Lue keskustelun säännöt.
Miksi ns. toisia naisia tai toisia miehiä syyllistetään enemmän kuin pettäjäpuolisoa?
20.03.2017 |
Jos on pettämiskuvio, jossa on esim. pettäjäaviomies ja toinen nainen, sinkku, joka tietää miehen olevan varattu, miksi sitä toista naista yleensä paheksutaan enemmän tai edes yhtä paljon kuin sitä pettäjämiestä? Eikö se pettäjämies ole se kaikkein pahin?
Kommentit (33)
Voisitko määritellä vähän tarkemmin tuon "yleensä"? Kun itse en ole tällaiseen kovinkaan usein törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi syyttää jotain ulkopuolista. Samaan tyyliin kuin se että jotkut miehet haluavat vetää turpaan sitä miestä, joka on maannut heidän vaimonsa kanssa. Jonkinlaista vihan purkamista suhteen ulkopuolelle siis.
Mielestäni kumpikin osapuoli on vastenmielinen.
Pettäjä, koska hän ei arvosta, kunnioita tai rakasta puolisoaan, jonka kanssa elää parisuhteessa.
Kolmas osapuoli, koska hän ei kunnioita toisen parisuhdetta tai välitä tämän puolisosta.
Entinen työkaveri pokasi laivalta varatun miehen. Olin - ja olen - ehdottomasti pettämistä vastaan, joten ihmettelin hänelle tilannetta. Hän totesi minulle, ettei hän tunne miehen vaimoa, joten vaimolla ei ole mitään väliä. Myöhemmin mies petti häntä. :D
Koska vika on molemmissa. Kolmas osapuoli ei välitä mitä aiheuttaa pariskunnalle.
Pettäjä ei välitä puolisostaan. Ei osaa erota ensin.
Vierailija kirjoitti:
Koska silloin joutuu myöntämään, että on luottanut vaikkei olis pitänyt eikä rakastamassaan ihmisessä halua nähdä vikaa vaan haluaa jatkaa rakastamista ja nähdä vian muualla.
Näin se varmaan on.
Joku edellä kysyi, mihin perustuu oletus, että toisia osapuolia syyllistetään enemmän kuin pettäneitä aviopuolisoita. Kyllä tämän huomaa selvästi yleisessä keskustelussa: erityisesti toinen nainen on muodostunut varsinaiseksi käsitteeksi, joka viestii paheellisuutta ja petosta. Hiljattain tällä palstallakin paheksuttiin sivukaupalla sinkku Lenita Airistoa, joka tunnusti olleensa suhteessa varattujen miesten, mm. Max Jakobssonin kanssa.
Petetty aviopuoliso saattaa haluta jatkaa avioliittoa uskottomuuden paljastuttua ja sen vuoksi hän saattaa turvautua valheeseen ja sälyttää moraalisen syytöksen muun kuin aviopuolisonsa harteille. Viime kädessä valheeseen turvautumisessa on kyse petetyn osapuolen ylpeydestä: hän ei kestä olla nöyryytetty, se, jota on huijattu, mutta joka silti haluaa jatkaa liittoa puolisonsa kanssa – puolisonsa, joka ei edes rakasta häntä.
Kuitenkin ainoa mahdollisuus jatkaa liittoa on tunnustaa nimenomaan pettäjäpuolisonsa syntisyys eikä välittää siitä, että asemoituu monien silmissä hyväuskoiseksi höntiksi tms. "Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi", sanotaan Raamatussa. Mutta ilman synnin tunnustamista ei ole armoakaan!
Petetty aviopuoliso, joka sälyttää syytöksen toisen naisen / miehen harteille kyetäkseen jatkamaan liittoaan, ei ole sydämessään antanut anteeksi puolisolleen, koska on valheellisesti ohittanut tämän syntisyyden.
Vaikka olisi valinnut antaa anteeksi aviorikoksen tehneelle puolisolleen ja päättänyt jatkaa liittoa, tunteiden kuumentuessa esim. riidan aikana menneisyyden uskottomuus saattaa nostaa päätään katkeruutena ja tehdä tihutyötä liitossa aina kuolemaan asti. Tässä huomataan, miten vakavasta synnistä aviorikoksessa on kyse. Jumalan silmissä siitä ansaitsee kuolemanrangaistuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska silloin joutuu myöntämään, että on luottanut vaikkei olis pitänyt eikä rakastamassaan ihmisessä halua nähdä vikaa vaan haluaa jatkaa rakastamista ja nähdä vian muualla.
Näin se varmaan on.
Joku edellä kysyi, mihin perustuu oletus, että toisia osapuolia syyllistetään enemmän kuin pettäneitä aviopuolisoita. Kyllä tämän huomaa selvästi yleisessä keskustelussa: erityisesti toinen nainen on muodostunut varsinaiseksi käsitteeksi, joka viestii paheellisuutta ja petosta. Hiljattain tällä palstallakin paheksuttiin sivukaupalla sinkku Lenita Airistoa, joka tunnusti olleensa suhteessa varattujen miesten, mm. Max Jakobssonin kanssa.
Petetty aviopuoliso saattaa haluta jatkaa avioliittoa uskottomuuden paljastuttua ja sen vuoksi hän saattaa turvautua valheeseen ja sälyttää moraalisen syytöksen muun kuin aviopuolisonsa harteille. Viime kädessä valheeseen turvautumisessa on kyse petetyn osapuolen ylpeydestä: hän ei kestä olla nöyryytetty, se, jota on huijattu, mutta joka silti haluaa jatkaa liittoa puolisonsa kanssa – puolisonsa, joka ei edes rakasta häntä.
Kuitenkin ainoa mahdollisuus jatkaa liittoa on tunnustaa nimenomaan pettäjäpuolisonsa syntisyys eikä välittää siitä, että asemoituu monien silmissä hyväuskoiseksi höntiksi tms. "Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi", sanotaan Raamatussa. Mutta ilman synnin tunnustamista ei ole armoakaan!
Petetty aviopuoliso, joka sälyttää syytöksen toisen naisen / miehen harteille kyetäkseen jatkamaan liittoaan, ei ole sydämessään antanut anteeksi puolisolleen, koska on valheellisesti ohittanut tämän syntisyyden.
Vaikka olisi valinnut antaa anteeksi aviorikoksen tehneelle puolisolleen ja päättänyt jatkaa liittoa, tunteiden kuumentuessa esim. riidan aikana menneisyyden uskottomuus saattaa nostaa päätään katkeruutena ja tehdä tihutyötä liitossa aina kuolemaan asti. Tässä huomataan, miten vakavasta synnistä aviorikoksessa on kyse. Jumalan silmissä siitä ansaitsee kuolemanrangaistuksen.
Tässä menee nyt kyllä niin iloisesti puurot ja vellit sekaisin, etten tiedä, mistä aloittaisin. Noh, jos vaikka alkuun sanoisin sen, että tottakai siihen omaan puolisoon suhtaudutaan eri tavalla, kuin ventovieraaseen. Pitäisi maalaisjärjen ihan tämä kertoa.
Jos taas puhutaan ulkopuolisten näkökulmasta, niin en ihan oikeasti ole havainnut tätä eroa. Lenitan esimerkki ei millään tavalla kuvasta tätä eroa. Siinähän oli kyse siitä, että asiasta puhui Lenita itse vieläpä ilman minkäänlaisia omantunnontuskia, joten tottakai se kritiikki ja paheksuminen kohdistetaan tällöin häneen. Jos Lenita olisi kertonut omasta pettämisestään, niin tottakai häntä olisi siinäkin tapauksessa paheksuttu, vai oikeastiko kuvittelet muuta. Tai jos tämä Jacobsson olisi itse asiasta iloisesti julkisuuteen kertonut, niin paheksuminen olisi tietysti kohdistettu häneen. Miksi ihmeessä paheksuisimme tässä tapauksessa häntä, joka ei ole asiasta itse sanaakaan julkisuuteen sanonut, eikä kertonut omaa versiotaan varsinkaan asiasta ylpeänä. Tottakai se julkisuudessa naureskelija on ymmärrettävämmin tuomittavissa, kuin se, joka ei asiasta mitään kerro.
Mietis vaikka tapausta Bill Clinton ja Monica Lewinsky. Kyllä minusta Clintonia ihan reippaasti paheksuttiin ja hän kantaa sitä pervon pettäjän roolia edelleen.
Oikea kysymyshän on tietysti että miksi petettyä ei koskaan syyllistetä?
Jos hänessä ei olisi jotain vikaa, hän ei olisi joutunut petetyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en ymmärrä. Kun mua petettiin, syytin kyllä ihan pelkästään silloista miestä. Ei olisi tippaakaan lohduttanut se, että jonkun kolmannen osapuolen ansiosta mies ei pettänytkään. Siinä vaiheessa kun mies iskee toista tai on valmis lähtemään mukaan, kun toinen tulee häntä pyytämään, on mulle ihan sama miten kolmas osapuoli käyttäytyy.
Toisena naisena olen sitä mieltä, että jos mies on niin tyhmä että jää kiinni niin oma on häpeänsä. Minä haluan vain rusinat pullasta, koko pullalla en tee mitään.
Jos ukolla käry käy niin mulle on myös ihan sama kumpaa meistä vaimo syyllistää. Minä en aio hänen kanssaan keskustella, minua ei kiinnosta hänen mielipiteensä minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä aloituksen kanssa. LIsänä se, että ns kolmas osapuoli ei ole aina edes tiennyt olevansa suhteessa varattuun tai on saanut tietää sen, kun on jo tunteet pelissä. Vain pettäjä tekee tietoisesti pahaa kahdelle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Toisena naisena olen sitä mieltä, että jos mies on niin tyhmä että jää kiinni niin oma on häpeänsä. Minä haluan vain rusinat pullasta, koko pullalla en tee mitään.
Jos ukolla käry käy niin mulle on myös ihan sama kumpaa meistä vaimo syyllistää. Minä en aio hänen kanssaan keskustella, minua ei kiinnosta hänen mielipiteensä minusta
Sinulla ei ole kokemusta. Noin minäkin ajattelin - ennen kuin osuikin omalle kohdalle. Olen petetty, enkä koskaan haluaisi aiheuttaa sitä särkyä / surua kenellekään ihmiselle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä aloituksen kanssa. LIsänä se, että ns kolmas osapuoli ei ole aina edes tiennyt olevansa suhteessa varattuun tai on saanut tietää sen, kun on jo tunteet pelissä. Vain pettäjä tekee tietoisesti pahaa kahdelle ihmiselle.
Tää on niin totta, usein on niin että vain pettäjä (aluksi) tietää että pettää. Ulkopuolinen osapuoli voi olla täysin tietämätön siitä että pettäjällä on jo suhde jonkun muunkin kanssa. Pettäjä siis tavallaan kusettaa kahta henkilöä samanaikaisesti mutta ei välttämättä joudu siitä kärsimään yhtäpaljon kuin se tietämätön ulkopuolinen.
Oho, laitoin "ap" vahingossa
Terkuin nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko määritellä vähän tarkemmin tuon "yleensä"? Kun itse en ole tällaiseen kovinkaan usein törmännyt.
Tätä minäkin ihmettelen! En ole törmännyt tällaiseen. Yleensä molemmat saa raivot niskaan mikä on ihan oikein siinä tapauksessa et petturin kumppani on tiennyt missä mennään.
Minusta se, että jos tietoisesti aiheuttaa toisille tuskaa (olemalla varatun kanssa) ja ei välitetä jutella pettäjän puolison kanssa saatikka ollaan täysin välinpitämättömiä - MISTÄ kumpuaa moinen ilkeys ja pahuus. Minä en vaan ymmärrä.
Minua on tullut varatut iskemään ja lähetin matkoihinsa. Ottakoot joku toinen onalletunnolleen - minä en ainakaan. :o
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, että jos tietoisesti aiheuttaa toisille tuskaa (olemalla varatun kanssa) ja ei välitetä jutella pettäjän puolison kanssa saatikka ollaan täysin välinpitämättömiä - MISTÄ kumpuaa moinen ilkeys ja pahuus. Minä en vaan ymmärrä.
Minua on tullut varatut iskemään ja lähetin matkoihinsa. Ottakoot joku toinen onalletunnolleen - minä en ainakaan. :o
Ei lisättävää. Samalla linjalla..
Koska on ikivanha käsitys siitä, että mies on viettiensä orja, eikä siis voi vastustaa, eikä hänen edes oleteta vastustavan, jos joku puoleensavetävä nainen alkaa vikittelemään.
Ja se, että mies vetää turpaan sitä miestä, jonka kanssa hänen vaimo on pettänyt, on vaan osoitus siitä ikivanhasta käsityksestä vaimosta miehen omaisuutena. Eli nyt on toinen mies ikään kuin mennyt luvatta ottamaan käyttöönsä toisen omaisuutta.
Ei näitä ikivanhoja käsityksiä hetkessä kumota. Menee varmaan vielä jokunen 100 vuotta ennen kuin tasa-arvo näissä asioissa oikeasti toteutuu asennetasolla.
Petturin vastuusta en edes jaksa aloittaa..
Mut mä en ymmärrä sitä ajatusta, et miten sen kolmannen pitäis päästä ku koira veräjästä, vaikka on osallistunut pahuuteen. Siis jos on tiennyt parisuhteesta! Ei se tuntemattomuus tee siitä teosta yhtään hyväksyttyä. Millainen ihminen ajattelee et on Ok kajota varattuun?
Vierailija kirjoitti:
Koska on ikivanha käsitys siitä, että mies on viettiensä orja, eikä siis voi vastustaa, eikä hänen edes oleteta vastustavan, jos joku puoleensavetävä nainen alkaa vikittelemään.
Ja se, että mies vetää turpaan sitä miestä, jonka kanssa hänen vaimo on pettänyt, on vaan osoitus siitä ikivanhasta käsityksestä vaimosta miehen omaisuutena. Eli nyt on toinen mies ikään kuin mennyt luvatta ottamaan käyttöönsä toisen omaisuutta.
Ei näitä ikivanhoja käsityksiä hetkessä kumota. Menee varmaan vielä jokunen 100 vuotta ennen kuin tasa-arvo näissä asioissa oikeasti toteutuu asennetasolla.
Mites sit naispettureilla? Mites sen selität? Paha viettelijätär?
Koska silloin joutuu myöntämään, että on luottanut vaikkei olis pitänyt eikä rakastamassaan ihmisessä halua nähdä vikaa vaan haluaa jatkaa rakastamista ja nähdä vian muualla.