Vaimon kaveri kutsuu kissaansa nimityksellä "hän" huvittaa

Mitä kieltä tuo otsikko on?

Mitä väliä? Kyllä mäkin kerran vahingossa eläinlääkärissä sanoin "hän". Lääkäri oli symppis ja korjasi puhetapansa ja sanoi kanssa hän. Hieman nolotti, mutta ei se mitään. Sanon siis kotioloissa myös hän. Ei pitäs ketään noin paljon häiritä.

Tanskaan adoptoitu, tanskaa puhuva tätini nimitti kissaansa suomalaisittain "Kissaksi".

En osaa sanoa persoonapronomineista mitään.

Ei tuossa vielä mitään. Poikaystäväni kutsuu välillä kissaansa "teidän majesteettinne".

Hyvin usein puhekielessä ihminen on "se". Turun murre on oma lukunsa; esine on usein "hän", ihminen on aina "se", paitsi silloin kun ihmistä ivataan tai muuten kritisoidaan. Silloin ihminenkin on "hän". Siis näin: Jaa et hän suvaitti oikke siivotakki tääl.

Näihin verrattuna lemmikin hännittely ei ole kovin ihmeellistä.

Joo mun työkaveri puhuu noin koirastaan. Aiemmin puhui kummilapsistaan paljon, ennen koiraa siis, muttei koskaan "hän" vaan se tai ne. Mutta koira on Hän. Ihmetteli myös miksi närkästyin kun vertasi koiransa sairastumista mun lapsen sairastumiseen. Että kuulemma yhtä tärkee poissaolo....

Nää on näitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo mun työkaveri puhuu noin koirastaan. Aiemmin puhui kummilapsistaan paljon, ennen koiraa siis, muttei koskaan "hän" vaan se tai ne. Mutta koira on Hän. Ihmetteli myös miksi närkästyin kun vertasi koiransa sairastumista mun lapsen sairastumiseen. Että kuulemma yhtä tärkee poissaolo....

Nää on näitä.

Tiesitkö. että useille ihmisille se oma rakas lemmikki on tärkeämpi kuin vieraan/puolitutun lapset? Ja hyvä näin. Jokainen pitäköön huolta omistaan.

Ei hitto tää ketju on täynnä niitä hulluja kissaihmisiä :D :D

Musta kissat on rumia ja pelottavia. Inhoon niitä. En kyllä pidä koiristakaan. Paskovat minne sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo mun työkaveri puhuu noin koirastaan. Aiemmin puhui kummilapsistaan paljon, ennen koiraa siis, muttei koskaan "hän" vaan se tai ne. Mutta koira on Hän. Ihmetteli myös miksi närkästyin kun vertasi koiransa sairastumista mun lapsen sairastumiseen. Että kuulemma yhtä tärkee poissaolo....

Nää on näitä.

Tiesitkö. että useille ihmisille se oma rakas lemmikki on tärkeämpi kuin vieraan/puolitutun lapset? Ja hyvä näin. Jokainen pitäköön huolta omistaan.

Ai niinku tässä tapauksessa koiralle piti antaa lääkettä niin piti olla pois töistä, mutta ei ymmärtänyt miksi mun piti olla lapseni luona sairaalassa yötä? Joo vittu.

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto tää ketju on täynnä niitä hulluja kissaihmisiä :D :D

Musta kissat on rumia ja pelottavia. Inhoon niitä. En kyllä pidä koiristakaan. Paskovat minne sattuu.

Piste.

Vihaan kirjoitusvirheitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto tää ketju on täynnä niitä hulluja kissaihmisiä :D :D

Musta kissat on rumia ja pelottavia. Inhoon niitä. En kyllä pidä koiristakaan. Paskovat minne sattuu.

Piste.

Vihaan kirjoitusvirheitä!

Vihaan sua. Piste. Ja sun kissaas.

SÄ oot SE. Mun kissat on HE. Arvostan enemmän mun kissoja kun monia ihmisiä joten ne ansaitsee olla HE. Sä et.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun kuulen heidän keskustelujaan niin meinaan revetä nauruun.

"Nyt hänelle tilattiin lääkäriaika"

"Hän söi tänään whiskasia ja kissanmaitoa"

"Katsos tätä kuvaa, siinä hän nukkuu kerällä noin suloisesti"

Eläin on SE, ei HÄN

Väärin. Miehestä sanotaan SE. Naisesta ja kissasta HÄN.

Exäni piti outona että käytän hän -sanaa IHMISISTÄ. Olis kuulemma pitänyt sanoa se. Myönnän että käytän hän -sanaa myös lemmikeistä puhuttaessa, "se" ei vaan tule puheessani luonnostaan :D

Turun suunnalla lemmikki on usein hän, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Vuosia sitten tunnistin Itä-Suomessa miehen turkulaiseksi, kun hän sanoi kissastani, että hän on niin nätti (tai jotain). Oli mennyt sodan jälkeen naimisiin karjalaisen naisen kanssa, eikä enää puhunut muuten mitään Turun murretta. Oli aika yllättynyt, kun kysyin, että onko hän ehkä jostain Turun suunnalta alun perin.

Puhekieltä kun yleensä arjessa käytän, niin puhun kyllä ihmisistäkin "se".

Tosin meidän perheessä on tapana härnätä puhumalla koirasta "hän", koska se ärsyttää isää :D Ei tietenkään joka lauseessa, mutta välillä oikein koetetaan korostaa sen koiran inhimillisyyttä isän kiusaksi. Ihan on sisäpiirivitsi, saattaa tosin jäädä päälle joskus.