Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaako adoptio
05.03.2017 |
Joinain päivinä mietin että olisi pitänyt jättää adoptio väliin, kun en tunne lapsen kanssa mitään yhteyttä. Biologiset lapset tuntuvat läheisemmiltä. Tuntuu hirveältä että tämä tulee edes mieleen, mutta ehkä siksi kirjoitin jos joku muukin on täällä joskus tuntenut samoin? Help, mitä olisi tehtävissä :(
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sinun auta kuin yrittää opetella tunteeseen. On ihan ilmiselvää, ettei mitään maagista kiintymystä heti tapahdu kuten satukirjoissa, vaan se tulee ajan kanssa, kun oppii tuntemaan toisen ja kiintymään tähän ihmisenä. Eikä siinä ole mitään väärää. Se on ihan normaalia, ettei se kiintymys vain tipu taivaasta, vaan vaatii aikaa ja opettelua. Turha rangaista itseään siitä.
Nyt sinun on elettävä sitä arkea, jonka olet kontollesi ottanut. Toki tarvittaessa kannattaa hakea keskusteluseuraa asiasta. Netistäkin löytynee adoptiovanhemmille tukiryhmiä, koska onhan adoptiovanhemmuus kuitenkin erilaista kuin oman lapsen kanssa. Tärkeintä on, ettet anna lapsen nähdä tuntemuksiasi, koska lapsen syytä tilanne ei ole.
No eihän ne suhteet biolapsiinkaan aina toimi.
Ja ei, ei kaduta adoptio, kumpikaan. Päinvaatoin.
Ja sitten vielä väitetään, että adoptio on tehty liian vaikeaksi. Miksi lähdit koko hommaan kun jo kaduttaa? Maailmassa on paljon lapsettomia ihmisiä jotka olisivat ikionnellisia saadessaan adoptiolapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nähdäkseni adoptio on kyllä liian helppoa. Tiedän perheen jossa on monta asiaa, jotka pystyttiin salaamaan prosessin aikana, ja saivat adoptiolapsen helposti ja nopeasti. On sydäntä särkevää että jotkut oikeasti hyvät vanhemmat eivät lasta sitten saa.
Prosessin aikana pitäisi kai pohtia omia valmiuksiaan ja motiivejaan adoptiovanhemmuuteen. Ilmeisesti ei sitten ihan toimi kaikkien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se adoptiovanhemmuus mitenkään eroa biovanhemmuudesta.
Ai ei eroa? Oman lapsen kannat sisälläsi 9kk ja synnytät maailmaan, kuulet ensimmäisen parkaisun. Saat imettää ja hoivata aivan elämän alusta alkaen. Lapsesi on perinyt sinulta kaikenlaista ulkonäköä ja muita ominaisuuksiasi. Lapsesi on samaa verta kanssasi.
Ja entä sitten jonkun toisen synnyttämä lapsi..? Hän on vain lapsi muiden lasten joukossa. Ei ole OMA lapsi. Sinulla ei taida olla omia lapsia?
T. Äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se adoptiovanhemmuus mitenkään eroa biovanhemmuudesta.
Ai ei eroa? Oman lapsen kannat sisälläsi 9kk ja synnytät maailmaan, kuulet ensimmäisen parkaisun. Saat imettää ja hoivata aivan elämän alusta alkaen. Lapsesi on perinyt sinulta kaikenlaista ulkonäköä ja muita ominaisuuksiasi. Lapsesi on samaa verta kanssasi.
Ja entä sitten jonkun toisen synnyttämä lapsi..? Hän on vain lapsi muiden lasten joukossa. Ei ole OMA lapsi. Sinulla ei taida olla omia lapsia?
T. Äiti
Voi käydä niinkin että adoptiolapsella on parempi luonne kuin omalla. Sitäkin voi olla vaikea kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se adoptiovanhemmuus mitenkään eroa biovanhemmuudesta.
Ai ei eroa? Oman lapsen kannat sisälläsi 9kk ja synnytät maailmaan, kuulet ensimmäisen parkaisun. Saat imettää ja hoivata aivan elämän alusta alkaen. Lapsesi on perinyt sinulta kaikenlaista ulkonäköä ja muita ominaisuuksiasi. Lapsesi on samaa verta kanssasi.
Ja entä sitten jonkun toisen synnyttämä lapsi..? Hän on vain lapsi muiden lasten joukossa. Ei ole OMA lapsi. Sinulla ei taida olla omia lapsia?
T. Äiti
On minulla kaksi omaa adoptoitua lasta ja yksi oma biologinen lapsi. Ei eroa vanhemmuus mitenkään. Kyllä adoptiolastakik odotetaan ja kannetaan sydämessä, paljon pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän nappisilmä on hurmannut koko maailman. Häntä ihastellaan julkisesti kaupoilla yms ja oma maantienvärinen hiirulais tyttömme jää vaille huomiota - se on ainut mikä harmittaa. Suon hänelle ihailun, mutta onhan se surku katsoa omaa pikku tyttöä joka jää sivuun. Itse kohtelemme kaikessa tasapuolisesti, samoin isovanhemmat molemmilta puolilta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän nappisilmä on hurmannut koko maailman. Häntä ihastellaan julkisesti kaupoilla yms ja oma maantienvärinen hiirulais tyttömme jää vaille huomiota - se on ainut mikä harmittaa. Suon hänelle ihailun, mutta onhan se surku katsoa omaa pikku tyttöä joka jää sivuun. Itse kohtelemme kaikessa tasapuolisesti, samoin isovanhemmat molemmilta puolilta.
Näinköhän on? Mun mielestä jo toi ihailun esiin tuominen on outoa. Ei kai niitä lapsia huomion saamista varten hankita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän nappisilmä on hurmannut koko maailman. Häntä ihastellaan julkisesti kaupoilla yms ja oma maantienvärinen hiirulais tyttömme jää vaille huomiota - se on ainut mikä harmittaa. Suon hänelle ihailun, mutta onhan se surku katsoa omaa pikku tyttöä joka jää sivuun. Itse kohtelemme kaikessa tasapuolisesti, samoin isovanhemmat molemmilta puolilta. [/quot😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Alue: Aihe vapaa
Tuosta syystä olisi parempi että adoptoitaisiin vain perheisiin joissa ei ole biologisia lapsia.