Bipo-kaveri sai päähänpiston lähteä lomalle etelään äkkilähdöllä
Olen ihan tosissaan huolissani.
Hän jopa itse panttaa omia unilääkkeitään antamalla ne muille, jottei ottaisi liikaa kerralla. Kertoo usein kuinka sekaisin on mennyt jos on niitä ottanut, mutta kun häntä tapaa on hän muutenkin outo vahvan lääkityksen takia. Toistaa asioita, ei välitä mistään mitä hänelle kertoo vaan saattaa vaan sanoa "ai" ja lähteä pois. On tosi hetkittäin läsnä ja yhtäkkiä omissa maailmoissaan.
Nyt on lähdössä kolmeksi viikoksi "etelään", vaikka rahaa ei ole yhtään eikä oikein mitään muutakaan. Toitottaa vaan, että menee vaikka yksin ja vaikka mikä olisi.
Soitti äsken, pyysi mukaan ja sanoin, että älä vielä varaa lentoja tai mitään, katsotaan huomenna. Suuttui ihan hirveästi.
Tämä ihminen ei kolmea viikkoa yksin selviä ilman rahaa ulkomailla. Mitä tehdä? Taas kerran.
Kommentit (4)
Takavarikoi passi niin ei pääse lähtemään.
pulutossu kirjoitti:
Puolisoni on kaksisuuntainen, ja vastaavanlaisessa tilanteessa toivoisin, että ystävä voisi mahdollisesti ottaa yhteyttä tämän tapauksen omaisiin (esim. vanhemmat, puoliso, sisarukset) jotka yleensä tietävät kaksisuuntaisen läheisensä hoidosta vastaavat tahot. Lääkärillä on oikeus määrätä pakkohoitoon potilas, mikäli tämä on aikeissa tehdä jotakin itselleen tai muille uhkaavaa, ja maniassa ulkomaille rahattomana lähteminen lasketaan siihen. Puolisollani näin on nimittäin käynyt.
Tiedätkö, onko kaverisi ottanut kaikki lääkkeensä? Nyt siis automaattisesti oletan, että hänellä ylipäätään on lääkitys.
Hänellä on tosi vahva lääkitys. Tiedän siitä syystä, että minullekin yhdessä vaiheessa annettiin lääkitystä unettomuuteen ja vaikka mihin, typeryksenä sanoin, että jos tulee tosi vaikea olo niin onhan minulla näitä minun lääkkeitä jos ne yhtään auttaa (itse en niitä syö oikein yhtään kun en ihan vielä allekirjoita omaa dg:ni). Muutaman päivän jälkeen sanoi, että eivät ne häntä auttaisi missään tilanteessa, liian "mietoja" tai jotain. Hänellä on tosi vahva kaksisuuntainen.
Haluaisin viedä passin ja kaikki mahdollisuudet lähteä pois. Hän on voinut paljon paremminkin. Hirveää kun ihminen katoaa vaan jonnekin eikä saa ravistelemallakaan yhteyttä. Tuntuu, kuin olisi kauempana tästä maailmasta kuin aivan tosi känninen. Hän ei tiedä kuka olen ja vihaa minua, lyö ja sylkee päälle. Mutta en haluaisi päästää irti.
Jennie kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Puolisoni on kaksisuuntainen, ja vastaavanlaisessa tilanteessa toivoisin, että ystävä voisi mahdollisesti ottaa yhteyttä tämän tapauksen omaisiin (esim. vanhemmat, puoliso, sisarukset) jotka yleensä tietävät kaksisuuntaisen läheisensä hoidosta vastaavat tahot. Lääkärillä on oikeus määrätä pakkohoitoon potilas, mikäli tämä on aikeissa tehdä jotakin itselleen tai muille uhkaavaa, ja maniassa ulkomaille rahattomana lähteminen lasketaan siihen. Puolisollani näin on nimittäin käynyt.
Tiedätkö, onko kaverisi ottanut kaikki lääkkeensä? Nyt siis automaattisesti oletan, että hänellä ylipäätään on lääkitys.
Hänellä on tosi vahva lääkitys. Tiedän siitä syystä, että minullekin yhdessä vaiheessa annettiin lääkitystä unettomuuteen ja vaikka mihin, typeryksenä sanoin, että jos tulee tosi vaikea olo niin onhan minulla näitä minun lääkkeitä jos ne yhtään auttaa (itse en niitä syö oikein yhtään kun en ihan vielä allekirjoita omaa dg:ni). Muutaman päivän jälkeen sanoi, että eivät ne häntä auttaisi missään tilanteessa, liian "mietoja" tai jotain. Hänellä on tosi vahva kaksisuuntainen.
Haluaisin viedä passin ja kaikki mahdollisuudet lähteä pois. Hän on voinut paljon paremminkin. Hirveää kun ihminen katoaa vaan jonnekin eikä saa ravistelemallakaan yhteyttä. Tuntuu, kuin olisi kauempana tästä maailmasta kuin aivan tosi känninen. Hän ei tiedä kuka olen ja vihaa minua, lyö ja sylkee päälle. Mutta en haluaisi päästää irti.
Tiedän tunteen. Maniassa vakavasti kaksisuuntainen on yksinkertaisesti maailman raivostuttavin ihminen, ja vaikka sitä on tottunut ajattelemaan että tuon sairauden takana on se oikea ihminen eikä hän tarkoita noita huoritteluja ja päällekäymisiä, niin totta kai se painaa mieltä, ärsyttää ja pelottaakin. Tässä vaiheessa tiedän jo, mikä tapa on itselleni armollisin tapa selvitä näistä, ja se on se, että olen vain oma itseni, en pidä mykkäkoulua mutta en myöskään yllytä kaksisuuntaista vittuilemaan tms. Jos hän sanoo minua yhtäkkiä lutkaksi joka pitäisi ampua, jatkan sitä hommaa mitä olen tehnyt, ja tokaisen vain että no niin, maniaa taas pukkaa.
Ja varmasti, jos saat passin takavarikoitua, hän menee suunniltaan, mutta sellaista se on, kunhan olet vain itse turvassa häneltä sillä hetkellä, jos hän saa tietää.
Puolisoni on kaksisuuntainen, ja vastaavanlaisessa tilanteessa toivoisin, että ystävä voisi mahdollisesti ottaa yhteyttä tämän tapauksen omaisiin (esim. vanhemmat, puoliso, sisarukset) jotka yleensä tietävät kaksisuuntaisen läheisensä hoidosta vastaavat tahot. Lääkärillä on oikeus määrätä pakkohoitoon potilas, mikäli tämä on aikeissa tehdä jotakin itselleen tai muille uhkaavaa, ja maniassa ulkomaille rahattomana lähteminen lasketaan siihen. Puolisollani näin on nimittäin käynyt.
Tiedätkö, onko kaverisi ottanut kaikki lääkkeensä? Nyt siis automaattisesti oletan, että hänellä ylipäätään on lääkitys.