Puhumatom kaksivuotias. Missä vaiheessa pitää hermostua?

No ei missään vaiheessa kuulu hermostua asiasta!

Jos asia mietityttää, niinotaneuvolaan yhteys.

Puhu nevolassa, etä saisitte lähetteen puheterapeutille. Yleensä käytäntö on, että jos 2v neuvolan aikaan ei puhu, niin varataan ylimääräinen neuvola-aika viimeistään puolen vuoden päästä ja sitten lähetettä eteenpäin, jos tilanne ei radikaalisti ole muuttunut.

Mene heti yksityiselle puheterapeutille ja maksa hitosti rahaa! Puheterapeutit kiittää.

Siis onko täysin puhumaton vai onko kuitenki jotain sanoja? Eihän kaikki 2-vuotiaat vielä paljon puhu vaikka osaisikin sanoja. Ei vaan osaa vielä kovin niitä käyttää.

Ykkönen puhuu asiaa.

Millaista teidän perheessä on, kuinka paljon te aikuiset puhutte keskenänne, kuinka paljon puhutte lapselle, laulatte, loruttelette, luette hänelle yms.? Lapsi oppii matkimalla ja jos kotona vain mykistellään ja tuhahdellaan, niin eihän se lapsi mitään opi, varsinkin jos on ainokainen. 

5 lisää vielä, että Albert Einstein oppi puhumaan nelivuotiaana.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ykkönen puhuu asiaa.

Millaista teidän perheessä on, kuinka paljon te aikuiset puhutte keskenänne, kuinka paljon puhutte lapselle, laulatte, loruttelette, luette hänelle yms.? Lapsi oppii matkimalla ja jos kotona vain mykistellään ja tuhahdellaan, niin eihän se lapsi mitään opi, varsinkin jos on ainokainen. 

Sitten vaan luettelemaan näitä tuhahdusuhreja.

Siskonpoikani alkoi puhua noin parivuotiaana sisarensa kastetilaisuudessa. Hän puhui kokonaisia lauseita. 

Ehkä hänellä ei aiemmin ollut mitään sanottavaa? :D

Mä sanoin vielä 2,5-vuotiaana vain kaksi sanaa, ymmärsin kyllä kaiken mitä mulle puhuttiin. Sitten yhtenä päivänä vaan kävelin keittiöön muina naisina kertomaan äidille, että "pappa tekee kasvihuonetta". Sen jälkeen vanhemmat toivoivatkin, että olisin edes joskus hiljaa...

Ei siis huolta! Olen nyt isompanakin kaikkien asioiden suhteen sellainen, etten oikein siedä keskeneräisyyttä, enkä tahdo tehdä julkisesti mitään, minkä suhteen olen vähänkin epävarma. Ehkä tästä syystä en myöskään tahtonut alkaa puhua, ennenkuin tiesin varmasti osaavani.

Mulla on vastaavasta lapsesta kokemusta. Aina kun puhuin huolistani ääneen niin tuli kymmenen jo tähänkin tullutta tarinaa siitä kuinka joku lapsi joskus rupesi heti puhumaan täysiä lauseita ja kyllä se sieltä tulee.

Neuvolan kautta kuitenkin saatiin puheterapialähete 2,5-vuotiaana. 3-vuotiaana soitin itkien perheneuvolaan kun vieläkään ei oltu saatu ensimmäistä aikaa puheterapiaan. Siinä vaiheessa lapsi ei vieläkään puhunut vaan _maukui_ kun halusi jotain. Siitä ei mennyt kuin 2 viikkoa ensimmäiseen aikaan.

Puheterapiaa oli kerran viikossa ja aluksi kommunikointiin lapsen kanssa viittomilla ja kuvilla, mutta varsinkin päiväkoti oli vaikea saada tähän mukaan. Puhetta saatiin pikkuhiljaa kuitenkin tulemaan ja muistan itkeneen kun lapsi ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana sanoi "äiti". Nyt on ensimmäisellä luokalla koulussa ja osaa kaikki äänteet ja jopa uskaltaa puhua muille. Pitkän aikaa meni niin, että kun lapsi oli oppinut, että kukaan ei ymmärrä häntä niin hän ei puhunut ollenkaan vähänkään vieraammille ihmisille.

Pienempi sisarus taas oppi puhumaan ihan "normaalisti". Vanhemmaltakaan lapselta ei löytynyt mitään syytä puheen viivästymään. Ymmärrys hänelle oli kuitenkin koko ajan hyvä niin siitä ei tarvinnut huolehtia.

Suosittelen kuuntelemaan omaa oloa ja hankkimaan neuvolan kautta lähetteen puheterapiaan. Jos lapsi jonain päivänä herää ja osaa puhua niin ei sehän on vaan hyvä.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

5 lisää vielä, että Albert Einstein oppi puhumaan nelivuotiaana.

Olikin nepsy.

Ota yhteys neuvolaan. Kukaan täällä ei noilla taustatiedoilla voi sanoa, tarvitseeko lapsi tukea kielenkehitykseen vai ei. Aina välillä se puhetaito ryöpsähtää yhtäkkiä itsekseen, mutta useimmiten viivästynyt puheentuotto kertoo pidempiaikaisista (ei väkttämättä silti kovin vakavista) pulmista. Silläkin on väliä, onko lapsi juuri täyttänyt sen 2v, vai jo lähempänä kolmea.

Ei kannata hermostua. Tyttöni puhui selkeästi jo 1,5 -vuotiaana. Poika taasen haki sanoja vielä 4-vuotiaanakin. Sama toistuu nyt tyttären lasten kanssa. Tiedä sitten, mitä neuvolassa ovat mieltä.

Lapset nyt vaan ovat erilaisia ja oppivat kyllä puhumaan aikanaan. Toki voi huolestua jossain vaiheessa, mutta mielestäni ei vielä kahden vuoden iässä.