänen järkytyksestä niin että peruin puheeni.

En siis vain pystynyt saamaan aikaan keskustelua joka olisi johtanut eroon. Siksi lopulta tekstari.

Voithan kokeilla jos olet vahvempi luonne ja pystyt pitämään pintasi kasvokkain. Mut jos et pysty, parempi on jopa tekstari kuin jättää eroamatta.

Tekstarilla jättäminen on erittäin rumaa ja julmaa. Se kertoo, että ei välitä edes sen vertaa seurustelukumppanista/puolisosta, jotta viitsisi kasvotusten kohdata ja kertoa.  Todella raukkamainen tapa jättää. Ja tottakai puolustelet, että "minä minä minä minä"   - eli et pätkääkään ajatellut vastapuolen tunteita.

Et lukenut kommenttiani. Sanoin kasvokkain, perustelin, itkimme. Välitin liikaa, niin paljon, että sekoitin keskenään hänen halunsa jatkaa ja oman tarpeeni olla satuttamatta häntä. Suostuin vielä yrittämään ja jatkamaan.

Eroa ei syntynyt niin kauan kuin yritin tehdä sen "oikein" kasvokkain. Minulla ei ollut roiittävästi itsesuojeluvaistoa eikä omia rajoja. Läheisriippuvainen.

Siksi tekstari lopulta. Ei kaunista mutta toimi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa se, että vaikka itse toimisi kuinka fiksusti, niin se toinen osapuoli ei ehkä suuressa tunnemyllerryksessä osaa toimia ihan yhtä fiksuksi. Jos jätetty osapuoli ei osaa toimia kypsästi niin se menee usein haukkumiseksi, kiusanteoksi, toisen elämän hankaloittamiseksi jne. Itse tunnet puolisosi parhaiten ja sen perusteella voit päätellä miten ero kannattaa ottaa puheeksi.

On toiveajattelua, että eron voisi hoitaa jotenkin siististi. Siinä itketään, ollaan vihaisia, ehkä katkeria ja syyttäviäkin. Valitettavasti jättäjä tuntee olevansa pahis, teki sen miten vaan, ja vaikka kuinka oikeista syistä. Mutta täytyyhän se tehdä, jos yhdessä ei ole hyvä.

Jokaisella pitää olla sen verran munaa, että jättää toisen kasvotusten. Siis tämä ei tietenkään päde siinä tapauksessa, että jätettävä on väkivaltainen tms. On todella raukkamaista jättää tekstarilla, puhelinsoitolla tai s-postilla. Jos suhteen päättäminen face to face on liian vaikeaa, kannattaa pysytellä sinkkuna. Siis jos todella on aikuinen ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella pitää olla sen verran munaa, että jättää toisen kasvotusten. Siis tämä ei tietenkään päde siinä tapauksessa, että jätettävä on väkivaltainen tms. On todella raukkamaista jättää tekstarilla, puhelinsoitolla tai s-postilla. Jos suhteen päättäminen face to face on liian vaikeaa, kannattaa pysytellä sinkkuna. Siis jos todella on aikuinen ihminen!

Me tiedetään jo että tää on sun mielipide.

Vähän myöhäistä sanoa että pysy sinkkuna, kun ap seurustelee jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän lisää. Asutteko yhdessä?

Emme, yhteisiä ystäviä on, mikä tekee koko hommosta vielä ikävämpää... Molemmat olemme nuoria, opiskelemme vielä, eli koko elämä on edessä. 

Itse tahdon matkustella ja nähdä maailmaa(kumppanin kanssa) mutta nykyinen kumppani miettii jo perheen perustamista. Tai sitä, että haluaa perheen ja minä tiedän,etten siihen pysty. 

Muuten suhde on ihana, olemme samanlaisia, samanlainen huumori/arvomaailma/kiinnostuksen kohteet yms. (paitsi tulevaisuus) Meillä on hauskaa yhdessä ja suuria riitoja tai erimielisyyksiä ei ole. -ap

Onko ainoa ero välillänne tuo että kumppani haluaa perustaa perheen? Aika harvinaista että nuori mies on mieluummin perustamassa perhettä. Vai tarkoitatko että et halua ikinä lapsia? Vai onko poikaustäväsi selvästi sinua vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro vähän lisää. Asutteko yhdessä?

Emme, yhteisiä ystäviä on, mikä tekee koko hommosta vielä ikävämpää... Molemmat olemme nuoria, opiskelemme vielä, eli koko elämä on edessä. 

Itse tahdon matkustella ja nähdä maailmaa(kumppanin kanssa) mutta nykyinen kumppani miettii jo perheen perustamista. Tai sitä, että haluaa perheen ja minä tiedän,etten siihen pysty. 

Muuten suhde on ihana, olemme samanlaisia, samanlainen huumori/arvomaailma/kiinnostuksen kohteet yms. (paitsi tulevaisuus) Meillä on hauskaa yhdessä ja suuria riitoja tai erimielisyyksiä ei ole. -ap

Onko ainoa ero välillänne tuo että kumppani haluaa perustaa perheen? Aika harvinaista että nuori mies on mieluummin perustamassa perhettä. Vai tarkoitatko että et halua ikinä lapsia? Vai onko poikaustäväsi selvästi sinua vanhempi?

Saman ikäisiä tässä ollaan ja kyllä näin tämä nyt on:/ Itse en koe olevani hyvä äiti, enkä usko että minusta sellaista koskaan tuleekaan. Lapset eivät puolisollakaan juuri NYT ole toiveena, mutta kunhan opiskelut on hoidettu ja työpaikka saatu, niin haaveilee perheestä. Ja en halua roikottaa toista suhteessa, jossa olen 99% varma, ettei toinen saa haluamaansa. Sama pätee naimisiin menoon. ( Ei ole kosinut, mutta kertonut haluavansa joskus naimisiin) Itse en näe avioliitossa mitään "järkeä", ja en koe sitä asiana, jota haluaisin. 

Kiitos kaikista vastauksista, minä menen nyt nukkumaan ja ensiviikolla sitten ilmoitan, etten voi jatkaa enää suhteessa. Tulen sitten tänne itkemään kun koen olevani huono ihminen. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella pitää olla sen verran munaa, että jättää toisen kasvotusten. Siis tämä ei tietenkään päde siinä tapauksessa, että jätettävä on väkivaltainen tms. On todella raukkamaista jättää tekstarilla, puhelinsoitolla tai s-postilla. Jos suhteen päättäminen face to face on liian vaikeaa, kannattaa pysytellä sinkkuna. Siis jos todella on aikuinen ihminen!

Me tiedetään jo että tää on sun mielipide.

Vähän myöhäistä sanoa että pysy sinkkuna, kun ap seurustelee jo.

Mutta AP kysyi "Kuinka erota fiksusti".