Miksi eläimet osaavat vaistomaisesti huolehtia poikasistaan, mutta ihmiset usein eivät?

Paitsi että kaikki eläimet eivät osaa. Joskus hylkäävät poikasensa tai jopa tappavat tai syövät ne.

Älä turhaan romantisoi eläinten maailmaa. Se on usein aika raaka.

Ihmiset ovat aikojen saatossa alkaneet hyödyntää enemmän opittua tietoa eivätkä vaistojaan. Eiköhän sitä hädän hetkellä kuitenkin jotenkin osaisi vauvasta huolehtia.

Kyllä ihminenkin osaa, mutta koska nykyisin vauvojen hoito on täynnä ihme sääntöjä ja suosituksia, niin ihmiset eivät ehkä uskalla kuunnella vaistojaan hoitaessaan vauvaa.

Kyllä ihmisilläkin on vaistot lapsensa huolehtimiseen. Tietenkin pitää ajatella että emme enää elä kivikaudella. Lisäksi ihminen sosiaalinen laumaeläin. Isovanhemmilla on ollut tärkeä osa lapsenhoidossa ja selviytymisessä evolutiivisessa mielessä. Siksi ihmisnainen elää vielä pitkään lisääntymisiän jälkeen.

Simpassinaaras ei kuulemma osaa, ellei ole nähnyt muiden naaraiden hoitavan poikasiaan. Liittyisikö jotenkin siihen, että isoaivoisilla ja älykkäämmillä nisäkkäillä vietti- ja vaistotoimintoja on vähemmän kuin muilla nisäkkäillä.

Aika monen eläimen jälkeläiset kuolisivat jos olisivat vastasyntyneinä yhtä avuttomia kuin ihmisvauvat.

Luonto-ohjelmissa juuri synnyttänyt norsu tai seepra katsoo vieressä sen verran, että poikanen pääsee jaloilleen ja taas mennään. Lauma pitää huolen, että poikanen ei jää jälkeen, mutta muuten se saa tehdä parhaansa pysyäkseen muiden mukana. Ihmislapsen hengissä pitäminen ja kasvattaminen vaatii vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi että kaikki eläimet eivät osaa. Joskus hylkäävät poikasensa tai jopa tappavat tai syövät ne.

Älä turhaan romantisoi eläinten maailmaa. Se on usein aika raaka.

Eläinemoilla on myös tavallista hylätä poikasensa hengenvaaran uhatessa, eivät ne puolusta pentujaan viimeiseen saakka/uhraudu niiden puolesta (toinen romantisointi, johon joskus törmää). (Vaistonvarainen) toiminta on ihan loogista; emo voi saada uusia pentuja, mutta pennut eivät selviä ilman emoa.

Aika usein eläimet eivät hoida poikasiaan vaan hylkäävät ja jopa syövät ne. Voi mennä useita päiviä ennen kuin emon vaistot heräävät. Monilla eläimillä uroksen rooli on vain siirtäminen, se vaisto näkyy ihmiselläkin toimivan. Monesti ihmisenkin on toimittava lapsen kanssa omia vaistoja noudattaen, koska yleiset normit ei aina päde. Ihmisen ei siis anneta noudattaa monesti niitä luontaisia vaistoja, jotka joskus käskevät hylkäämään poikasen.

Eläimillä on kyllä yleensä vahvemmat vaistotoiminnot kuin ihmisellä, jolla tietoinen mieli dominoi vaistoja. 

Mutta ei luontoakaan pidä romantisoida, että sielläkään asiat toimisivat täydellisesti. On tosiaan eläinemoja, jotka ei osaa hoitaa poikasiaan ,jopa sellaisia jotka tappaa poikasensa. Sitä ei vaan kukaan kauhistele, se on vaan luontoa että sellaista tapahtuu joskus. Toki evoluutio suosii sellaisten linjojen jatkumista joissa poikasten hoito sujuu, sillä geenipoolista poistuu aika äkkiä semmoisen emän geenit jonka kaikki poikaset kuolee pois.

Varsinkin nuoret eläimet usein ovat ihan hukassa jälkeläistensä kanssa. Poikiva hieho ei välttämättä ymmärrä mitä sille vasikalle pitää tehdä. Toisaalta taas vanhempi lehmäkin saattaa puskea vasikkansa hengiltä. Laitumelle poikiminen on yleensä hyvä juttu, mutta jotkut lehmät on viisaampi pitää poikimisen ajan kiinni, jos haluaa vasikan jäävän henkiin. Ei eläinkään aina vaistomaisesti osaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika monen eläimen jälkeläiset kuolisivat jos olisivat vastasyntyneinä yhtä avuttomia kuin ihmisvauvat.

No missä suhteessa esim. koiranpentu on vähemmän avuton kuin ihmislapsi? Sokeakin kun vielä on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen eläimen jälkeläiset kuolisivat jos olisivat vastasyntyneinä yhtä avuttomia kuin ihmisvauvat.

No missä suhteessa esim. koiranpentu on vähemmän avuton kuin ihmislapsi? Sokeakin kun vielä on...

Niinpä. Aikamoinen urakka on koiraemoilla pentujensa kanssa, olen itse seuraillut kun on pari pentuetta itsellä ollut. Emät hoitavat synnytyksen itsenäisesti, poistavat pennut kalvoista, nuolevat voimakkaasti stimuloidakseen hengitystä. Imettävät, lämmittävät tarvittaessa pentuetta omalla kehollaan istuen hankalasti puoli-istuvassa asennossa niin että kaikki pennut mahtuvat suojaan.

Pennut eivät osaa edes pissata ja kakata ilman että emä stimuloi niitä peräpäätä nuolemalla, ja lisäksi emän mukava duuni on syödä poikasten kakat, ettei pesä saastu. Ja niiden ilmeestä näkee että se paskan syönti iljettää suunnilleen yhtä lailla kuin ihmistä, mutta äidin on tehtävä mitä on tehtävä. Sitten emän täytyy aluksi ainakin luonnonoloissa syödä ruoka ja oksentaa se pennuileen koska pennut ei pysty vielä syömään esim. saaliseläimiä - ja monen kotikoirankin vaistot käskevät oksentamaan ruokaa pennuille vaikka ei tarvisi. 

Kyllä minusta on ollut tosi hienoa katsella miten koirien äidinvaistot toimii, vaikka totta on toki sekin puoli että ei se ole 100% varmaa, on toki emoja jotka hylkii poikasiaan tai yhtä poikasta pentueesta, tai joku voi esim. jälkisupistuskivuissaan tai kalkkikrampin tuskissaan tappaa poikasiaan.

Eläimet jättävät poikasensa luonnon armoille, jos vähänkin näyttää siltä, että ovat heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monen eläimen jälkeläiset kuolisivat jos olisivat vastasyntyneinä yhtä avuttomia kuin ihmisvauvat.

No missä suhteessa esim. koiranpentu on vähemmän avuton kuin ihmislapsi? Sokeakin kun vielä on...

Niinpä. Aikamoinen urakka on koiraemoilla pentujensa kanssa, olen itse seuraillut kun on pari pentuetta itsellä ollut. Emät hoitavat synnytyksen itsenäisesti, poistavat pennut kalvoista, nuolevat voimakkaasti stimuloidakseen hengitystä. Imettävät, lämmittävät tarvittaessa pentuetta omalla kehollaan istuen hankalasti puoli-istuvassa asennossa niin että kaikki pennut mahtuvat suojaan.

Pennut eivät osaa edes pissata ja kakata ilman että emä stimuloi niitä peräpäätä nuolemalla, ja lisäksi emän mukava duuni on syödä poikasten kakat, ettei pesä saastu. Ja niiden ilmeestä näkee että se paskan syönti iljettää suunnilleen yhtä lailla kuin ihmistä, mutta äidin on tehtävä mitä on tehtävä. Sitten emän täytyy aluksi ainakin luonnonoloissa syödä ruoka ja oksentaa se pennuileen koska pennut ei pysty vielä syömään esim. saaliseläimiä - ja monen kotikoirankin vaistot käskevät oksentamaan ruokaa pennuille vaikka ei tarvisi. 

Kyllä minusta on ollut tosi hienoa katsella miten koirien äidinvaistot toimii, vaikka totta on toki sekin puoli että ei se ole 100% varmaa, on toki emoja jotka hylkii poikasiaan tai yhtä poikasta pentueesta, tai joku voi esim. jälkisupistuskivuissaan tai kalkkikrampin tuskissaan tappaa poikasiaan.

Tämä on ehkä se mitä hain tällä aloituksella. Ei kukaan ole "opettanut" sille koiralle nuolemaan peräpäätä tai että pentujen kakat pitää syödä, koira "tietää" sen automaattisesti.

Ap

Koska ihmiset ovat kehittäneet tällaisen epänormaalin ympäristön ja sääntö- ja arvokokoelman itselleen. Jos ihminenkin olisi luonnon armoilla kuten eläimet tavallisesti ovat, niin tilanne olisi varsin eri.

Olen ihmetellyt, miten käki tietää, miten toimia.

Sekä itse kuoriutuessaan, että muniessaan, sitä kun ei toiset käet opeta missään vaiheessa.