Amirkhani hävisi sisukkaalle britille

Makwan on tainnut supersankarin asemassaan vähän pehmetä.

Ei nyt voi sanoa ettei ollut mitään mahdollisuuksia. Aika tasainenhan tuo matsi on ollut.

Minulle ei väliä kumpi voitti, jotenkin en tykkää Makwanista, en tosin häntä oileasti tunne joten en tietenkään voi sanoa millainen oikeasti on.

Alleinilla on ehkä sukujuuret pohjolassa? On niin "viikingin" näköinen. Ehkä jopa Suomen länsirannikolta?

On vähän niinkuin suomen poika.

Allen sukunimi? Olisko väännös Alasesta?

Lontoon illassa otteli myös yksi suomalainen. Teemu Packalen. Ei kylläkään pärjännyt.

Ei tuo todellakaan ollut mikään selkeä ottelu. Molemmilla oli paikkoja voittaa ottelu. Maku sai hyviä paikkoja yrittää kuristusta, mutta ei onnistunut sitä tekemään. Hallitsi alasvientejä selvästi. Britti otteli paremmin pystystä ja sai yhden todella hyvän iskun sisään, jolloin oli tyrmäys lähellä. Ikävästi britti sai loppuun hyvän kuristusyrityksen, joka antoi sinetin hänen pistevoitolleen, vaikka olisi se varmaan muutenkin tullut. Maku sai hyviä paikkoja päättää ottelu, mutta ei ehkä kuitenkaan pisteitä, koska britti sai paremmat osumat ja etenkin kun pääsi matossa päälle, niin Maku oli hätää kärsimässä noiden kyynärpääiskujen kanssa. Selvästi noiden puolustamisessa treenaamista, koska mitä näitä otteluita yleensä katselee, niin harvoin selällään makaavalla on hädän päivää lattiassa noiden olkapääiskujen kanssa. Yleensä tuo on enemmän tai vähemmän pattitilanne, jossa toisella on etu lähinnä siksi, että puolustava joutuu tekemään töitä suojautuakseen.

Suurin syy Makun tappioon oli se, että hän väsähti todella nopeasti. Sanoisin, että jos olisi ollut pirteä läpi ottelun, niin olisi ihan hyvin voinut voittaa. Hän oli etenkin alussa parempi, mutta sitten alkoi väsymys painaa. Britti väsähti vasta ihan ottelun lopussa, eikä silloinkaan yhtä totaalisesti kuin Maku. 

Ehkä maailman tylsin urheilulaji, pesäpallon jälkeen.

No näin tällä kertaa. Kaveri viettänyt mielestäni vähän turhan paljon aikaa, turhanpäiväisissä asioissa. Kannattaisi keskittyä olennaiseen, eikä kaikkeen paskaan.

Seuraavaksi varmaan johon vain elämää sarjaan laulamaan jotain typerää. Sen jälkeen taas tulee selkään matsissa.

Kaikkien aikojen paras juoksija-laulaja on tietysti Carl Lewis. Vieläkin muistan etäisesti hänen upean uransa musiikin parissa, sekä fantastisen USA:n kansallislauluesityksen.

Sen mitä näin ottelusta maku yritti vaan jalkoihin ja mattoon äheltämään,olisin niin toivonut että saisi turpaan oikein kunnolla.