Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
INKVISITIO ON TOIMINNASSA JÄLLEEN, TAPPOIKO SE OLOF PALMEN ?
31.03.2017 |
Olen aikaisemmin kirjoittanut seitsemän raporttia tästä aiheesta. Olen levittänyt niitä Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Los Angelesissa.
Tämä operaatio on olemassa sen takia, että roomalais-katolinen kirkko haluaa edistää homoseksuaalisuutta. Nykyinen paavi Johannes Paavali II on julkisesti tuominnut homoseksualismin. Kuitenkin esimerkiksi minua on myrkytetty noin 40 vuotta Rooman kirkon toimesta. Myrkytyksen tarkoitus on tehdä minusta homoseksualisti. Se ei ole onnistunut. (Myrkky tekee puhumisen vaikeaksi ja muutenkin vaikeuttaa luonnollisen kontaktin saamista eri sukupuolten välillä.) Tässä on jyrkkä ero roomalais-katolisen kirkon virallisen opin ja käytännön politiikan välillä. Kun kirkon politiikka on tällaista nykyisenä informaation aikakautena, ristiriitoja syntyy ympäristön kanssa.
On tunnettua, että katolisten pappien täytyy muodollisesti elää selibaatissa, siis naimattomana. Myöskin munkkien tulisi tehdä samoin. Alunperin se on varmaan ollut jalo asia. Kaikki aika ja voimat on uhrattu Herran työn edistämiseen. Perhe ei ole vienyt aikaa. Näinhän apostoli Paavali teki ainakin osan elämästään. Apostoli Pietari, joka katolisten mielestä oli ensimmäinen paavi, oli naimisissa. Tämä oli yllätys eräälle katoliselle papille, kun kerroin siitä hänelle. Todistin sen Uuden Testamentin tekstillä. I kor 9:5. Keefas = Pietari, Joh I:42. Siis tässä on ristiriita ensimmäisen ja nykyisten paavien välillä. Kaukonäköisenä apostoli Paavali ennusti, että tulee olemaan liikkeitä, joissa naimisiin meno kielletään. I Tim 4:1-3. Hän ei pitänyt sitä hyvänä asiana, vaikka elikin osan elämästään naimattomana. Varmoja tietoja Paavalin naimattomuudesta ei ole olemassa. Yksi olettamus on, että hän jäi nuorena leskeksi, eikä mennyt uudelleen naimisiin.
Tunteethan ne on katolisilla papeillakin. Selibaatti on edistänyt homoseksuaaalisuutta. Kaikki eivät osaa tai halua sublimoida, jalostaa käyttämättömiä voimavaroja hyödylliseen toimintaan. Näyttääkin siltä, että ennen tästä jalosta naimattomuudesta on kehittynyt irstailua. Jos katolisille papeille riittäisi, että he harrastaisivat näitä seksuaalisia tapoja keskenään, se olisi yhteiskunnalle helpompaa, mutta kun heidän pitää myös toisia käännyttää homoseksualismiin. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 60% roomalais-katolisista papeista on homoseksualisteja.
Säilyttääkseen poliittiset-, kulttuuri- ja kaupalliset- sekä myös kirkolliset suhteet roomalais-katolisten maiden kanssa paavi käskee, että paikallisten viranomaisten täytyy myrkyttää määrättyjä henkilöitä saadakseen heidät hyväksymään homoseksuaalisuuden.
Käännyttämissessä käytetyt keinot eivät kestä päivänvaloa. Sen takia "käännyttämistyö" on annettu kunkin maan Salaisen poliisin tehtäväksi. Salaista poliisia kutsutaan eri maissa eri nimillä, Turvallisuuspoliisi, Suojelupoliisi, Valtiollinen poliisi, jne.
Kommentit (6)
Myrkyillä on myöskin se vaikutus, että mielellään etsii vanhempien naisten seuraa, koska he tuntuvat paremmin ymmärtävän nuoren pojan jännitystiloja.
Koulut käytyäni menin Adventtikirkon kansliaan töihin, ensin Tampereelle ja sitten Helsinkiin.
Minullekin tuli se miehille niin tavallinen ongelma, tukanlähtö. Monien kokeilujen jälkeen huomasin lehdessä artikkelin, että Tukholmassa lääkärit suorittavat leikkauksia tukanlähdön estämiseksi. Jänne katkaistiin otsan yläpuolelta. Sen piti vähentää päänahan jännitystä. Artikkelissa mainittiin myöskin, että hevonen oli potkaissut sveitsiläistä talonpoikaa päähän ja katkaissut mainitun jänteen otsalla. Hänelle oli kasvanut tukka.
Minullekin suoritettiin samanlainen jänneleikkaus n. 1962. See luultavasti vain lisäsi kaljupäisyyttäni. Jotkut lukijat voivat arvata, kenen kilpailijoiden tai vihamiesten toimesta artikkeli oli laitettu lehteen. (Tämä poikkeaa hiukan aiheesta.)
Eräänä päivänä työpaikalleni ilmaantui komea nuori mies. Hän oli sveitsiläisen lentoyhtiön virkailija New York:sta, USA:n kansalainen. Esittelin hänelle Helsinkiä muutaman päivän ajan. Vähän ennen lähtöä hän kysäisi, haluaisinko muuttaa USA:han. Hän toimisi sponsorina, takuumiehenä. Sellainen piti lain mukaan olla siirtolaisella. Lupasin harkita asiaa.
Myöhemmin kävi niin, etten saanut työtä Helsingistä. Muutin USA:han. Kaksi kertaa sain tavata sponsorini New Yorkissa. Hän jätti minut täysin oman onneni nojaan.
Michiganissa eräs pastori ehdotti, jos haluaisin lähteä Amerikkaa kiertämään. Hän oli menossa Kaliforniaan vaimonsa kanssa. Niinpä valitsin ensimmäiseksi etapiksi Kalifornian.
Koska seurustelu naisten kanssa oli vaikeaa myrkkyjen vuoksi, olin päättänyt noin 2 vuotta ennen Kaliforniaan tuloani, että unohdan naiset ja seksin. Siis kaksi vuotta ennen Kaliforniaan tuloani olin elänyt täydellisessä selibaatissa. Olin eliminoinut seksin elämästäni kokonaan. Tietenkin agentit, jotka elämääni järjestelivät, hätääntyivät. Miten he voivat tehdä minusta homoseksualistin, jos eliminoin seksin elämästäni kokonaan. Niinpä minulle järjestettiin sairaanhoitaja tyttöystäväksi.
Ja sitten se tapahtui vuoden 1966 lopussa. Ralli alkoi pyöriä ympärilläni. Asuin silloin Los Angelesin esikaupungissa Glendalessa. Tyttöystävällenikin tuli samaan aikaan kiireitä, niin että sain tavata häntä harvoin. Ystävälläni oli edellisestä avioliitosta 6-vuotias tyttö. Sen hän jätti huostaani tuntikausiksi. Hiukaan ihmettelin tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle vihjailtiin, että olisi parasta palata kotimaahan. Nämä vihjailut kuuluvat toiseen operaatioon, josta en halua kertoa kovin paljoa.
Aloin myöskin nähdä epätavallisen paljon katolisia nunnia ympärilläni.
Ympärilläni pyörivien asioiden takia ajattelin, että minun täytyy ottaa yhteyttä Suomen lähetystöön Washingtonissa. Koska Indianapoliksen ajot sattuivat menomatkalla sopivaan aikaan, lähdin ajelemaan itä-rannikkoa kohti.
Pari kuukautta rallin alkamisen jälkeen otin yhteyden katoliseen pappiin. Ajattelin, että jos heillä olisi jotain asiaa minulle, koska näin niin paljon nunnia ympärilläni. Hän pani minut siivoamaan kirkon pihaa, siinä kaikki.
Tämän jälkeen otin yhteyden katoliseen lakimieheen, jos hän osaisi antaa ohjeita ongelmiini. Se oli tulokseton yhteydenotto. Olin täysin ymmällä, mistä on kysymys. Myöhemmin ymmärsin, että asia esitetään merkein ja vihjauksin.
Tässä on otettava huomioon, että henkilön, jolle syötetään homo-kemikaaleja on vaikea vaihtaa tunteita ja asenteita. On vaikea huomata erilaisia vaihtoehtoja. Hän on jonkinlainen yhden tunteen ja yhden asenteen ihminen. Kun on päässyt eroon myrkyistä, joutuu järjestelemään asenteensa, ajatusmaailmansa ja tunteensa uudelleen kehittyneempään suuntaan. Se kestää ainakin minulla vuosia.
Minulla ei tullut mieleenikään, että täytyy hyväksyä homoseksualismi. Se tuntui hirvittävän vaikealta. Ajattelin ajoittain, että tämä on jonkinlaista pelleilyä. Koska olin seurakunnan jäsen, päättelin, että ei tässä homoudesta voi olla kysymys, Raamattuhan kieltää ja tuomitsee sen voimakkaasti. Room 1 luku.
On merkille pantavaaa, että tämän operaation avoin vaihe sai alkunsa Los Angelesin alueelta. Avoimella vaiheella tarkoitan sitä, että nyt selvästi huomasin, että minua seurataan. Aikaisemmin seuraaminen ja myrkyttäminen oli tapahtunut niin, etten ollut siitä tietoinen.
Los Angelesin alueella sijaitsee myös Hollywood, jolla on oma kaupunginvaltuustonsa, jonka enemmistö on homoseksualisteja. Tämä on julkisista tiedotusvälineistä saatu tieto kesällä 1985 Los Angelesissa. Tällä alueella sijaitsee myös roomalais-katolisten suosituin seurakunta USA:ssa.
Jos yhteisö, jonka enemmistö on homoseksualisteja, saa päättää esimerkiksi siitä, kuka on homoseksualisti ja kuka ei, tottakai jokaisesta heille tarpeellisesta henkilöstä tehdään homo valtuuston päätöksellä. Minua käytettiin politiikan välikappaleena.
Opinnot täytyi keskeyttää yliopistossa Kaliforniassa, koska palkkani pidettiin niin pienenä, ettei sillä tullut toimeen. Enkä saanut työpaikkaa muualta. Kun soitin lehti-ilmoitusten perusteella työpaikkaan, työtä luvattiin. Mutta kun menin paikan päälle, sanottiin, että työtä ei ole. Ilmeisesti puhelujani salakuunneltiin.
Operaatio jatkui kolareiden ja vaarallisten tilanteiden sarjana maantiellä. Olin ajanut USA:ssa lähes 100 000 km ilman kolaria mm. Detroitissa, Chicagossa, Los Angelesissa, jne. Nyt niitä tapahtui kolmessa kuukaudessa neljä kappaletta.
Ensimmäinen vaarallinen tilanne sattui Coloradon vuoristossa. Tie oli kallellaan kurvassa, josta oli noin 10 metrin pudotus jääkylmään veteen. Tässä kurvassa tuli vastaani auto, joka ajoi keskellä tietä, painaen minut äärimmäisen lähelle kurvan reunaa, josta oli suora pudotus jokeen. Tiessä oli siinä kohti pieni ylämäki, johon juutuin kiinni kesärenkaineni. Oli jääkeli. Autoni alkoi liukua kohti jyrkänteen reunaa, mutta pysähtyi 20 senttiä ennen putousta.
Toinen vaarallinen tilanne sattui samassa vuoristossa ajaessani ylöspäin mutkaista tietä. Edessäni oli siis mutka. Tie oli leveä siinä kohti. Vastaani tuli auto niin suurella nopeudella, että päättelin, ettei se pysy omalla kaistallaan, vaan liukuu minun kaistalleni. Niin tapahtuikin. Minä ohjasin autoni keskelle tietä. Vastaantulija ohitti minut väärältä oikealta puolelta. Se törmäsi minusta katsoen oikean puoleiseen suojakaiteeseen ja pomppasi takaisin omalle kaistalleen.
Kolmas tilanne sattui samassa vuoristossa. Ajoin jääkelillä suoraan tietä ylöspäin. Vastaani tuli auto omituisesti jarrutellen ja mutkitellen. Katsoin parhaaksi parkkeerata autoni tienpientareelle. Ollessaan minun kohdalla kuljettaja painoi jarrut pohjaan ja törmäsi autoni vasemmanpuoleiseen oveen.
Neljäs pieni kolari tapahtui Chicagossa parkkeeratessani autoani. Siinä tuli vain pieni naarmu puskuriin. Vastapuolen kuljettajana oli Italian valtion matkatoimiston asiamies.
Palasin Suomeen jouluna 1968. Työnsaanti ja muutkin tilanteet vaikeutuivat siinä määrin, että oli mahdotonta jatkaa Yhdysvalloissa. Minulla oli siirtolaisviisumi, joten olin oikeutettu saamaan työttömyyskorvausta, mutta sitä ei myönnetty eikä muutakaan rahallista tukea. Annettiin ymmärtää, että on paras palata kotimaahan. Siellä olisi tehtävää. Olin ollut USA:ssa 3 1/2 vuotta.
Helsingissä sain työpaikan poliisin urheiluseuraa tukevassa myyntiyhtiössä. Helsingissä operaatio jatkui. Kirjoitin raportin siitä, mitä ympärilläni tapahtui ja levitin sitä naapureille ja sanomalehtiin. Pian sen jälkeen sain potkut työpaikastani, vaikka menestyin siinä hyvin.
Hankin toisen työpaikan. Asuinhuoneeseen ja työpaikallani, jossa minulle oli omaa huone, alettiin laskea kaasua. Sillä oli moninaiset vaikutukset. Mm. minun oli vaikea kestää teräviä ääniä. Naapurit alkoivat koputtaa asuinhuoneen seiniin ja kattoon. Se tuntui hirvittävältä. Kun joku yskäisi vieressäni, se tuntui kuin veitsenisku rintaani. Kaasun lisäksi työpaikalla häirittiin muullakin tavalla.
Lopulta minut ohjattiin psykiatrin puheille. Kuultuaan kertomukseni kysyin, ottaako hän maksua palveluksistaan. Hän ei ottanut maksua. Hän tiesi, että tervettä ihmistä viedään mielisairaalaan, jonne hän minua suositti.
Kaasun laskemista jatkettiin sairaalassa huoneeseeni. Sen seurauksenaa seuraavat seikat tapahtuivat kehossani:
Silmien näkökyky huononi yli 50%. Oikean silmän 0,7:stä 0,2:teen. Vasemman silmän 0,8:sta o,5:teen. Jouduin luovuttamaan pois ajokorttini.
Viisi vuotta kestävä tulehdus virtsatiehyeissä. Vessaan piti mennä kaksi kertaa tunnissa.
Viisi vuotta kestävä ajoittainen ripuli. Normaalisti vatsani on kova.
Jokaisessa varpaanvälissä oli sentin pituisia ja kahden millimetrin syvyisiä haavoja. Niitäkin oli viisi vuotta. Myrkky, jota kehooni ohjattiin valui varpaanvälistä pois.
Sydämen lyöntitiheys nousi 50%. Alhaisin sydämenlyönti oli 40 kertaa minuutissa. Nyt alhaisin sydämenlyönti on noin 60 kertaa minuutissa. Minä olen tarkkaillut sydämenlyöntiäni lapsuudestani saakka. Minulla on normaalia rauhallisempi pulssi. Näin sairaanhoitajat sanovat.
Oli vaikeaa kestää rapinaa ja kaikenlaisia ääniä. Naapurin yskähdys tuntui kuin veitsenisku rintaani.
Jäsenet ja selkä tulivat kipeiksi.
Alkoi ilmetä suonenvetoa jaloissa.
Kuulo huononi.
Kahdeksan tunnin normaali uni väheni muutamaan minuuttiin yössä. Sairaalassa minulle annettiin 700 milligrammaa Truxalia unen saamiseksi. Tällä suurella lääkemäärällä nukuin vain alle kaksi tuntia.
Ripulia yritettiin hoitaa useimmilla lääkkeillä (Librax, hiilitapletit), mutta mikään ei auttanut.
Virtsatiehyetulehdusta myös lääkittiin (Cetiprin, sulffa), siihenkään ei auttanut mikään.
Haavoja varpaanväleissä arveltiin sieniksi. Kokeiltiin useampia lääkkeitä, mikään ei auttanut. (Daktarin)
Koska ne johtuivat kaasusta, jota laskettiin jatkuvasti, parantumista ei saatu aikaan.
Virtsatiehyetulehduksen, ripulin ja varpaanvälihaavojen hoito lopetettiin. Ne kolme tautia paranivat viiden vuoden kuluttua ilman hoitoa, kun kaasun laskeminen lopetettiin.
Kaasun laskemista on vaikea osoittaa, mutta yllämainitut oireet sen kyllä todistavat.
Parin vuoden sisällä minulta varastettiin seuraavat esineet:
2 polkupyörää
Mopedi kaksi kertaa
Scootteri
Perämoottori
Autoni moottori rikottiin
Alue: Aihe vapaa
Suomen lisäksi minua on myrkytetty yhdeksässä Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. Näissä yhdeksässä maassa olen asunut noin kahdeksan vuotta.
Käyttämällä paikallisia viranomaisia paavi tekee heistä myrkyttäjiä, varsinkin, jos uhri huomaa, että häntä myrkytetään, kuten minä.
Salainen poliisi valitsee hyvin varhaisessa vaiheessa Rooman kirkon toimeksiannosta keistä aletaan kasvattamaan homoseksualisteja. Uhri ei tiedä, että hän on joutunut erikoisen kohtelun alaiseksi. Esimerkiksi minulle on alettu syöttää homo-kemikaaleja, kun olen ollut 12-14 vuotias. Päättelen tämän siitä, että siihen ikään saakka esiinnyin mielelläni koulun juhlissa, partioleireillä ja seurakunnan tilaisuuksissa. Mutta sitten esiintyminen alkoi tulla fyysisesti vaikeaksi. Kurkku oli jatkuvasti kireä. Samalla aletaan uhrille vihjailla muutaman kuukauden väliajoin, että hänellä on huonot hermot, ettei hän kiinnittäisi huomiota myrkkyihin, joista ne "huonot hermot" johtuvat. Ainakin minuun tämä hämäys meni täydestä lähes 40 vuotta. Minä todellakin uskoin, että hermoissani on jotain vikaa.
Myrkyt tekevät myöskin kasvolihasten hallitsemisen hankalaksi.
Kun rakastuu ensimmäisen kerran pienoinen jännitys myrkkyjen kanssa tekee kasvolihasten hallitsemisen vaikeaksi, niin ettei uskalla mennä tytön luokse ensinkään, kun tietää, että hymyn sijasta kasvoille voi levitä tuskallinen irvistys myrkkyjen vaikutuksesta.
Nuoruusvuosina elämää järjestellään muutoinkin kuin myrkyttämällä. Ollessani Englannissa 22-vuotiaana eräässä 2-vuotisessa sisä-oppilaitoksessa, tyttöystäväni järjestettiin istumaan niin, että kun poistuimme luokkahuoneesta tuolirivi kerrallaan, me satuimme kävelemään rinnakkain käytävällä. Se oli usein toistuvaa piinaa, kun myrkkyjen vaikutuksesta hymyileminen ja muutenkin kommunikoiminen oli vaikeata. Tämän tarkoitus oli tietenkin saada tuntumaan tytön läsnä-olo hankalalta ja etsimään seuraa vaikkapa pojista. Poikaystäviä minulla olikin, mutta ei koskaan petikavereina.
Muistan toisen kokemuksen Skotlannista. Olin englantilaisen pojan kanssa myymässä kirjoja. Meidät pantiin nukkumaan parisänkyyn, jossa oli kuoppa keskellä. Nukkuessamme valuimme siihen kuoppaan. Toverini olisi halunnut leikkiä prinssi ja prinsessa leikkiä sängyssä. Pyynnöstä talon rouva järjesti minut toiseen huoneeseen, koska prinsessa oli liian karvainen.
Myrkyt saavat aikaan tuntikausia kestäviä jännityksiä sukupuolielimissä. En nyt voi arvata, mikä sen tarkoitus on. Minulla ei ole ollut mitään "nuoruudensyntejä", jos sitä nyt synniksi voi kutsua. Kovin syntistä sukukuntaa ihmisrotu silloin olisi.