Mikä vikana jos ei näe itseään peilistä??

Mielenterveysongelmia.

Lataamoissa ei ole peilejä näistä kaikenlaisista oireista johtuen.

Vampyyri?

Ehkä vaikea kasvosokeus eli prosopagnosia. Johtuu yleensä aivovauriosta.

Ehkä hänen kannattaisi pestä se peilinsä?

Otit varmaan turhan kirjaimellisesti. Olen itse _äärimmäisen_ epävarma, ja en oikeasti tiedä yhtään, miltä näytän. Mulla on kuulemma tummanruskea tukka, ja aina olen pitänyt sitä vaaleanruskeana. Mulla on kuulemma siro nenä, mutta mun mielestä se on aivan jättiläinen. Joinain päivinä katson peiliin, ja hämmästyn, kuinka pieni nenäni oikeastaan on. Ja tajuankin, että mulla tosiaan on tummanruskea tukka. Ja että en ole lihava, vaan aivan pienikokoinen (52 kg/162 cm). En mä osaisi piirteitäni kuvata, pidän kasvojani miesmäisinä ja häpeän itseäni, muut sanovat että olen kasvoiltani ja kropaltani siro. Jos ystäväsi on niin epävarma, että mielensä sumentaa tai vääristää sen, mitä näkee? Tai ei ehkä vääristä sitä mitä näkee, vaan sen, miten tulkitsee näkemänsä.

Dissosiaatiohäiriö ainakin aiheuttaa tuollaista :(

Vierailija kirjoitti:

Otit varmaan turhan kirjaimellisesti. Olen itse _äärimmäisen_ epävarma, ja en oikeasti tiedä yhtään, miltä näytän. Mulla on kuulemma tummanruskea tukka, ja aina olen pitänyt sitä vaaleanruskeana. Mulla on kuulemma siro nenä, mutta mun mielestä se on aivan jättiläinen. Joinain päivinä katson peiliin, ja hämmästyn, kuinka pieni nenäni oikeastaan on. Ja tajuankin, että mulla tosiaan on tummanruskea tukka. Ja että en ole lihava, vaan aivan pienikokoinen (52 kg/162 cm). En mä osaisi piirteitäni kuvata, pidän kasvojani miesmäisinä ja häpeän itseäni, muut sanovat että olen kasvoiltani ja kropaltani siro. Jos ystäväsi on niin epävarma, että mielensä sumentaa tai vääristää sen, mitä näkee? Tai ei ehkä vääristä sitä mitä näkee, vaan sen, miten tulkitsee näkemänsä.

Oon samanlainen.. Jotenki kuvittelen itteni rumemmaks mitä oon, ja esim kadulla kulkiessa on tosi epävarma olo itsestä. Sitten joskus kun katsoo peiliin niin ihan yllättyy että mitä ihmettä, enhän mä ookkaa ruma? Vähä vaikee selittää mut sä varmaan tiiät mitä tarkotan :)

Hän tunnistaa kyllä muut ihmiset, muttei ymmärrä mitä peili hänestä itsestään kertoo.

Näkee kasvot ja toki tietää järjellä, että omansa ovat, mutta ei silti jotenkin ymmärrä näkemäänsä. En tunne häntä henkilökohtaisesti, mutta tavannut olen, eikä tosiaan ole mitään laitoskamaa, vaan erittäin asiallinen ja todella kaunis nainen (jota itse ei ymmärrä, eikä näe). En silloin kohdatessa alkanut tentata aiheesta.

-ap

Mikä tää dissosiaatiohäiriö on, miten oireilee?

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia.

Lataamoissa ei ole peilejä näistä kaikenlaisista oireista johtuen.

Onhan siellä peilit :D Vai mitenkähän minä meikkasin ilman peiliä....

t:hullu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia.

Lataamoissa ei ole peilejä näistä kaikenlaisista oireista johtuen.

Onhan siellä peilit :D Vai mitenkähän minä meikkasin ilman peiliä....

t:hullu

Täs on nyt kaks vaihtoehtoa:

A ) Kuvittelit että meikkasit

B ) Meikkasit jonkun muun naamaa luullen sitä omaksi

A) et ole kohtisuoraan peiliin nähden

B) olet peilin väärällä puolella

Ooks sää jotenkin yksinkertanen

Ei koe kehoaan omakseen. Ei halua myöntää esim. liikakilojaan, huonoa ryhtiään, rumaa luomea keskellä dekolteeta, jne.

Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö kenties kyseessä...

Mulla oli joskus eräässä vaikeassa elämäntilanteessa jotain tuon tyyppistä. Oma peilikuva alkoi vaikuttamaan oudolta ja vieraalta. Pikku hiljaa muutkin tutut ihmiset alkoivat vaikuttaa vierailta. Ihan kuin en enää olisi varma, että tunnenko heidät oikeasti. Sitten alkoi esintymään sitä, että ääneni alkoi kuulostaa oudolta ja puheeni itsestäni irralliselta. Tällöin puheeni saattoikin vain jäätyä kesken kaiken. Tuntui kuin en hallitsisi enää niitä sanoja, mitä sanon. Lopulta koko maailma alkoi vaikuttamaan epätodelliselta ja siksi pelottavalta. Erittäin epämiellyttävää aikaa elämässäni, mutta se meni kuitenkin ohi.