On taas niin ikävä ensirakkauttani, että tekisi mieli huutoitkeä

Pääseekö siitä ikinä yli? Sen miehen jälkeen on ollut muitakin ja olen jopa naimisiin mennyt ja perheen perustanut, mutta aina tuo ensirakkaus tulee mieleen ja iskee ikävä. Kukaan ei ole niin rakkaalta tuntunut kuin hän.
Välillä menee hyvin, ettei ole mielessä ja välillä tulee näitä päiviä, että tuntuu kuolevan tähän ikävään. Ja näitä ikäväpäiviä on aina vaan enemmän ja enemmän. Aivan hirveältä tuntuu. :(