Ahdistuskohtaus ja hyökkääminen

Minulla on vaikea paniikkihäiriö sekä vakava ahdistuneisuushäiriö, lääkityksenä tällä hetkellä lyrica, kun ssri:t eivät tuottaneet mitään helpotusta tilanteeseen. Terapiaan pääsyä odotan, ei ole helppoa eikä nopeaa saada muutakuin lääkkeet kouraan. Vuoden verran tämänhetkistä, "tulehtunutta ahdistuneisuus"meininkiä on ollut, koko elämän meno todella aaltoilevaa (saattaa mennä pari vuotta hyvin, sitten taas iskee, sitten taas hyvä aika jnejnejne.)

Mietin vain, kun nyt vasta aamuisen tappelun (kera mieheni) jälkeen aloin miettimään, että syy jatkuviin riitoihin taidankin olla minä. Jokin pieni asia triggeröi ahdistuksen (kuten esimerkiksi negatiivisuus, olen väkivaltaisen perheen tytär, ja pelkään kaikkia merkkejä, mitkä saattavat tarkoittaa suuttumista) ja projisoin sen siihen hetkeen missä olen, ja hyökkään, kovasti, ja huutamalla. Vaikka toinen olisi vain saattanut varpaansa kolauttaa kaapin oveen ja parkaista "Perkele!!" ja tuhista, kuten tapaan kuuluu.

Minä vaan säikähdän sitä tilannetta, ja alan huutamaan. Vaikkakaan en tietoisesti, ahdistuskohtaus iskee päälle, enkä ymmärrä mistä minun olotila johtuu, joten reagoin.

Kuulostaako ihan sekaiselta, tyhmältä? Olen toipumassa paniikkikohtauksesta, joten anteeksi, kuulostan varmaan todella sekavalta.

Lähinnä kirjoitin jäsennelläkseni ajatuksia, mutta myöskin olisi mukava saada näkemyksiä muilta. Ja jos on muita ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä, mitenkä se teillä näkyy arjessa?