Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaverisuhde - neuvoja?!
12.03.2017 |
Tyttöni on ekaluokalla ja hänen luokkakaverinsa, tyttö hänkin, asustaa isänsä luona vuoroviikot aivan meidän naapurissa. Lähes aina kun hän tulee isälleen alkaa puhelin tai ovikello soida tai whatsapp laulaa samantien ja tyttö haluaa meille leikkimään. Asia on ollut ihan ok ja tytöt ovat leikkineet ihan kivasti yhteen. Nyt vaan huomaan että oma tyttöni on alkanut vähän kyllästyä tämän toisen tytön seuraan ja siihen että on heti kärttämässä leikkiseuraa. Samoin kun tulee meille, ei meinaa lähteä millään kotiin. Keksii tekosyitä että isänsä ei muka ole kotona, veljensä ei ole kotona jne. Huomaan että valehtelee asioista ja yrittää manipuloida tyttöäni joka on melko kiltti luonteeltaan. Äsken taas puhelin soi ja tämä tyttö oli väkisin tunkemassa meille. Tyttöni ihme kyllä sanoi aika napakasti että nyt hän ei jaksa nähdä ja kohta on ruokakin. Kuuntelin että toinen ilmeisesti jatkaa jankutusta että miksi ei voida nähdä jne, mutta tyttöni sanoi että nähdään huomenna koulussa. Puhelu loppui siihen. Tyttöni sanoi että on mielellään koulussa tämän tytön kanssa mutta iltaisin joskus ei jaksa, vaan haluisi olla oman perheen kesken. Pitäisikö tämä nyt ottaa perheen isän kanssa juttuihin vai miten? Tätä isää en juuri näe ja ei tunnu juuri välittävän ekaluokkalaisen tyttönsä menoista. Tuntuu olevan ok että tyttö lähtee aina samantien luokkakaverin luo kun tulee hänen luo...
Kommentit (10)
Joo, totta - piti puolensa tänään, mikä oli tosi hyvä juttu, ehkä asiaan ei tarvitse puuttua, ellei sitten sama meno jatku. Tytöllä ei ole tässä liikaa kavereita enkä halua kaverisuhteita pilata...mutta vähän painostavaa tuo kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri halusi kylään, tyttäresi ei halunnut häntä sillä kertaa kylään. Tyttäresi vastasi ei ja kaveri ei tullut. Ovat kuitenkin kavereita seuraavana päivänä koulussa. Miten tämä olisi kovin paremmin voinut mennä?
Mikä tässä nyt oli ongelma ja kenen ongelmasta oli lopulta kyse? Tyttäresi (joka osaa pitää puoliaan, tytön kaverin (joka on liian tyrkky kyläilijä) vai välinpitämätön isä (jonka välinpitämättömyys on omaa tulkintaasi)? Vai oliko kyse vain omasta ongelmastasi, joka ei nyt tässä avautunut?
Voisitteko sopia etukäteen lapsen/lapsen perheen kanssa päivät milloin voi tulla leikkimään, vaikka kahtena iltana viikossa.
Kannattaa jutella oman tyttäresi kanssa kaverisuhteista, mitä on olla hyvä kaveri ja miten ollaan hyvä kaveri. Voi myös kysyä onko kokenut painostusta tai sitä että kaverit yrittää vaikuttaa liiikaa asihoihin/mielipiteisiin. Vahvistaisin tytössä sitä puolta, että uskaltaa sanoa, olla eri mieltä ja pitää puoliaan. Etenkin kiltille ja herkälle lapselle tärkeä taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi osasi sanoa ei, joten en näe ongelmaa. Voit vielä jutella tyttösi kanssa ja kertoa, että on ihan ok sanoa ei, jos ei aina jaksa leikkiä kavereiden kanssa. Voi sanoa, että vietämme tänään aikaa perheen kanssa tai keskityn läksyihin tai mitä tahansa.
No ei kai tuossa ole tämän päivän valossa ongelmaa - Sorry siis aloitukseni. Tyttöni osasi pitää puolensa, vaikka on melkoisen herkkä ja "perässävedettävä". Suurimmat ongelmat on tämä liian tyrkky kaveri, kyllä ja isän välinpitämättömyys. Olen puhunut kyllä lapselleni kaverisuhteista ja niiden merkityksestä, ketään ei kiusata, hylätä jne. mutta myöskin saa olla jämäkkä ja olla tarvittaessa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tytön isälle puhua asiasta? Isän pitäisi pistää rajat. Ei kukaan jaksa iltaisin olla kuin perheensä kanssa.
Tyttäresi voi sanoa että en voi olla nyt. Ihan suoraan.
Minun tyttärelläni oli vähän sama juttu aikoinaan ja sovittiin että tyttäreni vain sanoi ovella että ei voi olla nyt. Tai jos äiti olin kotona niin sanoin ovella että tyttäreni ei voi olla nyt on muuta ohjelmaa täksi illaksi. Tyttärelläni oli kyllä paljon harrastuksia, esim, musiikki jossa meni monta iltaa viikossa.
Jos tyttäreni halusi niin silloin otettin hänet leikkimään meille. Muutoin ei ole kiva olla 'hoitopaikkana' joka päivä. Muistan kerran, kun annoin usein lapsille jotka sattuivat olemaan ruoka-aikana meillä jotakin ruokaa niin kerrankin eräs joka oli ollut koko sunnuntaipäivän meillä tuumasi, että arvelinkin että jos saan täällä ruokaa niin en lähde välillä kotiin.
Laitatteko muuten lapset kotniinsa syömään?
Tyttösihän osaa pitää puolensa? Ehkä en vielä puuttuisi.