Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko luova?
17.03.2017 |
Selvästikään en ole luovimpia ihmisiä, mutta mistä tietää onko perusluova vai sitäkin vähemmän luova? Millaisissa asioissa se luovuus ilmenee?
Mielestäni luovuus on aika sama kuin kekseliäisyys. Kaikkihan ovat jonkin verran kekseliäitä, sillä kukaan meistä ei ole pelkkä yksinkertainen robotti, vaan aivoilla varustettu otus, joka pystyy keksimään kaikenlaista ilman selkeää säännönmukaisuutta ja kaavamaisuutta. Mutta en tiedä, olenko kekseliäisyydessäni perustasoa, edes melkein perustasoa vai kaukana siitä.
Haluaisin hahmottaa, mihin kohtaan sijoitun, jos ihmiset laitetaan luovuusjärjestykseen. Se tieto voisi auttaa esim. ammatinvalinnassa, koska joissakin ammateissa tarvitaan luovuutta, kekseliäisyyttä, mielikuvitusta tai muuta vastaavaa ei ehkä opittavissa olevaa ominaisuutta. Silloin perusluovuuskin voi riittää, mutta kun en tosiaan tiedä onko minulla edes sitä. Vertaan itseäni varmaankin niihin luovimpiin enkä tiedä millainen on keskiverron luova ihminen, joten koen olevani vähemmän luova kuin "muut". Toisaalta monessakin asiassa arvioin itseäni väärin suhteessa muihin ihmisiin...
Vertailun pointti siis on siinä, että tietää voiko sanoa itseään luovaksi, ei siinä että onko yhtä "hyvä" kuin muut. Kaikkihan ovat luovia, mutta toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta vain vähän luovan ei ole mieltä sanoa itseään luovaksi.
Epätoivoissani etsin netistä luovuustestin, mutta tuo vaikuttaa ihan hömpältä. Sain tulokseksi, että olen luova. Juupa juu.
Yhdistän luovuuteen tyylitajun esim. vaatetuksessa ja sisustuksessa. En koe, että minulla on kumpaakaan. Pitkään pukeuduin aika rumasti kokonaisuutta miettimättä, mutta aloin skarpata ja selvittää millaista on turvallinen pukeutuminen, jossa ei voi mennä pieleen. Sisustustani en edes mieti, kunhan on jokseenkin kodikasta eikä liikaa esim. tuskallisen kirkkaita värejä. Sisustus- tai muutakaan suunnittelijaa minusta tuskin saisi. Vaikkakin pienempänä tykkäsin piirrellä ihmisiä ja keksiä heidän vaatteilleen kaikkia jänniä yksityiskohtia. Ehkä luovuuteni on kuollut.
Miten luova sinä mielestäsi olet, ja millaisissa käytännön tilanteissa luovuutesi ilmenee?
Kommentit (14)
Luovuus on sitä, että luo uutta. Ja sen, onko luova, tietää siitä,tuleeko joskus tai usein luoneeksi jotain uutta. Keksineeksi uusia tapoja hoitaa joku asia, tapoja tuottaa mielihyvää, tapoja ratkaista ongelma tai vastaavaa.
Luovuus ei ole tyylitajua eikä sitä, että onnistuu missään tekemisissään ja yrityksissään. Luovuus voi mennä myös ihan pieleen, olla katastrofi. Onnistuminen on ihan silkkaa tietoa ja taitavuutta - jotka kyllä kannattaa mahdollisimman usein yhdistää luovuuteen, mutta jotka sinänsä ovat eri asia.
Sekä luovuutta, että tietoa ja taitoa voi kehittää. Luovuutta kehitellään rohkaisemalla ennakkoluulottomia ja hölmöjäkin yrityksiä, kokeilemalla kaikenlaista ja ajattelemalla vaihtoehtoja. Tietoa ja taitoa kehitellään sitten esim perehtymällä siihen, miten muut ovat erilaisia samantapaisia ongelmia ratkaisseet ja mitkä muodot eivät vaan toimineet pyörää keksiessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luova, myös esimiesteni mielestä. Onneksi luovuuteni pysyy maatiaisjärjen sisällä eli en luo asioita, joita ei voi toteuttaa. Toimin IT-alalla, jossa luovuus palkitaan. Ansaitsen välillä paljon enemmän kuin pomot. Meillä saa myös aloitepalkkioita. Palkkuo on tietty prosentti myynnistä tai vuosisäästöstä, jos aloite koskee säästöjä. Lapsena luovuuteni ilmeni siten, että en huolinut valmiita leluja, vaan tein ne itse kierrätysmateriaaleista ja romuista. En lue lapsille satuja kirjoista vaan omasta päästäni. Jos osaisin piirtää tai soittaa, olisin nyt taiteilija, mutta ei, onneksi. Ainakin talouden näkökulmasta. Luovuus näkyy myös arkielämän ongelman ratkaisuissa. Itse takennettu omakotitalo sopii hyvin luovalle, kun kaiken korjauksenkin voi tehdä itse. Kun vähän vanhenee, luovuuden tietää. Nuorena ei pysty oikein vertaamaan muihin, valitettavasti. Onneksi luovat ovat rohkeita. Luova tietää, että onnistuu kaikissa tilanteissa. Onko tuttu ajatus?
Jos aihe kiinnostaa, lue Kari Uusikylän kirjoja luovuudesta ja luovista ihmisistä. Luovutta on eri lajeja, jokamiehen luovuus on erilaista kuin lahjakkaan ihmisen luovuus. Matemaatikon luovuus on erilaista kuin taitelijan luovuus jne.
Vastaus kysymykseesi: Tiedän olevani luova. Olen luova ongelmanratkaisussa, kirjoittamisessa, yrittäjänä, lasten kasvatuksessa, kodin organisoimisessa jne.
Keksi tarina. Jos keksit sen helposti ja se on tavallisuudesta poikkeava (eli ei ole kovin ennalta-arvattava) ja "kohderyhmälle" mielenkiintoinen, olet luova. Vai sopiiko sinulle paremmin kuvallinen esittäminen tai musikaalinen?
En tiedä, miten luovuutta mitataan systemaattisesti. Varmaan psykologeilla on joitain menetelmiä siihen.
Ainakin luovuudessa on tehtävä ero "kapasiteetin" ja "kompetenssin" välillä. Kapasiteetti tarkoittaa suurinta mahdollista kykyä, eli tässä tapauksessa kekseliäisyyttä, ja kompetenssi suoriutumiskykyä eli miten saa kapasiteettinsa mahdollisimman hyvin käyttöön.
Joku estoton ja spontaani yksilö, jolla on vahva itseluottamus, saattaa olla kompetenssinsa osalta luovempi, mutta kapasiteetiltaan vain vähän luova.
Joku arka ja estynyt yksilö, jolla on huono itseluottamus, saattaa olla kapasiteetiltaan valtavan luova, mutta kompetenssinsa osalta aikaansaamaton ja tylsä.
Luovuudessa keskeisessä osassa on riskinotto.
Vierailija kirjoitti:
Olen luova, myös esimiesteni mielestä. Onneksi luovuuteni pysyy maatiaisjärjen sisällä eli en luo asioita, joita ei voi toteuttaa. Toimin IT-alalla, jossa luovuus palkitaan. Ansaitsen välillä paljon enemmän kuin pomot. Meillä saa myös aloitepalkkioita. Palkkuo on tietty prosentti myynnistä tai vuosisäästöstä, jos aloite koskee säästöjä. Lapsena luovuuteni ilmeni siten, että en huolinut valmiita leluja, vaan tein ne itse kierrätysmateriaaleista ja romuista. En lue lapsille satuja kirjoista vaan omasta päästäni. Jos osaisin piirtää tai soittaa, olisin nyt taiteilija, mutta ei, onneksi. Ainakin talouden näkökulmasta. Luovuus näkyy myös arkielämän ongelman ratkaisuissa. Itse takennettu omakotitalo sopii hyvin luovalle, kun kaiken korjauksenkin voi tehdä itse. Kun vähän vanhenee, luovuuden tietää. Nuorena ei pysty oikein vertaamaan muihin, valitettavasti. Onneksi luovat ovat rohkeita. Luova tietää, että onnistuu kaikissa tilanteissa. Onko tuttu ajatus?
Ei kuulosta tutulta. Lähes aina kun lähden tekemään jotain luovana pitämääni, en ole yhtään varma onnistumisesta, en tiedä mikä on lopputulos, vaan kokeilen kaikkea erilaista. Esimerkiksi miettiessäni ulkoasua leikisti nettisivuille. Sellaista on hauska joskus tehdä, mutta yleensä siitä ei tule mitään... On helppo kokeilla kaikkea ja toivoa, että sattumalta päätyisi hyvään lopputulokseen. En siis uskaltaisi etukäteen luvata toiselle toteuttaa jotain luovaa, koska en välttämättä onnistuisi.
Muistan kun joskus pienenä lähdin kertomaan omasta päästäni tarinaa pikkuveljelle. Jossain vaiheessa en enää keksinyt yhtään miten tarinaa jatkaisin. Se oli noloa. En muista miten sen tilanteen päätin...
Musta olisi kauheaa joutua lavalle keksimään asioita ihan päästään, vetämään hatusta. Siinähän voi mennä täysin lukkoon.
Inhoan todella paljon tilanteita, joissa joutuu keksimään ihmisten kanssa väkisin puhuttavaa. Välttelen ihmisiä tuon takia. En ole aiemmin ajatellut, että se liittyisi mitenkään luovuuden puutteeseen, vaan on pelkästään ujoutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta tässä kirjoittaessa tuossa vaikuttaisi olevankin yhteys luovuuden/kekseliäisyyden puutteeseen!
Myös aina kun kirjoitan tarinoita (en tee sitä nykyään usein), aloitan tavallaan tyhjästä ja lähden etenemään sen mukaan mitä mieleen tulee kullakin hetkellä. Aina en päädy ollenkaan päättämään tarinaa, vaan lopetan, koska en enää keksi mitään.
Melkein koskaan kun lähden suunnittelemaan jotain luovaa, mielessäni ei ole ensin kokonaiskuvaa lopputuloksesta. Pitäisiköhän ruveta tietoisesti ensin näkemään lopputulos päässään ja sitten vasta ryhtyä tekemään ja suunnittelemaan tarkemmin? Auttaisikohan se olemaan edes näennäisesti luovempi...
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Keksi tarina. Jos keksit sen helposti ja se on tavallisuudesta poikkeava (eli ei ole kovin ennalta-arvattava) ja "kohderyhmälle" mielenkiintoinen, olet luova. Vai sopiiko sinulle paremmin kuvallinen esittäminen tai musikaalinen?
En tiedä, miten luovuutta mitataan systemaattisesti. Varmaan psykologeilla on joitain menetelmiä siihen.
Ainakin luovuudessa on tehtävä ero "kapasiteetin" ja "kompetenssin" välillä. Kapasiteetti tarkoittaa suurinta mahdollista kykyä, eli tässä tapauksessa kekseliäisyyttä, ja kompetenssi suoriutumiskykyä eli miten saa kapasiteettinsa mahdollisimman hyvin käyttöön.
Joku estoton ja spontaani yksilö, jolla on vahva itseluottamus, saattaa olla kompetenssinsa osalta luovempi, mutta kapasiteetiltaan vain vähän luova.
Joku arka ja estynyt yksilö, jolla on huono itseluottamus, saattaa olla kapasiteetiltaan valtavan luova, mutta kompetenssinsa osalta aikaansaamaton ja tylsä.
Luovuudessa keskeisessä osassa on riskinotto.
Kiinnostavaa tietoa tämä, kiitos. Olen varmasti tosi estynyt, minkä rajoittaa vähääkin luovuuden ripettä. Olen huomannut olevani rennompana kekseliäämpi eli saanut parempaa lopputulosta aikaan ainakin kirjoittaessa, kun taas jännittyneenä ei uskalla leikitellä, vaan on jotenkin tosi tönkkö. Olisinpa useammin rennompi. Joillakin ihmisillä joku päihde voi ehkä aiheuttaa luovuudenpuskan juuri tuon takia, että tulee "estottomammaksi"? Itse en halua käyttää päihteitä, mutta olisi kiva jollakin terveellisellä tavalla tehdä itsestään estottomampi, vähemmän rajoittunut ja... karkottaa sellainen turha varovaisuus ja arkuus.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Luovuus on sitä, että luo uutta. Ja sen, onko luova, tietää siitä,tuleeko joskus tai usein luoneeksi jotain uutta. Keksineeksi uusia tapoja hoitaa joku asia, tapoja tuottaa mielihyvää, tapoja ratkaista ongelma tai vastaavaa.
Luovuus ei ole tyylitajua eikä sitä, että onnistuu missään tekemisissään ja yrityksissään. Luovuus voi mennä myös ihan pieleen, olla katastrofi. Onnistuminen on ihan silkkaa tietoa ja taitavuutta - jotka kyllä kannattaa mahdollisimman usein yhdistää luovuuteen, mutta jotka sinänsä ovat eri asia.
Sekä luovuutta, että tietoa ja taitoa voi kehittää. Luovuutta kehitellään rohkaisemalla ennakkoluulottomia ja hölmöjäkin yrityksiä, kokeilemalla kaikenlaista ja ajattelemalla vaihtoehtoja. Tietoa ja taitoa kehitellään sitten esim perehtymällä siihen, miten muut ovat erilaisia samantapaisia ongelmia ratkaisseet ja mitkä muodot eivät vaan toimineet pyörää keksiessä.
Toiveikasta. Luulen että minussa on jossain piilossa luovuutta, jota ei näy. Ei että olisin erityisen luova, mutta varmaan potentiaalisesti luovempi kuin tulee esiin, sillä tuntuu että jokin henkinen rajoite on lukinnut pikku luovuuteni jonnekin häkkiin.
Luovuuttani estää kai pelko, että tekee virheen. Jos yrittää tehdä kaiken oikein ja täydellisesti, niin luova ajattelu estyy.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin itseäni todella epäluovana kouluaikoina. Pidin myös itseäni erilaisena ja huonompana. Tein aina erilaisia tehtäviä kuin kaikki muut, joten tulin siihen tulokseen, etten ole tajunnut tehtäväksiantoa.
Nyt olen keski-ikäinen ja ymmärrän, että olen vain ollut luova. Tehtäväni olivat sen takia erilaisia, että ajattelin enemmän outside of the box.
Tämän tajuamiseen meni vuosikymmenet. Enkä itse tajunnut tällöinkään. Ymmärsin vasta hiljakkoin työpaikalla, kun minua koko ajan nimitetään kaikkiin innovaatioprojekteihin. Olen koko ajan siinä ydinporukassa, joka luotsaa jotain uutta. Sen kautta tajusin, että taidankin olla keskimääräistä luovempi. Joskus tarvitaan se ulkopuolinen silmäpari, joka sen voi sinulle osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen luova, myös esimiesteni mielestä. Onneksi luovuuteni pysyy maatiaisjärjen sisällä eli en luo asioita, joita ei voi toteuttaa. Toimin IT-alalla, jossa luovuus palkitaan. Ansaitsen välillä paljon enemmän kuin pomot. Meillä saa myös aloitepalkkioita. Palkkuo on tietty prosentti myynnistä tai vuosisäästöstä, jos aloite koskee säästöjä. Lapsena luovuuteni ilmeni siten, että en huolinut valmiita leluja, vaan tein ne itse kierrätysmateriaaleista ja romuista. En lue lapsille satuja kirjoista vaan omasta päästäni. Jos osaisin piirtää tai soittaa, olisin nyt taiteilija, mutta ei, onneksi. Ainakin talouden näkökulmasta. Luovuus näkyy myös arkielämän ongelman ratkaisuissa. Itse takennettu omakotitalo sopii hyvin luovalle, kun kaiken korjauksenkin voi tehdä itse. Kun vähän vanhenee, luovuuden tietää. Nuorena ei pysty oikein vertaamaan muihin, valitettavasti. Onneksi luovat ovat rohkeita. Luova tietää, että onnistuu kaikissa tilanteissa. Onko tuttu ajatus?
Oletko se kaveri, joka ei osaa mitään, mutta joka pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat? Sama heppu, jota johtavien firmojen ylin johto maanittelee duuniin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on luova. Ei osaa soittaa eikä piirtää, mutta kehittää koko ajan mitä erilaisempia yritysideoita. Keksii miljoona tapaa tehdä rahaa. On siis ollut 30 vuotta yrittäjänä ja tehnyt kaikkea.
Juuri tuo, että keksii asioita itse eikä kopioi vain muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein koskaan kun lähden suunnittelemaan jotain luovaa, mielessäni ei ole ensin kokonaiskuvaa lopputuloksesta. Pitäisiköhän ruveta tietoisesti ensin näkemään lopputulos päässään ja sitten vasta ryhtyä tekemään ja suunnittelemaan tarkemmin? Auttaisikohan se olemaan edes näennäisesti luovempi...
Ap.
...
Joillakin ihmisillä joku päihde...
Ei lopputuloksesta tarvi olla kokonaiskuvaa ja vaikka olisikin, niin se toteutuva lopputulos on lähes aina enemmän tai vähemmän erilainen. Luomisen prosesseja on erilaisia ja riippuu ihmisestä, sekä siitä, mitä luot. Jonkinlainen suunnitelma lähes poikkeuksetta auttaa. Yleensä kannattaa "jättää ilmaa", että voi sitten muokata tarpeen mukaan. Kireällä ja yksityiskohtaisella suunnitelmalla pääsee helposti umpikujaan.
Olen luovilla aloilla toiminut nyt pari vuosikymmentä ja tavannut useammankin erilaisten päihteiden kanssa luomista kokeilleen. Tiivistettynä voi sanoa, että lähinnä psykedeelit tuntuvat auttavan luomisessa, mutta niissäkin on rajoitteensa. Kävelykepiksi niistä ei ole ja tapanarkkariksi päätyy, jos ei muuta tee asian eteen.
Vastatakseni alun kysymykseen: Mielestäni olen keskimääräistä luovempi ja se on näkynyt melkolailla kaikessa aina.
Luovuus on ennen kaikkea rutiinien rikkomista. Jos kävelet aina samaa reittiä töihin, mutta joku päivä päätätkin koukata toiselle reitille, on se luova ratkaisu. Jos syö aina aamupalaksi kaurapuuron, mutta joku päivä askarteletkin brunssikattauksen, on se luovaa tekemistä. Kekseliäisyys liittyy sikäli, että osaa "keksiä" uusia luovia ratkaisuja tehdä asioita. Jonkun luovuus johtaa siihen, että keksii uuden sävelmän, jonkun siihen, että perustaa menestyvän yrityksen.
Kekseliäisyyttä ja keksimistä tärkeämpää on kokeilullisuus. Luova ihminen ei ennakoi lopputulosta, vaan ratkoo ongelmia niiden ilmentyessä, ajattelu ja tekeminen on prosessimaista. Jos olen ikäni rakentanut linnunpönttöjä samalla kaavalla, voiko tekemistä sanoa luovaksi 50 pöntön jälkeen? Ei, mutta jos päätänkin tehdä normimallisen pönttöön yhtäkkiä vaikka koristukset katonrajaan, on se luova ratkaisu "vanhaan" ongelmaan.
Visuaalinen ymmärrys ja estetiikantaju ei liity luovuuteen, vaikka voikin olla yksi väylä ilmentää luovuutta.
Luova toiminta = uusien ratkaisujen etsimistä. Luovaa ajattelua voi kehittää ja "opetella" toimimalla luovasti. Jokainen voi olla luova.
Tähän olisi voinut liittää kyselyn, että miten luovia olette mielestänne, harmi etten älynnyt ennen kuin lähetin viestin. Ap.