Olenkohan mä mieleltäni sairas? Miksi mietin tämmösiä juttuja?

Lapseni skitsofrenia alkoi noin

Katastrofi-/pakkoajatuksia. Uskoisin että ovat tietyissä määrin normaaleja. Et nyt ainakaan hullu ole. Mitä enemmän mietit asiaa sen enemmän se provosoi noita ajatuksia tulemaan, tuntuu.

Pitäisiköhän sinun keskustella asiasta vaikka jollain psykologilla?

Jos ei tuosta millään tavalla "kehity," uskoisin ettei hätää ole. Yritä olla ottamatta sitä vakavasti. En usko että mitään syytä huoleen on.

Siis sä et niissä mielikuvissa itse satuta heitä tai toivo, että heitä sattuisi, niinkö? Näet vain mielessäsi kuinka heille sattuu onnettomuuksia ja seuraat ikäänkuin vierestä omassa päässäsi?

Onko elämässäsi sattunut jotain pahaa viime aikoina? Sinulle tai jollekin tutullesi? Olisiko nuo jonkinlaisia pakkoajatuksia ja stressi-/traumareaktion tapahtuneesta? Jos alat enemmän ja enemmän kiinnittämään niihin huomiota, niin alkaako niitä pyöriä enemmän mielessäsi?

Jos nuo häiritsee sinua tai ne lisääntyy, niin kannattaa mennä psykologille/lääkärille juttelemaan. Samaa mieltä olen kuin 3. Hullu et ole. Nuo voi olla normaaliakin ja ohimenevää tai reaktio jostain.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut viime aikoina omituisia ajatuksia. Mä olen alkanut ajattelemaan väkivaltaisia skenaarioita. Yksi päivä töissä työkaveri nousi tuolille seisomaan että pääsi vaihtamaan lamppua. Näin mielessäni, että hän kaatui tuolilta pää pöydän kulmaan ja pää meni täysin murskaksi. Remonttia tehdessä mies oli korkealla ja alhaalla oli suuria kiviä. Näin mielessäni taas että mies putoaa ja murtaa jalkansa säärestä täysin poikki. Yksi päivä kävelin töistä kotiin leikkikentän vierestä ja näin kun joku pikkutyttö juoksi kömpelön näköisesti hiekkalaatikolle. Mun mielessä näin että pikkutyttö kompastui ja kaatui kasvot edellä hiekkalaatikkoa päin murskaten kasvonsa.

Mikä mua vaivaa, miksi oon alkanut ajattelemaan tälläisiä? En ole millään tavalla väkivaltainen tai vihamielinen. Enkä ole keksinyt tätä, toivon että olisin. Olen alkanut epäillä mun mielenterveyttä. Mitä tässä pitäisi tehdä?

Se ei ole mielisairauden merkki. Yritä vain olla välittämättä noista ajatuksista, koska jos yrität estää niitä niin ne lisääntyvät. Mieli toimii sillä tavalla.

Tuollaiset ahdistavat ajatukset voivat olla OCD:n oire, mutta ne voivat olla myös ihan normaaleja.

Mulla on tuollaisia ajatuksia mutta ne liittyy aina mun lapseen, siis pelkään mitä kaikkea sille voisi käydä. Lapsi aloittaa ensi syksynä koulun ja tuntuu etten uskalla antaa lapsen kävellä kouluun yksin. Olen kuvitellut kaikki mahdollisuudet mitä voi käydä, kuinka lapsi murskaantuu jonkun auton alle ja huutaa viimeisillä voimillaan äitiä yms. 

Normaaleja ajatuksia stressaavassa elämäntilanteessa. Noita on useammalla kuin uskotkaan. Pelottavia ovat mutta eivät vaarallisia.

Aivosi/mielesi kokevat jatkuvaa ylireagointia. Traumaperäinen stressitila?

Olen lukenut että stressi ja ahdistus ja masennus voi aiheuttaa tuollaisia. Mulla on toistuva masennus ja silloin pää on täynnä kaikkea väkivaltaista ja pinna kireällä ja varmaan voisin olla fyysisesti väkivaltainen paljon herkemmin kuin normaalisti.

Mulla tuli ikäviä ajatuksia kovasta pitkäkestoisesta stressistä, katosivat kuin sormia napsauttamalla kun stressi helpotti.

Elät toisella planeetalla rikollisuuden keskellä. Et ole ensinnäkään ihminen. Olet korkeintaan kamelinpaska.

Pakkoajatuksia. Onko stressiä?

Haiskahtaa OCD:lle. Tuollaiset ajatukset ovat todella perseestä. Minulla on jatkuva kammo, että loukkaan toista tai aiheutan jotain pahaa. Vaikka olisin ollut aivan normaalissa tekemisissä toisen ihmisen kanssa, niin pelkään, että olen sanonut jotain väärin tai negatiivista.

Mulla oli pahimmillaan just tuollaisia kauhuskenarioita kaikesta, mitä enemmän niitä ajatuksia friikkaa ja yrittää olla ajattelematta sen pahemmin ne tulee.

Ite tein niin että aina kun joku tommonen ajatus tuli niin tietoisesti ajattelin että jahas, kiitos vain taas tälläinen, mutta nyt kun olen ajatuksen tiedostanut aion keskittyä johonkin ihan muuhun. Ja tietoisesti ajatuksen tiedostettuani siirryin toisiin.

Varsinki ihan ekat kuukaudet vauvan kanssa oli sekä ekalla että tokalla kerralla noita kauhuajatuksia täynnä. Että liukastuu suihkussa vauvan päälle, kaatuu portaissa jne. Kauhean graafisia ja dramaattisia. Ne on kai ihan tarpeellisia että äiti herkistyy vauvan tarpeille ja osaa varoa, miksei niitä voisi sitten kokea myös työkavereiden tai muiden kohdalla.

Demoni on vallannut mielesi.

Mullakin on noita ajatuksia välillä stressin seurauksena. Lisää tietoa: https://en.wikipedia.org/wiki/Intrusive_thought