Voiko erillään asuminen toimia?

Up

Kai se voi...

Mitä järkeä tuossa on??

Miksei? Anoppi on kerran naimisissa ja sen jälkeen kahdesti ollut avoliitossa, ja viimeisimmällä kerralla ero oli hyvin hankala, koska ex-mies oli uhkaileva ja mm. kieltäytyi muuttamasta. Nyt 60 veenä hänellä on uusi miesystävä (todella fiksu mies, olen tavannut). Ei mitään aikeitakaan muuttaa yhteen. Majailevat vuoroviikoin toistensa luona. Sanoo, että sitten kun kaipaa pientä breikkiä tai tulee sanakopua, painelevat kämpillensä. Positiivista: ei ikinä hankalia tilanteita, kun toisen naama alkaa vituttaa ja tekisi mieli erota. Senkun menee kotiinsa. Ei tarvitse tavata toisen vittumaisia sukulaisia, jos ei halua. Naimisiin ei mennä, niin ei tule epäselvyyksiä sitten kuoppajaisissa, että kuka perii mitäkin, kun molemmilla on aikuisia jälkeläisiä.

Erinomaisen järkevää.

Tietty jos on nuori, niin pitkä seurustelu on vain hyvästä, ja yhteenmuutto kannattaa sitten, jos harkitsee vaikka naimakauppoja ja lasten tekoa. Siinä näkee sitten toisesta ne huonotkin puolet.

Mutta älä luovu kämpästäsi parin ekan vuoden aikana! Se on se aika, kun suomut tippuu silmiltä. Täältä lukee monesti, miten ero on hankala, kun ei ole asuntoa minne mennä. Itse pidin yhteenmuutossa entisen asuntoni ja otin vuokralaiseksi serkkuni, jonka tiesin tarkaksi tyypiksi. Vuokra-asuntoonkin voi ottaa alivuokralaisen.

Mulla on kaksi tuttavapariskuntaa jotka ovat olleet yhdessä 20+ vuotta, mutta asuvat eri osoitteissa. Hyvin ovat järjestelyyn tyytyväisiä, eli tottakai se voi toimia, jos molemmat sitä haluaa.