Uhmäikäisen nukkumaanmenoon kaivataan APUA
Tyttö on 1 v 9 kk vanha. On käynyt nukkumaan kiltisti ja säännöllisesti n. 5 kk ilman sen kummempia rituaaleja. Nyt saa hirveät raivarit, kun aletaankin puhumaan nukkumaan menosta. Huutaa pää punaisena ja heittää tutit, peitot ja unilelut pois sängystä. Ainoastaan isän ja äidin välissä nukkuminen kelpaa. Myös päivällä kapinoi kaikkea tyyliin " en halua" .
On varmaan tullut uhmaikä. Samaan saumaan on osunut muitakin muutoksia kuten muutto toiselle paikkakunnalle, perhepäivähoitajan vaihto jne. Uudessa kodissa ja hoitopaikassa ollaan oltu nyt 3 viikkoa ja tähän asti on mennyt kaikki hyvin. Nyt siis alkoi kapina.
Kaipaan siis apua ja neuvoja nukutustilanteeseen. En haluaisi opettaa nukkumaan isän ja äidin välissä kun hän on tähänkin asti viihtynyt omassa sängyssään.
Kommentit (2)
Meillä ainakin nukkumaanmenot helpottuivat sillä, että tytölle ostettiin uusi lastensänky ja pääsi pinnasängystä pois. Tyttö siis 1v9kk kuten teilläkin. Nyt on niin isoa tyttöä että kun alkaa väsyttämään, menee tyttö itse sänkyynsä ja vetää peiton päälle eikä enää tarvitse äitiä tai isää kädestä pitämään kiinni ja näin nukuttamaan kuten tehtiin pinniksessä. Nyt riittää kun istuu sängyn vieressä tuolilla ja jopa yövalot on huoneesta pois päältä.
Jos teillä on jo käytössä lastensänky, niin luulen että kyseessä on vain uhmaa, jolla hän haluaa kokeilla ja testata teitä. Meillä ainakin uhma on jo nostanyt päätään kuukauden ajan, mutta ainakin nukkumaanmenot ovat helpottuneet tuon sänkyn takia. Meneillään voi olla myös yksi takertumisvaihe, meillä se oli parisen viikkoa sitten ja nyt tuntuu taas vähän helpottavan.
Tyttö 1v5kk. Nukahti omaan sänkyyn ilman nukuttamista kun käytössä oli pinnasänky. Lastensängyssä nukkunut nyt 3kk. Nukahtaa melkohyvin kun vaan nukuttaa, laulaa ja silittää, mutta jos silittämisen jättää pois, saa aikaan mielettömän raivarin. Tytöllä on aivan mieletön pinna enkä edes uskalla ajatella mitä tapahtuu kun aletaan opettamaan ite nukahtamaan sänkyyn. Neidillä oli jo ´vauvana nukkumisongelmia ja niihin haettiin jo sillon apua sairaalasta. Tyttö on siis kykeneväinen huutamaan tuntitolkulla edelleen, kun vauvana ´huusi kokonaisia öitä. Nyt siis menee hyvin, mutta jos uskallan yrittää muuttaa tapoja, kutan äsken tein, on tilanne aivan kamala ja neiti huutaa aivan hysteerisesti. Istuu sylissä huutaa ja tärisee...