En tahdo takaisin aviovuoteeseen

Lapsemme täyttää kohta puolitoista vuotta, ja mies on alkanut kysellä yhä useammin, että koska on aika lapsen muuttaa omaan huoneeseen. Mies on nukkunut yksin huoneessaan, että jaksaa käydä töissä (ja viikonloppuisin katsoa telkkua myöhään). Minä olen nukkunut lapsen syntymästä asti lapsen kanssa ensin samassa sängyssä ja sitten eri sängyissä mutta samassa huoneessa. Lapsi nukkuu melko hyvin, mitä nyt pari kertaa yössä pitää taputella tai etsiä kadonnut tutti (jos ei flunssa, pissa karannut tms.). Jotain 7-8 tunnin yöunia yleensä nukutaan. Ongelma on se, ei mies ei nuku yhtä hiljaa ja häiritsemättä. Hän menee nukkumaan myöhään melskattuaan sitä ennen makuuhuoneen yhteydessä olevassa kylppärissä. Hän kuorsaa ja ravaa yöllä pissalla. Ei mua kuorsaaminen oikeastaan häiritse tai ei ainakaan ennen häirinnyt. Mutta ennen oli niin paljon aikaa nukkua, viikonloppuisin nukuttiin pitkään jne. Lisäksi nyt olisi vielä lapsen ininät itkuhälyttimen kautta siihen päälle. Sitten on vielä seksi. Ei vois vähempää kiinnostaa. Mielessä vain pyörii, mitä muuta vois tehdä sinä seksiin käytettävänä aikana, kuten nukkua, tehdä koti- ja muita hommia rauhassa, lukea uutia tai jotain kirjaa, kuntoilla... Onko väärin sanoa, että lapsi voi muuttaa omaan huoneeseen, mutta minä tahdon jäädä yksin nukkumaan nykyiseen huoneeseeni?