Kuinka vakavasta tilanteesta on kysymys, jos alakoululainen joutuu rehtorin luokse kasvatuskeskusteluun?

Minusta ihan peruskauraa. Lapseni joutui kerran, kun oli syönyt koulussa karkkia ja tarjosi muillekin. Toisena kertana joutui, kun oli keinunut tuolilla oppitunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan peruskauraa. Lapseni joutui kerran, kun oli syönyt koulussa karkkia ja tarjosi muillekin. Toisena kertana joutui, kun oli keinunut tuolilla oppitunnilla.

Ja nämä oli äidin mielestä niitä yksittäistapauksia. Muuten meidän janipetteri käyttäytyy kuin enkeli!

Ihan tavallista koulun arkea. Jos mietityttää, niin soita rehtorille ja keskustele asiallisessa sävyssä. Kasvatuskeskustelu rehtorin kanssa on oikeastaan hyvä asia, vaikka äkkiä ajateltuna se voi kirvellä oppilasta sekä huoltajaa. Mutta melkein satavarmasti veikkaan, ettei rehtorilla ole ikävät aikeet, tms. Kasvatuskeskustelu on rakentavaa, ja usein asia menee kertakeskustelulla ohi. On erittäin hyvä asia, että kasvatuskeskusteluja järjestetään typerän jälki-istuntokäytännön sijasta. Usein keskustelussa oppilasta saattaa kovastikin itkettää, ehkä säikähdyksesta, yms. Myös huoltajaa - kuten minä nieleskelin kyyneliä kun lapsi soitti itkien rehtorin huoneesta. Kertoi tapahtuneesta.

Muista, että kaikki kasvatuskeskustelut ovat vain elämää. Opiksi. Kukaan ei ole lyttäämässä, lyömässä henkisesti, tms. oppilasta. Oppilaan, ihmisen kunnioitus on taustalla.

---Minulla itselläni on yhä kammottava aukoriteettikammo lapsuuden koulusta. Opettajan pelko on siirtynyt esimiehen pelkoon. En pysty tänäkään päivänä muuta kuin vapisemaan esimiehen edessä. Näen hänet rankaisevana, ankarana hahmona - ja pelkään koko ajan tekeväni virheen, josta joudun esimiehen puhutteluun. Jo se pelkkä valta-asema etoo minua - esimies yläpuolellani, esimies sellaisessa asemassa, että voi huomauttaa minua. Minä sen sijaan en voi milloinkaan missään tilanteessa huomauttaa kenellekään mahdollisista virheistä, tms. Pelko jäi.

Jouduin itse kerran ala-asteella yhden päivän aikana kolmesti rehtorin kansliaan puhutteluun, muistaakseni 4. luokalla, jokaisella kerralla eri asiasta.

En ollut opettajien lempilapsi, vaikka 5. ja 6. luokan luokanopettaja jostain syystä minusta pitikin erittäin paljon. Toisaalta hän oli vihattu kaikkien muiden opettajien keskuudessa, joten oltiin varmaan sukulaissieluja tjsp

Peruskauraa siis varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan peruskauraa. Lapseni joutui kerran, kun oli syönyt koulussa karkkia ja tarjosi muillekin. Toisena kertana joutui, kun oli keinunut tuolilla oppitunnilla.

Ja nämä oli äidin mielestä niitä yksittäistapauksia. Muuten meidän janipetteri käyttäytyy kuin enkeli!

Ja tämä äiti tietää, että ne oli vain yksittäistapauksia. Muuten palaute on ollut koululta pelkkää positiivista ja keskiarvokin yli ysin.

Riippuu koulusta. Mun lapsen 500 oppilaan koulussa rehtorin keskustelussa käy kuulemma vain pari oppilasta per vuosi. Eli vasta tosi vakavista rikkeistä lähetetään rehtorin luo, muuten kasvatuskeskustelun käy oma ope.

Riippuu koulun koosta ja opettajasta. Useimmiten kyse on varmaankin joko keskitasoa pahemmasta synnistä tai sitten toistuvasta huonosta käytöksestä. Opettaja on katsonut parhaaksi pyytää esimiehen tukea. Monille opettajilla kynnys tähän on korkea.

Eikä kukaan joudu puhutteluun tuolilla keikkumisesta. Luultavasti kyseessä on ollut opettajan härnääminen ja tahallinen jatkuva provosointi, jossa keikkumista on käytetty välineenä.