Mistä tiedän, tarvitseeko/haluaako ystäväni oikeasti apua(ni)?

Hei, olen ystäväni kanssa kaksikymppisiä, asumme eri kaupungeissa, joten emme näe usein. "Ongelma" on kaverini "huomion hakeminen / avun tarve".

Eli, ystäväni asuu vielä vanhempiensa luona ja ei ole hetero. ( En halua sen enempää hänen tilannettaan avata) Mutta ystäväni vanhemmat siis eivät hyväksy ystäväni suuntautumista, mutta antavat silti tämän asua luonaan.

Ystäväni valittaa usein siitä, ettei hänen vanhempansa hyväksy häntä(hänen seksuaalisuuttaan) ja ovat ilkeitä/epäkunnioittavia. Sekä myös siitä, ettei hänellä juuri ole kavereita, eikä hän ikinä tule löytämään rakkautta.

Mitä tahansa sanon tai miten tahansa yritän auttaa/piristää häntä, tuntuu neuvot menevän kuuroille korville. Aina, kun joko yritän ehdottaa kuinka puhua puhua suuntautumisestaan vanhemmilleen, mistä löytää ystäviä/rakkautta tuntuu, että ystävä vain kohauttaa olkapäitään. En väitä, että neuvoni olisivat maailman parhaita, mutta aivan sama mitä sanon, aina vastaus on olkien kohautus ja vähättely/puheenaiheen vaihto.

Kuinka voin siis tietää, että ystäväni oikeasti tarvitsee ja haluaa apua, eikä vain hae huomiota? Tietenkin voisin kysyä häneltä, mutta en usko saavani kunnollista vastausta. Tilanne alkaa ärsyttää. Haluan, että ystävälläni olisi kaikki hyvin ja haluan tukea häntä. Välillä silti tuntuu, ettei ystävälläni oikeasti ole ongelmia/ hän haluaa vain huomiota.

Kuinka siis tukea ystävää, joka ei ole hetero, ja jonka vanhemmat eivät hänen suuntautumistaan hyväksy, mutta joka ei tunnu hyväksyvän neuvoja, vaikka niitä kysyykin?