Nainen, miksi valitsit mielenterveysongelmaisen miehen, kun normaalejakin on tarjolla?

Hullut ovat yleensä omia itsejänsä ja muutenkin erityislaatuisia ihmisiä. Ja jos on itsekin hullu, niin eipähän tarvi turhaan jännittää.

Eivät ainakaan ole narsisteja. Narsisti on tyhjä ihmisenkuori.

Kuntoutuja on täysi ihminen, omannäköisensä uniikki tapaus.

Mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä pääosin pitkän masentuneisuus- ja ahdistuneisuustaustan takia. Hänellä on lääkitys, joka pitää hänet toimintakykyisenä (selviytyy arjen askareista yms), eikä hänen sairautensa ole mitenkään huomattavassa osassa elämässämme. Hän on kultainen ihminen, hänen luonteensa ja olemuksensa sai minut ihastumaan ja myöhemmin rakastumaan. Toisin kuin monet tuntuvat tällä foorumilla käsittävän, kaikki mt-ongelmaiset eivät ole aggressiivisia, narsistisia tms piirteitä omaavia. Olen seurustellut muutaman muun kanssa ennen häntä ja voin todeta, että diagnooseistaan ja taustastaan huolimatta (tai ehkäpä myös jopa niiden ansiosta) hän on erittäin laajanäköinen, nöyrä ja aidosti mukavan luonteen omaava, toisin kuin monet joilla ei noita diagnooseja ole.

Miehelläni on masennus. On herkkä ja tunteellinen ihminen. Älykäs. Seuraa mitä maailmalla tapahtuu, taiteellisesti lahjakas. Tunneäly ja empatia on se juttu, miksi häneen rakastuin. Ei kelpaa tunnevammaiset miehet, siinä syy.

Minun edesmennyt mieheni ilmeiseti sairasti diagnisoimatonta mielensairautta.Hän oli kuitenkin hyvin huomaavainen,herkkä ja ajattelevainen ja toiset huomioonottava ja rakasti minua myös äärettömästi,toisin kuin narsistiset tai muuten kylmät ja tunnekyvyttömät miehet.Siksi kai häneen alunperin rakastuinkin.

Vierailija kirjoitti:

Eivät ainakaan ole narsisteja. Narsisti on tyhjä ihmisenkuori.

Kuntoutuja on täysi ihminen, omannäköisensä uniikki tapaus.

Et laske narsistista persoonallisuushäiriötä mielenterveysongelmaksi...? 

Ap kysyit "mitä hulluilla voi olla tarjottavana". No kuule paljon sellaista, mitä tavis ei tajua/tee/edes tajua voivansa tehdä. Kuten sanottu, kaikki mielenterveysongelmaiset eivät todellakaan ole mitään vihaisia rikollisia tai älyllisesti vihanneksia. Tavallista älykkäämmillä ja erityislahjakkailla ihmisillä on itse asiassa aika paljon erilaisia ongelmia. Siinä missä taviksen seura tarjoaa perus arkea ja asioiden tekemistä niin kuin "kuuluu", moni hullu/sairas/erityisihminen saattaa olla vapautunut näistä normeista ja elää paljon jännittävämpää tai sielun kannalta laadukkaampaa/aidompaa elämää. He voivat esitellä ihan omanlaisen tavan katsoa maailmaa, koska he eivät välttämättä sulaudu tai edes kiinnosta sulautua harmaaseen massaan.

Mihin sanalla:"hullu" viitataan? (Jammu sedän ja keskiverto mt-ongelmaisen ero on suuri)

Onko sulla ap esittää terveen paperit? :D

Ja kyllä ne mt-ongelmaiset on ihan normaalia porukkaa. Heillä vain on se sairaus, josta moni paranee psykoterapian avulla.

Rakkaudesta. Seuraava kysymys?

Ap, ihmisissä on paljon eri puolia. Masennus ei ole niistä pahimpia, esimerkiksi sulla tuo sivistyksen puute ja ilkeys ovat paljon isompia haittatekijöitä...

Oletko varma ettet itse ole narsisti/persoonallisuushäiriöinen, kun ajattelusi on noin mustavalkoista: mielenterveysongelmainen=epänormaali=hullu. Onko tullut mieleen, että mielenterveysongelmainenkin voi olla aito, rehellinen, kiinnostava ja älykäs ihminen siinä missä sinun määrittelemä ns. normaalikin.

toimitusjohtajat on usein psykopaatteja 

Miehen 2suuntainen ei ole ongelma, vaan sairaus. Voisin yhtä hyvin elää diabeetikonkin kanssa, no problemos.

Ap, ihmisen sisin ratkaisee ja kuntoutuja tosiaan on kuntoutuja eli kulkee kohti kuntoutumista, kuten diabeetikko hakee hoitotasapainoa ym. Urallaan menestyvä aviomieheni " otti" minut kun olin "vain" opiskeleva anorektikko sairauslomalla. Nyt olen väitellyt ja hyvä työura. Persoona ratkaisee, ei se onko yksilö juuri sillä hetkellä vahvimmillaan.

Mun mies on kakkostyypin bipo, eli sellainen, jolla ylikierrokset ovat pään sisällä, eivät niinkään näy toiminnassa. Tai no, hypossa puhenopeus kasvaa ja mies voi olla kireä ja levoton. Niitä on kuitenkin harvoin, ja depiksen kanssa pärjätään, kun tietää sen aina menevän ohi. Vuodet ovat tuoneet helpotusta oireisiin.

Ja miksikö olen tämän miehen kanssa (takana 12 vuotta yhdessä, 7 aviossa)? En ole koskaan törmännyt noin hyväsydämiseen ja teeskentelemättömän jalomieliseen ihmiseen. (Olen salaa vakuuttunut siitä, että edellisessä elämässään hän on puolustanut heikkoja ja sorrettuja haarniskassa, miekka ojossa ja peltiämpäri päässä.) Tässä elämässä hänellä riittää empatiaa ja ymmärrystä, eläin- ja lapsirakkautta. Suoraselkäinenkin on, sellainen rehti Kunnon Mies isoilla alkukirjaimilla, jonka luulin olevan kadonnutta kansanperinnettä. Puhuu, pussaa ja omaa kanssani samankaltaiset, maanläheiset arvot, ja on kaiken kaikkiaan erinomainen puoliso. Matka jatkuu, välillä vuorotellen kompuroidaan, ja toinen on silloin tukena. 💑

Nämä ns. normaalit miehet on yleesä ainakin rasittavia kuin mitkä, minä minä tyyppejä.

Olisi tosi surkeaa, jos normaalius olisi tämän tapainen subjektiivinen käsitys omasta itsestä. Niin kauan ollaan parasta A-ryhmää kunhan ei käydä psykiatrilla tai syödä lääkkeitä, verenpaine ja diabetes -lääkitystä ei lasketa.

Nämä ovat myös usein pahempia kiukuttelijoita, kuin pikkulapset.

Mielummin otan jonkun jolla on diagnoosi ja ongelmat työn alla kuin "normaali" miehen joka teeskentelee, että mitään ongelmia ei ole.

Uskookin siihen asti kunnes vaimo jättää ja vikahan oli kokonaan hullussa muijassa.

Tuollainen tulee mieleen APstä.

Näillä "hulluilla" on usein tarjottavanaan sivistystä, älykkyyttä, luovuutta ja tavisjampasta poikkeavaa kykyä nähdä ja kokea maailmaa. Itse en ole "hullu", mutta tylsistyn henkisesti köyhässä ja mielikuvituksettomassa suhteessa, joten siksi.

Mieheni puutteet korreloivat kivasti omiin vahvuuksiini ja toisinpäin. Jos hänessä ei noita ongelmia olisi, hän olisi paljon yksinkertaisempi ja rasittavan pikkumainen tyyppi. Nyt hänen on ollut pakko avartaa maailmankatsomustaan. Voisi tehdä aapeellekin hyvää.