Missä menee "normaalin raivon" raja? Kerron esimerkkejä...
Jos aikuinen mies raivoaa lähes päivittäin niin, että kiroilee, ärjyy, mahdollisesti hajottaa tavaroita tai kaataa/yrittää kaataa huonekaluja, tönii ja tuuppii... Tai lapselle (7-8-v.) suuttuessa "kostaa" hänelle hajottamalla tavaroita, jopa koulutarvikkeita...
Raivo huudolla ja riehumisella voi syttyä vaikka jos kengännauhat menee solmuun, vetskari on jumissa tms. Tosi kova raivo tavaroiden paiskomisella voi seurata jos joku laite digiboksi tms. ei toimi.
Onko asiallisia mielipiteitä kellään?
Kommentit (17)
No tiedät jo itsekkin ettei ole normaalia.
Onko mies aina ollut tuollainen vai muuttunut. Jos muuttunut sano että joko hakee heti apua tai ero. Jos aina ollut tuollainen eroa edes lapsen takia. Saisi edes toisen rauhallisen kodin.
Jos henkilö olisi uhmaikäinen n. 2-vuotias, käytös olisi normaalin rajoissa, muulloin pitää olla huolissaan. Lasta ei pidä altistaa kyseisen kaltaiselle käytökselle.
Sairasta, tietenkin. Eroa. Ei lapsi voi elää tuollaisessa kodissa.
Tapahtuuko tällaista koskaan muilla? Onko sellainen tilanne mahdollinen, että sinä tai puolisosi potkisitte tuolin kumoon tai repisitte jonkun lapsen koulutarvikkeen esim. penaalin tai vaatteen hajalle?
Tietenkään tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää, mutta lähinnä kai mietin sitä onko tuollainen "siinä rajoilla" vai jotakin ihan sairaalloista, jota ei muissa kodeissa tapahdu koskaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuuko tällaista koskaan muilla? Onko sellainen tilanne mahdollinen, että sinä tai puolisosi potkisitte tuolin kumoon tai repisitte jonkun lapsen koulutarvikkeen esim. penaalin tai vaatteen hajalle?
Tietenkään tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää, mutta lähinnä kai mietin sitä onko tuollainen "siinä rajoilla" vai jotakin ihan sairaalloista, jota ei muissa kodeissa tapahdu koskaan.
ap
Tämä kommenttini siis ennen kuin näin noita aiempia vastauksianne. Kiitän kommenteista.
ap
No ei ole siinä rajoilla.
Voi olla, että jotain vastaavaa tapahtuu jollekin ehkä kerran elämässä niin, että sen voisi laskea ymmärrettäväksi tilanteeksi, mutta ei silloinkaan lasta kohtaan.
Ei ole normaalia!
Oma mieheni ei ole koko avioliittoni aikana kertaakaan edes huutanut kenellekään, minä yhden (1) kerran miehelle vuosia sitten saatuani epäsopivia hormoneita. Kukaan ei ikinä paisko ovia eikä tavaroita. Sellainen on pelottavaa aikuisillekin saati lapselle. Se luetaan henkiseksi väkivallaksi virallisesti.
Googlaa netistä henkinen väkivalta-sanalla.
Mulla kyllä joskus sattuu kun lapset eivät viidennenkään pyydön jälkeen tee mitä pitäisi. Juuri äsken sain raivarin teinille, joka ei suostunut lähtemään sunnuntailounaalle mummonsa luo. Vedin hiiren irti sen koneesta ja huusin, että jos miekkonen ei ole kolmosella eteisessä, vedän johdon poikki. Kohtaus ei tullut tyhjästä, vaan oli vahvasti pojan provosoima. Lähtihän se sitten menemään. En muista ihmisistä tiedä, mutta itsellä katkeaisi suoni päästä jos en saisi tarpeen tullen raivota.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia!
Oma mieheni ei ole koko avioliittoni aikana kertaakaan edes huutanut kenellekään, minä yhden (1) kerran miehelle vuosia sitten saatuani epäsopivia hormoneita. Kukaan ei ikinä paisko ovia eikä tavaroita. Sellainen on pelottavaa aikuisillekin saati lapselle. Se luetaan henkiseksi väkivallaksi virallisesti.Googlaa netistä henkinen väkivalta-sanalla.
Ihan oharina: ei tämäkään terveeltä kuulosta. Jos oven paiskomisen kokee henkisenä väkivaltana, olisi ehkä hyvä tiedostaa olevansa superhypermegaherkkä.
Miehelläsi on joko kova stressi päällä, tuo voi tosin olla oireilua alkavasta mielenterveydenhäiriöstä. Esimerkiksi masentuneet ihmiset räjähtävät ihan pikkuasioista.
Ei ole normaalia. Murrosikäiseni on joskus hakannut ja hajottanut paikkoja. Sekään ei olisi suotavaa.
Onko lapsella huono kuri? Hermoillehan se käy jos lasta pitää koko ajan kieltää tms.
Tuollainen käytös ei missään tapauksessa ole rajoilla vaan epänormaalia! Voi pyhät pyssyt sentään, lapsi ei saa kasvaa tuollaisessa ilmapiirissä ja sinä olet nyt siitä vastuussa, koska tiedostat sen. Toki mies on yhtälaila vastuussa, mutta ei tunnu olevan täysin järjissään.
Ei tapahdu tuollaista koskaan normaalien ihmisten kodissa. Lähde.
Lapsuudenkodissani tapahtui välillä tuollaista. Isä hajoitti televisioni humalassa, en saanut uutta tilalle. Pahoinpiteli äitiäni ja kerran läimäytti minua kasvoille.
Minä muistan tasan kolme kertaa kun mies on korottanut vihaisena ääntään minulle tai lapsille. Ei kuitenkaan koskaan ole kiroillut lapsille tai hajottanut kenenkään tavaroita, hulluna pitäisin jos niin tekisi. Kyllä aikuinen ihminen osaa hallita negatiiviset tunteensa ja ymmärtää että lapsi on LAPSI.
No ei ole normaalia käyttäytymistä aikuiselta ihmiseltä.