Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan kamalan raastavaa katsoa vaarin surua kun mummi menehtyi hiljattain
04.03.2017 |
Olivat mummin kanssa yli 70 vuotta naimisissa. En tarkoita että suruja voisi tai pitäisi vertailla, mutta onhan se vaarille vielä hirveän paljon raskaampaa kun meille muille, vaikka itsekin tuntuu välillä siltä että joku repisi sydäntä rinnasta.
Vaari ei syö, jos ei käsketä syömään ja tuoda ruokaa nenän eteen, ei ota enää lääkkeitään, jos joku ei vahdi vieressä. Sanoo, että ei hän enää haluakaan elää ja jos sydänkohtaus vie, se on vaan hyvä niin pääsee rakkaansa luokse taivaaseen. Itkeskelee päivät pitkät ja tuijottelee taivaalle.
Minuun sattuu hirveästi vaarin puolesta. Mitä voin tehdä? Mitä voin sanoa? Emme enää uskalla jättää lääkkeitä hänen haltuunsa sillä pelkäämme hänen tekevän itsemurhan. On puhunut että aikoo ottaa niitä konjakin kylkiäisenä niin pääsee tästäkin tuskasta. Äitini käy antamassa lääkkeet päivittäin. Vaari on muuten fyysisesti ikäisekseen hyvässä kunnossa ja kykenee kodinhoidon ja äitini avulla asumaan vielä yksin.
Kommentit (10)
Olkaa lähellä, muistelkaa vanhoja, katsokaa valokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa vaarin elää oma elämänsä!!! Hirveää jos lapseni alkaisivat kontrolloimaan minun tekemisiäni.
Vanha ihminen on väsynyt, haluaa ehkä nukkua rauhallisesti pois.
Te kiusaatte häntä jos otatte hänen lääkkeensä ja vartioitte häntä.
Eläkää omaa elämäänne: hanki oma elämä. Mies jota holhoat, lapset jotka viev't kaiken aikasi.
Minusta paras tapa on nukkua ikiuneen rauhallisesti omassa kodissaan.
Ikävä juttu, mutta valitettavasti noin saattaa vanhoille ihmisille käydä, kun puoliso kuolee. Samoin kävi meillä: mummo kuoli yllättäen ja sen jälkeen vaari, joka oli siihen asti ollut suht hyväkuntoinen fyysisesti ja henkisestikin vielä täysin mukana, alkoi nopeasti sairastella ja höperöityä. Ja reilun vuoden päästä vaarikin sitten kuoli. Leskeksi jääminen vain on niin suuri elämänmuutos, että vanhat ihmiset eivät välttämättä siitä enää selviä.
Parempi noin kuin uusi mummi heti tilalle. Kuten meillä kävi. Siinä todettiin papan rakkauden määrä.
Tuota on se aito rakkaus, jota saa oikein hakemalla hakea nykypäivänä. Nykyään erotaan jos ei pillua ole saatu puoleen vuoteen synnytyksestä, pidetään sivusuhteita, tehdään aviorikoksia, kilpaillaan kumppanin kanssa milloin mistäkin. Avioeroa pidetään normaalina, jos ei enää ole mukavaa.
Tuollaisen pitkän avioliiton jälkeen oman puolison menettäminen on kyllä todella traagista. Olkaa tukena, antakaa surra ja pitäkää hyvinvointia yllä (syöminen yms).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mummon kuolemasta nyt yli kaksi vuotta, yli ei ole pappa päässyt vieläkään mutta koko ajan on helpottanut. Kauanko mummosi kuolemasta on?
Mummon kuoleman jälkeen pappa täytti koko kodin mummon kuvilla. Puhui vain hänestä. Kävi haudalla joka päivä. Pikkuhiljaa pappa alkoi ajatella, että ei voi enää käydä jatkuvasti haudalla, koska se toi ikävän niin kovasti pintaan ja ymmärsi, että on pakko vain nyt jatkaa omaakin elämää. Mummoa muistelee tietenkin edelleen ja ikävä on joka päivä. Ei onneksi asu yksin niin on muutakin ajateltavaa.
Mummin kuolemasta on 4 kuukautta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan itku, kun luin tän. Vetää ihan sanattomaksi. Voimia teille ja papalle.
Se, mitä nyt voitte tehdä on juurikin pitää huolen siitä että vaari syö ja ottaa lääkkeensä. Aika raskaalta tuo vaikuttaa, joten ehkä olisi syytä alkaa katsoa vaarille vanhainkoti-paikkaa?
Alue: Aihe vapaa
Kamalaa. <3 :(