Onko köyhyys oma valinta?

Typerryttävää tämä joidenkin tyhmyys ja yksinkertaisuus. Suurin osa kehittyvien maiden ihmisistä on siis köyhiä ihan omasta valinnastaan vai?

Kysymyksenasettelu on väärä. Kukaan ei varmaan kiistä sitä että esim. kouluttautumalla on mahdollista saada parempia tuloja. Mutta joillakin tynnyrissä kasvaneilla on se kummallinen harhakuvitelma että tulotaso olisi kiinni pelkästään omista valinnoista. 

Ap on näitä hyväosaisi, joilla on kova vimma todistella hyväosaisuuttaan ihan vaan oman viisauden ja kovan työnteon tulokseksi.

Todellisuudessa ihminen on aina sekä omien valintojensa ETTÄ tuurin ETTÄ sukutaustansa tuotosta.

Moneen kertaan on Suomessa ja maailmalla todistettu, että lapsuusperheen koulutusarvostukset ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisen sivistyksen ja uran ihminen saa.

Valinnoilla tietysti voi pyrkiä parempaan: valita hyvän ammatin, kouluttautua ja tehdä töitä ahkerasti. Säästää mahdollisuuksien mukaan, karsia tarpeetomia hankintoja.

Mutta loppupeleissä myös tuurilla on iso merkitys. Miten sen valitsemasi uran käy? Tuleeko kenkää viisikymppisenä alan rationalisoinnin takia niin, että kukaan ei palkkaa eikä koulutuksellasi saa muuta duunia. On aika vaikeaa ryhtyä yksityisyrittäjäksikään, yrityksistä yli puolet menee konkurssiin ekan puolen vuoden aikana, jolloin sinä saatat päätyä työttömäksi JA konkurssivelalliseksi. Eikä hanttihommiinkaan kukaan palkkaa jonkun toisen alan työtöntä viisikymppistä, kun nuoriakin on saatavilla.

Tai entä, jos satut sairastumaan? Mies ottaa ja lähtee sinut yksinhuoltajaksi?

Onhan näitä.

Säästämisen mahdollisuudet ovat myös rajalliset, jos ensin joudut opiskelemaan lainalla kaukana synnyinkodistasi ja päälle maksamaan helv..in kallista omistusasuntoa. Täälöä stadissa esimerkiksi rupanen kerrostaloneliökin - tavallinen perheasunto - maksaa kaupungin alueelöa vähintään 300 tonnia. Sitä kaksi keskituloista maksaa 25-30 vuotta. Ja sen jälkeen vasta alkaa säästää omaisuutta, joka on käytettävissä elämiseen (omaa asuntoa kun ei voi syödä).

Ja joka tapauksessa jos viisikymppisenä jää tulotta/pitkäaikaistyöttömäksi, tarvitsee loppuelämänsä elämiskuluihin helposti todella isoja summia. Semmoiset puoli miljoonaa about, noin 1500 e kuussa, kolmisenkymmentä vuotta. Sitä ei siten millään pikkusäästöillä kompensoi, jos joutuu pois työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä hyväosaisi, joilla on kova vimma todistella hyväosaisuuttaan ihan vaan oman viisauden ja kovan työnteon tulokseksi.

Todellisuudessa ihminen on aina sekä omien valintojensa ETTÄ tuurin ETTÄ sukutaustansa tuotosta.

Moneen kertaan on Suomessa ja maailmalla todistettu, että lapsuusperheen koulutusarvostukset ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisen sivistyksen ja uran ihminen saa.

Valinnoilla tietysti voi pyrkiä parempaan: valita hyvän ammatin, kouluttautua ja tehdä töitä ahkerasti. Säästää mahdollisuuksien mukaan, karsia tarpeetomia hankintoja.

Mutta loppupeleissä myös tuurilla on iso merkitys. Miten sen valitsemasi uran käy? Tuleeko kenkää viisikymppisenä alan rationalisoinnin takia niin, että kukaan ei palkkaa eikä koulutuksellasi saa muuta duunia. On aika vaikeaa ryhtyä yksityisyrittäjäksikään, yrityksistä yli puolet menee konkurssiin ekan puolen vuoden aikana, jolloin sinä saatat päätyä työttömäksi JA konkurssivelalliseksi. Eikä hanttihommiinkaan kukaan palkkaa jonkun toisen alan työtöntä viisikymppistä, kun nuoriakin on saatavilla.

Tai entä, jos satut sairastumaan? Mies ottaa ja lähtee sinut yksinhuoltajaksi?

Onhan näitä.

Säästämisen mahdollisuudet ovat myös rajalliset, jos ensin joudut opiskelemaan lainalla kaukana synnyinkodistasi ja päälle maksamaan helv..in kallista omistusasuntoa. Täälöä stadissa esimerkiksi rupanen kerrostaloneliökin - tavallinen perheasunto - maksaa kaupungin alueelöa vähintään 300 tonnia. Sitä kaksi keskituloista maksaa 25-30 vuotta. Ja sen jälkeen vasta alkaa säästää omaisuutta, joka on käytettävissä elämiseen (omaa asuntoa kun ei voi syödä).

Ja joka tapauksessa jos viisikymppisenä jää tulotta/pitkäaikaistyöttömäksi, tarvitsee loppuelämänsä elämiskuluihin helposti todella isoja summia. Semmoiset puoli miljoonaa about, noin 1500 e kuussa, kolmisenkymmentä vuotta. Sitä ei siten millään pikkusäästöillä kompensoi, jos joutuu pois työelämästä.

Olen juuri nyt hyväosainen, ikää 55 vuotta. En ole ollut sitä aina. Muistan lapsena, kun äitini syötti minulle keitettyä perunaa ja voita, muuta ei juuri silloin ollut, liha piti säästää isälle joka teki ruumiillista työtä. Tällaista oli joskus 60-70 -lukujen taitteessa. Kotini oli todella köyhä, mutta sieltä sai todella hyvän pääoman taitoineen ja arvoineen.

Tämän jälkeen elämä on ollut valintoja.  Luin läksyni, vaikka kivempaakin tekemistä olisi ollut. Tottelin auktoriteetteja, vaikka opinkin ajattelemaan omilla aivoillani. Teini-iässä en lähtenyt hakemaan suosittua asemaa notkumalla tupakkapaikalla ja kapinoimalla aikuisille. Kesät kävin töissä alusta loppuun, mitään lomamatkoja ei ollut varaa tehdä. Valitsin lukion ja sen jälkeen akateemiset opinnot. Asuin edullisimmassa soluasunnossa, vaikka muilla olikin omat yksiöt. En lähtenyt vaihto-oppilaaksi USA:han, koska sitä kielitaitoa pystyi hankkimaan paikallisestikin. Valmistumisen jälkeen maksoin opintolainani etuajassa. Perheetön sinkku pystyi jatkamaan vaatimatonta elintasoaan kunnes säästössä oli ensiasunnon käsiraha. Vähitellen omaisuus karttui ja työura mahdollisti leveämmän elämisen. En ole perustanut perhettä nuoruudessa, ulkonäkö edellä. Lopputuloksena löytyi kaunis, lämmin ja älykäs vaimo, jolla samat elämän arvot kuin minullakin. Maksamme vapaaehtoisia vakuutuksia sairauksien varalle, asuminen on turvattu vaikka työkyky menetettäisiinkin.

Kuullostaa ankealta ja kuivakalta elämältä. Sitä se ei ole ollut. Olen ryypännyt ja rällännyt, nähnyt maailmaa laidasta laitaan, muutakin kuin länsimaisia hyväosaisia. Olen onnellinen elämästäni ja saavutuksistani. Terveyteni on keskivertoa parempi, kuntoliikunta ja kotiruoka ovat pitäneet minut kuosissa. Käyttötili tyhjenee joka kuukausi melko tarkkaan, vaikka kuulunkin tietyissä mittapuissa korkeatuloisiin. En koe itseäni erityisen rikkaaksi taloudellisessa mielessä, mutta olen varautunut tulevaan.

Vaihtoinen elämänkaari:

- laiska elämänasenne

- auktoriteettikammo

- pariutuminen ensimmäisen hyvännäköisen naapurin kanssa

- nuoruuden hauskanpitoa

- kerrostaloasunto uudesta vuokratalosta, uudet huonekalut ja sporttinen auto

- tupakointia, tatuointeja, alkoholia

- koulut kesken ja heti töihin matalapalkka-alalle

- vaimo kotiin hoitamaan lapsia, auton ja asunnon vaihto isompiin, kulutusluottoja

- aviokriisi

- irtosuhteita, lehtolapsia

- avioero, elatusmaksut

- lama, työttömyys

- terveysongelmat, ulkonäköongelmat, työllistyminen hankalaa ulkonäkösyistä

- vuokra-asuntokierre, pesämuna omaan asuntoon mahdotonta hankkia

- varautumistilanne sairauden varalta lähes olematon, ei koulutusta, yhteiskunnan tuet menevät heti velkoihin, kulutusluotot vievät luottotiedot

Vaikuttaako tutulta lähiöelämältä? Mitä eroa näissä oli? Lähtökohdat samat eli lähes nolla. Tämän jälkeen tehdään vain valintoja, ei valita aina helpointa ja hauskinta tietä. Lopputuloksessa voi olla huikea ero.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä hyväosaisi, joilla on kova vimma todistella hyväosaisuuttaan ihan vaan oman viisauden ja kovan työnteon tulokseksi.

Todellisuudessa ihminen on aina sekä omien valintojensa ETTÄ tuurin ETTÄ sukutaustansa tuotosta.

Moneen kertaan on Suomessa ja maailmalla todistettu, että lapsuusperheen koulutusarvostukset ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisen sivistyksen ja uran ihminen saa.

Valinnoilla tietysti voi pyrkiä parempaan: valita hyvän ammatin, kouluttautua ja tehdä töitä ahkerasti. Säästää mahdollisuuksien mukaan, karsia tarpeetomia hankintoja.

Mutta loppupeleissä myös tuurilla on iso merkitys. Miten sen valitsemasi uran käy? Tuleeko kenkää viisikymppisenä alan rationalisoinnin takia niin, että kukaan ei palkkaa eikä koulutuksellasi saa muuta duunia. On aika vaikeaa ryhtyä yksityisyrittäjäksikään, yrityksistä yli puolet menee konkurssiin ekan puolen vuoden aikana, jolloin sinä saatat päätyä työttömäksi JA konkurssivelalliseksi. Eikä hanttihommiinkaan kukaan palkkaa jonkun toisen alan työtöntä viisikymppistä, kun nuoriakin on saatavilla.

Tai entä, jos satut sairastumaan? Mies ottaa ja lähtee sinut yksinhuoltajaksi?

Onhan näitä.

Säästämisen mahdollisuudet ovat myös rajalliset, jos ensin joudut opiskelemaan lainalla kaukana synnyinkodistasi ja päälle maksamaan helv..in kallista omistusasuntoa. Täälöä stadissa esimerkiksi rupanen kerrostaloneliökin - tavallinen perheasunto - maksaa kaupungin alueelöa vähintään 300 tonnia. Sitä kaksi keskituloista maksaa 25-30 vuotta. Ja sen jälkeen vasta alkaa säästää omaisuutta, joka on käytettävissä elämiseen (omaa asuntoa kun ei voi syödä).

Ja joka tapauksessa jos viisikymppisenä jää tulotta/pitkäaikaistyöttömäksi, tarvitsee loppuelämänsä elämiskuluihin helposti todella isoja summia. Semmoiset puoli miljoonaa about, noin 1500 e kuussa, kolmisenkymmentä vuotta. Sitä ei siten millään pikkusäästöillä kompensoi, jos joutuu pois työelämästä.

Olen juuri nyt hyväosainen, ikää 55 vuotta. En ole ollut sitä aina. Muistan lapsena, kun äitini syötti minulle keitettyä perunaa ja voita, muuta ei juuri silloin ollut, liha piti säästää isälle joka teki ruumiillista työtä. Tällaista oli joskus 60-70 -lukujen taitteessa. Kotini oli todella köyhä, mutta sieltä sai todella hyvän pääoman taitoineen ja arvoineen.

Tämän jälkeen elämä on ollut valintoja.  Luin läksyni, vaikka kivempaakin tekemistä olisi ollut. Tottelin auktoriteetteja, vaikka opinkin ajattelemaan omilla aivoillani. Teini-iässä en lähtenyt hakemaan suosittua asemaa notkumalla tupakkapaikalla ja kapinoimalla aikuisille. Kesät kävin töissä alusta loppuun, mitään lomamatkoja ei ollut varaa tehdä. Valitsin lukion ja sen jälkeen akateemiset opinnot. Asuin edullisimmassa soluasunnossa, vaikka muilla olikin omat yksiöt. En lähtenyt vaihto-oppilaaksi USA:han, koska sitä kielitaitoa pystyi hankkimaan paikallisestikin. Valmistumisen jälkeen maksoin opintolainani etuajassa. Perheetön sinkku pystyi jatkamaan vaatimatonta elintasoaan kunnes säästössä oli ensiasunnon käsiraha. Vähitellen omaisuus karttui ja työura mahdollisti leveämmän elämisen. En ole perustanut perhettä nuoruudessa, ulkonäkö edellä. Lopputuloksena löytyi kaunis, lämmin ja älykäs vaimo, jolla samat elämän arvot kuin minullakin. Maksamme vapaaehtoisia vakuutuksia sairauksien varalle, asuminen on turvattu vaikka työkyky menetettäisiinkin.

Kuullostaa ankealta ja kuivakalta elämältä. Sitä se ei ole ollut. Olen ryypännyt ja rällännyt, nähnyt maailmaa laidasta laitaan, muutakin kuin länsimaisia hyväosaisia. Olen onnellinen elämästäni ja saavutuksistani. Terveyteni on keskivertoa parempi, kuntoliikunta ja kotiruoka ovat pitäneet minut kuosissa. Käyttötili tyhjenee joka kuukausi melko tarkkaan, vaikka kuulunkin tietyissä mittapuissa korkeatuloisiin. En koe itseäni erityisen rikkaaksi taloudellisessa mielessä, mutta olen varautunut tulevaan.

Vaihtoinen elämänkaari:

- laiska elämänasenne

- auktoriteettikammo

- pariutuminen ensimmäisen hyvännäköisen naapurin kanssa

- nuoruuden hauskanpitoa

- kerrostaloasunto uudesta vuokratalosta, uudet huonekalut ja sporttinen auto

- tupakointia, tatuointeja, alkoholia

- koulut kesken ja heti töihin matalapalkka-alalle

- vaimo kotiin hoitamaan lapsia, auton ja asunnon vaihto isompiin, kulutusluottoja

- aviokriisi

- irtosuhteita, lehtolapsia

- avioero, elatusmaksut

- lama, työttömyys

- terveysongelmat, ulkonäköongelmat, työllistyminen hankalaa ulkonäkösyistä

- vuokra-asuntokierre, pesämuna omaan asuntoon mahdotonta hankkia

- varautumistilanne sairauden varalta lähes olematon, ei koulutusta, yhteiskunnan tuet menevät heti velkoihin, kulutusluotot vievät luottotiedot

Vaikuttaako tutulta lähiöelämältä? Mitä eroa näissä oli? Lähtökohdat samat eli lähes nolla. Tämän jälkeen tehdään vain valintoja, ei valita aina helpointa ja hauskinta tietä. Lopputuloksessa voi olla huikea ero.

-Ap

Noinhan se meillä 55-vuotiailla elämä meni, että itse valitsi, mitä teki. Paitsi ehkä jos sattui sairastumaan. Tosin meilläkin oli riskinä, että joutuu työttömäksi. Eipä tainnut aikoinaan 1986 valmistuneet sairaanhoitajatkaan uskoa, että muutaman vuoden päästä kortisto odottaa useampaakin sairaanhoitajaa. 

Meitä nuorempiin ei oikeasti kannata tuota listaasi kovin kattavasti soveltaa. Järkevämpää vaan todeta, että meidän ikäluokkamme pääsi aikoinaan paljon helpommalla. Riitti, kun valitsi jonkin alan ja opiskeli sille. Nuoremmilla sukupolvilla pitäisi olla kristallipallo nähdäkseen, mikä ala ja mikä koulutustaso kannattaa valita saadakseen edes satunnaisia pätkätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksenasettelu on väärä. Kukaan ei varmaan kiistä sitä että esim. kouluttautumalla on mahdollista saada parempia tuloja. Mutta joillakin tynnyrissä kasvaneilla on se kummallinen harhakuvitelma että tulotaso olisi kiinni pelkästään omista valinnoista. 

Painotus sanalla "mahdollista". Itselläni on kolme tutkintoa, ikää 30+ ja vakituista työtä olen saanut vain siivoojana. Onhan se siinä mielessä oma valinta, että olen näin vanhana melko köyhä koska olen monta kertaa lopettanut siivoushommat kiinnostavan pätkätyön tai uuden koulutuksen takia. Vaikka köyhä siivoojakin on yleensä. Mutta opiskelija on köyhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on näitä hyväosaisi, joilla on kova vimma todistella hyväosaisuuttaan ihan vaan oman viisauden ja kovan työnteon tulokseksi.

Todellisuudessa ihminen on aina sekä omien valintojensa ETTÄ tuurin ETTÄ sukutaustansa tuotosta.

Moneen kertaan on Suomessa ja maailmalla todistettu, että lapsuusperheen koulutusarvostukset ja olosuhteet vaikuttavat siihen, millaisen sivistyksen ja uran ihminen saa.

Valinnoilla tietysti voi pyrkiä parempaan: valita hyvän ammatin, kouluttautua ja tehdä töitä ahkerasti. Säästää mahdollisuuksien mukaan, karsia tarpeetomia hankintoja.

Mutta loppupeleissä myös tuurilla on iso merkitys. Miten sen valitsemasi uran käy? Tuleeko kenkää viisikymppisenä alan rationalisoinnin takia niin, että kukaan ei palkkaa eikä koulutuksellasi saa muuta duunia. On aika vaikeaa ryhtyä yksityisyrittäjäksikään, yrityksistä yli puolet menee konkurssiin ekan puolen vuoden aikana, jolloin sinä saatat päätyä työttömäksi JA konkurssivelalliseksi. Eikä hanttihommiinkaan kukaan palkkaa jonkun toisen alan työtöntä viisikymppistä, kun nuoriakin on saatavilla.

Tai entä, jos satut sairastumaan? Mies ottaa ja lähtee sinut yksinhuoltajaksi?

Onhan näitä.

Säästämisen mahdollisuudet ovat myös rajalliset, jos ensin joudut opiskelemaan lainalla kaukana synnyinkodistasi ja päälle maksamaan helv..in kallista omistusasuntoa. Täälöä stadissa esimerkiksi rupanen kerrostaloneliökin - tavallinen perheasunto - maksaa kaupungin alueelöa vähintään 300 tonnia. Sitä kaksi keskituloista maksaa 25-30 vuotta. Ja sen jälkeen vasta alkaa säästää omaisuutta, joka on käytettävissä elämiseen (omaa asuntoa kun ei voi syödä).

Ja joka tapauksessa jos viisikymppisenä jää tulotta/pitkäaikaistyöttömäksi, tarvitsee loppuelämänsä elämiskuluihin helposti todella isoja summia. Semmoiset puoli miljoonaa about, noin 1500 e kuussa, kolmisenkymmentä vuotta. Sitä ei siten millään pikkusäästöillä kompensoi, jos joutuu pois työelämästä.

Olen juuri nyt hyväosainen, ikää 55 vuotta. En ole ollut sitä aina. Muistan lapsena, kun äitini syötti minulle keitettyä perunaa ja voita, muuta ei juuri silloin ollut, liha piti säästää isälle joka teki ruumiillista työtä. Tällaista oli joskus 60-70 -lukujen taitteessa. Kotini oli todella köyhä, mutta sieltä sai todella hyvän pääoman taitoineen ja arvoineen.

Tämän jälkeen elämä on ollut valintoja.  Luin läksyni, vaikka kivempaakin tekemistä olisi ollut. Tottelin auktoriteetteja, vaikka opinkin ajattelemaan omilla aivoillani. Teini-iässä en lähtenyt hakemaan suosittua asemaa notkumalla tupakkapaikalla ja kapinoimalla aikuisille. Kesät kävin töissä alusta loppuun, mitään lomamatkoja ei ollut varaa tehdä. Valitsin lukion ja sen jälkeen akateemiset opinnot. Asuin edullisimmassa soluasunnossa, vaikka muilla olikin omat yksiöt. En lähtenyt vaihto-oppilaaksi USA:han, koska sitä kielitaitoa pystyi hankkimaan paikallisestikin. Valmistumisen jälkeen maksoin opintolainani etuajassa. Perheetön sinkku pystyi jatkamaan vaatimatonta elintasoaan kunnes säästössä oli ensiasunnon käsiraha. Vähitellen omaisuus karttui ja työura mahdollisti leveämmän elämisen. En ole perustanut perhettä nuoruudessa, ulkonäkö edellä. Lopputuloksena löytyi kaunis, lämmin ja älykäs vaimo, jolla samat elämän arvot kuin minullakin. Maksamme vapaaehtoisia vakuutuksia sairauksien varalle, asuminen on turvattu vaikka työkyky menetettäisiinkin.

Kuullostaa ankealta ja kuivakalta elämältä. Sitä se ei ole ollut. Olen ryypännyt ja rällännyt, nähnyt maailmaa laidasta laitaan, muutakin kuin länsimaisia hyväosaisia. Olen onnellinen elämästäni ja saavutuksistani. Terveyteni on keskivertoa parempi, kuntoliikunta ja kotiruoka ovat pitäneet minut kuosissa. Käyttötili tyhjenee joka kuukausi melko tarkkaan, vaikka kuulunkin tietyissä mittapuissa korkeatuloisiin. En koe itseäni erityisen rikkaaksi taloudellisessa mielessä, mutta olen varautunut tulevaan.

Vaihtoinen elämänkaari:

- laiska elämänasenne

- auktoriteettikammo

- pariutuminen ensimmäisen hyvännäköisen naapurin kanssa

- nuoruuden hauskanpitoa

- kerrostaloasunto uudesta vuokratalosta, uudet huonekalut ja sporttinen auto

- tupakointia, tatuointeja, alkoholia

- koulut kesken ja heti töihin matalapalkka-alalle

- vaimo kotiin hoitamaan lapsia, auton ja asunnon vaihto isompiin, kulutusluottoja

- aviokriisi

- irtosuhteita, lehtolapsia

- avioero, elatusmaksut

- lama, työttömyys

- terveysongelmat, ulkonäköongelmat, työllistyminen hankalaa ulkonäkösyistä

- vuokra-asuntokierre, pesämuna omaan asuntoon mahdotonta hankkia

- varautumistilanne sairauden varalta lähes olematon, ei koulutusta, yhteiskunnan tuet menevät heti velkoihin, kulutusluotot vievät luottotiedot

Vaikuttaako tutulta lähiöelämältä? Mitä eroa näissä oli? Lähtökohdat samat eli lähes nolla. Tämän jälkeen tehdään vain valintoja, ei valita aina helpointa ja hauskinta tietä. Lopputuloksessa voi olla huikea ero.

-Ap

Noinhan se meillä 55-vuotiailla elämä meni, että itse valitsi, mitä teki. Paitsi ehkä jos sattui sairastumaan. Tosin meilläkin oli riskinä, että joutuu työttömäksi. Eipä tainnut aikoinaan 1986 valmistuneet sairaanhoitajatkaan uskoa, että muutaman vuoden päästä kortisto odottaa useampaakin sairaanhoitajaa. 

Meitä nuorempiin ei oikeasti kannata tuota listaasi kovin kattavasti soveltaa. Järkevämpää vaan todeta, että meidän ikäluokkamme pääsi aikoinaan paljon helpommalla. Riitti, kun valitsi jonkin alan ja opiskeli sille. Nuoremmilla sukupolvilla pitäisi olla kristallipallo nähdäkseen, mikä ala ja mikä koulutustaso kannattaa valita saadakseen edes satunnaisia pätkätöitä.

Nimenomaan näin. Köyhyys on erittäin sukupolvisidonnainen asia. On totta, että säällisesti ja tiukasti elämällä menneinä vuosikymmeninä huono-osaisistakin lähtökohdista voitiin nousta kansakunnan kaapin päälle mukaviin akateemisiin virkoihin ja saatiin eläkeikää lähestyen sästettyä ja karrutettua sievoiset omaisuudet. Mutta se ei  päde enää nuorempiin sukupolviin. Tästä on ihan yhteiskunnallisia tutkimuksiakin, säätykierto on pysähtynyt. Huono-osaiset eivät enää nouse keskiluokkaan vaan keskiluokka joko uusitaa itseään tai siitä pudotaan. Tässä on monia selittäviä tekijöitä, joista yksi on koulutuksen muuttuminen status quoa säilyttäväksi. Hyvä esimerkki on köyhistä mamuperheistä hyväpäistenkin nuorten ohjaaminen yksinomaan lähihoitajan ammattiin vaikka rahkeet riittäisivät muuallekin.