Onko perheettömän tehtävä aina mennä kylään perheellisen luo?

Epäilisin tässä olevan syynä laiskuus. Mulla on itellä kolme lasta, yks 2v ja kaks puol vuotiasta, mies töissä aika useasti 5-19. Ja on muuten helvetin hankala lähteä käymään muualla yksin näiden kans, mutta käydään silti. En mie oleta että kaikki tulee meille koska mulla on lapsia. Toki kiva jos muut tulee meille kylään, mutta voin itsekin poistua kotoa.

Kyllä se niin taitaa olla! Itselläni hiipui ystävyyssuhde kahden lapsen äitiin kokonaan kun minä olin aina se jonka oli matkattava n. 20 km matka heidän luokseen (asuivat jumalan selän takana, minä keskustassa).

Minulla ei ole autoa, ystävälläni on. Siihen aikaan vielä lasten isäkin asui samassa osoitteessa ja olisi hyvin voinut katsoa lasten perään sen aikaa kun oltaisiin sen äidin kanssa käyty vaikka puolivälissä matkaa kahvilla tai syömässä. Mutta ei, minä olin aina se jonka oli kuljettava kolmella eri bussilla (joista viimeiseen ei edes käynyt bussikortti ja matka maksoi viitisen euroa). Kaveri jaksoi kitistä kuinka käyn niin harvoin kylässä eikä kukaan muukaan käy häntä katsomassa.

Kun kerran ehdotin, että hän välillä tulisi luokseni kylään, ystäväni pöyristyi: herranjessus, meidän auto on rikki ja hiukan hankala lähtee kolmella bussilla ja sehän maksaakin hunajaa! Ja kyse oli siis sellaisesta reissusta että lapset olisivat jääneet kotiin. Ei olla pidetty enää yhteyttä, en jaksa tuollaista yksipuolisuutta.

Laiskuutta tuo vaan on. Tehty omassa päässä hankalaksi lasten kanssa liikkuminen. Tuon ikäisten kanssa se on jo helppoa.

Itse lapsellisena tykkään käydä muiden luona. Vauva vaunuihin ja ulos. Pääsee helposti tapaamaan muita eikä tarvitse itse siivota.

Oikeastaan ainut syy on, että jos menee kolmen pienen lapsen kanssa lapsettomaan kotiin, niin se on aika stressaavaa. Vaikka meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, niin kyllä on vaikeaa paikassa, missä ei ole lapsille mitään "virikkeitä" tai ajankulua. Sisustus voi olka sellainen, että lapsia pitää vahtia koko ajan haukankatseella, etteivät vahingossa rikkoisi mitään. Ei kovin mukavaa minulle ja vaatii ison ponnistuksen, että viitsi lähteä.

Itse menin mielelläni perheellisten kavereideni kotiin kuin toisinpäin. Se kakararumba sopi heidän kotiinsa paremmin kuin omaani. Toki nähtiin myös kahviloissa ja puistoissa.

Nyt minulla on yksi lapsi. Sen kanssa on paljon helpompi kulkea kuin kolmen. Silti stresssan jos käyn lapsettomien ystävieni luona kylässä vauvan kanssa. Ennemmin tapaan omassa kodissani tai muualla.

Näin sinkun näkökulmasta joskus tuntuu sille, että osa -ei tietenkään kaikki- ajattelee, että erityisesti me sinkut olemme ne, jotka heitä joiden kuuluu alati joustaa ja mukautua. Tavallaan ehkä jollain tavoin ymmärrettävää, mutta toisinaan hieman tylsää. Ei se, että olen sinkku minusta pitäisi oikeuttaa siihen, että on se "vapaa ehtoinen" joka joustaa, tai joka muitetaan lähinnä silloin kun ollaan vailla jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainut syy on, että jos menee kolmen pienen lapsen kanssa lapsettomaan kotiin, niin se on aika stressaavaa. Vaikka meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, niin kyllä on vaikeaa paikassa, missä ei ole lapsille mitään "virikkeitä" tai ajankulua. Sisustus voi olka sellainen, että lapsia pitää vahtia koko ajan haukankatseella, etteivät vahingossa rikkoisi mitään. Ei kovin mukavaa minulle ja vaatii ison ponnistuksen, että viitsi lähteä.

Mutta ap:han oli nimenomaan ehdottanut tapaamista sellaisessa paikassa, jossa lapselle olisi niitä virikkeitä. Ei kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainut syy on, että jos menee kolmen pienen lapsen kanssa lapsettomaan kotiin, niin se on aika stressaavaa. Vaikka meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, niin kyllä on vaikeaa paikassa, missä ei ole lapsille mitään "virikkeitä" tai ajankulua. Sisustus voi olka sellainen, että lapsia pitää vahtia koko ajan haukankatseella, etteivät vahingossa rikkoisi mitään. Ei kovin mukavaa minulle ja vaatii ison ponnistuksen, että viitsi lähteä.

Mutta ap:han oli nimenomaan ehdottanut tapaamista sellaisessa paikassa, jossa lapselle olisi niitä virikkeitä. Ei kelvannut.

Ja niitä lapsia oli aloituksen mukaan 2, joista toinen alakoulussa.

Me olemme lapsettomia ja sisarellani on miehensä kanssa 4 lasta. Menemme paljon mielummin sinne kylään kuin että he tulevat tänne lapsineen. Pysyy ainakin tavarat järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainut syy on, että jos menee kolmen pienen lapsen kanssa lapsettomaan kotiin, niin se on aika stressaavaa. Vaikka meidän lapset on hyvin käyttäytyviä, niin kyllä on vaikeaa paikassa, missä ei ole lapsille mitään "virikkeitä" tai ajankulua. Sisustus voi olka sellainen, että lapsia pitää vahtia koko ajan haukankatseella, etteivät vahingossa rikkoisi mitään. Ei kovin mukavaa minulle ja vaatii ison ponnistuksen, että viitsi lähteä.

Mutta ap:han oli nimenomaan ehdottanut tapaamista sellaisessa paikassa, jossa lapselle olisi niitä virikkeitä. Ei kelvannut.

Ai sori, en ole ap:n kaveri, joten en voi vastata hänen puolestaan. Jääkäämme siis odottamaan että se kaveri tulee antamaan vastauksen ap:lle ja lopetetaantuman nämä turhat spekuloinnit ja omista kokemuksista kertomiset.

En halua eivätkä tieninikään halua meille pikkulapsia kohnaamaan kaikkia paikkoja, mitään lelujakaan ei ole enää vuosikausiin ollut. Mieluummin menen kaverille kylään kuin toisinpäin.

Tehtävä ja tehtävä...mutta onhan se sinulle monelta osin helpompaa lähteä liikkeelle yksin kuin että kokonainen lapsiperhe tekee sen. 

Sitten toisaalta taas on hyvää treenausta lapsille jo pienestä oppia matkustamaan, olemaan uusissa paikoissa jne. 

Meidän perheemme oli jo aivan alusta ja koko lasten kasvuajan 'vuoroin vieraissa'. Lapset oppivat käyttäytymistä yms. Mutta meidän muksut olivatkin helppoja, eivät koskaan narisseet tms, olivat vaan iloisia ja mielellään mukana kaikessa.