Oletko tullut katumapäälle,jos olet itse lopettanut suhteen?ja toinen kysymys...

En enää. Yhden lyhyen teinisuhteen päättämistä aikoinaan kaduin kauemmin kuin mitä se suhde oli kestänyt. :)

En oikeastaan koskaan ole kaivannut niitä, jotka ovat minut jättäneet. Tosin olin pitkään jotenkin tunnevammainen seurusteluissani. Ei löytynyt kykyä olla oikeasti avoin toiselle ja silloin se olikin aika sama kuka siinä poikaystävän roolissa on, kunhan joku oli.

Joka päivä on mielessä vaikka aikaa on kulunut jo paljon. Mietin minkälaista elämä olisi hänen kanssaan.. oltiin sielunkumppaneita eräänlainen telepaattinen yhteys on edelleen.

Miksi jätit jos oli sielunkumppanisi?

Hävis ennen kuin kerkes edes kissaa sanoa.😉

Kyllä yhden suhteen katkaisemista kadun. Silloin syyt tuntuivat ihan hyviltä, eivät liittyneet suoraisesti mieheen ihmisenä, ulkoisia syitä (erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat, välimatkaa jne.). Ja jotenkin ajattelin että jos molemmat ollaan tästä valmiit näin helposti luopumaan, niin ei tämä mitään suurta ole. 

No, en sitten kuitenkaan koskaan oikein päässyt tuosta yli ja nyt ajattelen, että nuo ulkoiset syyt olisivat kyllä parhaimmillaan voineet olla selätettävissä, mutta samanlaista ihmistä kuin mitä hän oli (on), harvemmin tulee vastaan. Harmittaa, mutta ei voi enää mitään.

Olen parhaillaan miesystäväni luona, tarkoituksenani on olla täällä nyt viimeistä kertaa.

En tule kaipaamaan rakkaana, mutta ystävänä kylläkin. Tuskin suostuu jatkamaan ystävyyspohjalla :( Mun tunteet loppuivat, monesta eri syystä.

Toivon että hän löytää jonkun tänne luokseen asumaan.

Näin kävi otti toisen ja perusti perheen. Mitäpä siinä sitten kun keskusteluyhteys meni poikki. Rakastin ja rakastan varmaan edelleenkin. Täytyi vaan vuosien myötä oppia sietämään tilannetta ja häivyttää rakas pois mielestä, muuten ei olisi jaksanut. Tilalle tuli voimakas viha kaikkia kohtaan ja henkinenväkivalta läheisiä kohtaan. Uskon silti edelleen rakkauteen ja rakkaus voittaa kaikki maailman haasteet. :)

Yhden suhteenalun mokaamista kadun, mutta en yhdenkään lopettamista. En kaipaa enkä mieti eksiäni.