Ahdistaa muihin äiteihin tutustuminen

Ja vielä yksi kysymys: miksi kaikki sosialisoiminen on jotenkin aina äitien vastuulla? Mikseivät isät järjestä leikkitreffejä? Ap

Ehkä sun ei tarvi vielä miettiä kun on niin pieni lapsi, tee mitä haluat

Mink ikäinen vauva sulla on? Ei se vauva kovin pienenä kodin ulkopuolisia kontakteja kaipaa. Jos itsestäsi tuntuu luontevammalta olla yksin kuin muiden äitien seurassa, niin sehän on ihan ok. Ei sun tarvitse muuttua miksikään, mitä et ole, vain koska sulla on vauva.

Jos sulla ei ole itselläsi yksinäinen ja ulkopuolinen olo, en ottaisi stressiä siitä saanko mammakavereita.

Itselläni on nyt 1-vuotias taapero. Vauvavuoden aikana kävin kaksi kertaa esikoislasten kerhossa ja pari kertaa avoimessa kerhossa. En viihtynyt niissä. Koin oloni paljon yksinäisemmäksi yrittäessäni väkisin small talkata tuntemattomien mammojen kanssa kuin tunsin ollessani kotona vauvan kanssa.

Noi kaikki vauvatreffit tyyppiset jutut on vanhempia varten, ei vauvoja. Älä turhaan ota stressiä asiasta mikäli viihdyt omissa oloissani. Vauva aika on lyhyt, nauti siitä

Mikä sua jännittää siinä? Itsekinnolen samassa tilanteessa ja lapsi on vielä niin pieni että en ole päässyt omasta epävarmuudesta yli joten pelkään että muut äidit tuomitsisi mut jostain mitä en edes ole tullut ajatelleeksi tms :D

Elä elämääsi ihan miten itse haluat, ei kaikkien tarvitse olla yltiösosiaalisia. 

Kannattaa kuitenkin kokeilla jotain perhekerhoa tms. saatat yllättyä iloisestikin, ne "muut äidit" on ihan tavallisia naisia yleensä. Ja samassa tilanteessa olevien kanssa ajatusten vaihto tekee yleensä hyvää.

Mulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. En silti kaveeraa kuin ihan muutaman äipän kanssa, eikä koskaan lasten kanssa. Kun olen kavereiden kanssa en todellakaan halua puhua lapsista.

Olen samanlainen kuin sinä. Viihdyn itsekseni ja vauvan kanssa kahdestaan. En käy missään vauvameetingeissä, ainoastaan läheisten ihmisten luona. Ei sinun tarvitse väkisin. Eikä lapsestasi tulee epäsosiaalista :) Laita vaikka päikkäriin kun vähän kasvaa!

No mikä pakko se on? Ihan hyvin olen tullut toimeen vaikken ole mitään mammakavereita haalinut. Yök sentään mikä sanakin. En ymmärrä miksi pitäisi kaveerata ventovieraiden ihmisten kanssa vain koska meillä kaikilla on vauvat, samalla periaatteella vaan kaveriksi kaikki jolla on Toyota! Kun tapaan ystäviä, tapaan omia ystäviäni - joskus lasten kanssa ja mieluummin ilman. Ei kyllä huvita kenenkään kanssa jauhaa siitä mitä meidän lapsille kuuluu, kun itsekin olen ihminen vielä.

Mä olin ihan samanlainen kuin ap. Nyt lapsi on 1,5v ja kierretään perekerhot ja muskarit. Näin "ison" lapsen kanssa on helppoa, jos ei jaksa jutella muiden äitien kanssa niin voi keskittyä juoksemaan oman ipanan perässä ympäriinsä 😂 mäkään en sinänsä nauti noista tapaamisista itseni takia, vaan käydään koska lapsi viihtyy.

Mutta niin, tosiaan pienen vauvan kanssa ei ole pakko missään tapaamisissa käydä, varsinkaan jos se tuntuu epämukavalta. Ehdit myöhemminkin, mitä isommaksi lapsi kasvaa niin sitä itsevarmempi olo äitinä sulle tulee.

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlainen kuin sinä. Viihdyn itsekseni ja vauvan kanssa kahdestaan. En käy missään vauvameetingeissä, ainoastaan läheisten ihmisten luona. Ei sinun tarvitse väkisin. Eikä lapsestasi tulee epäsosiaalista :) Laita vaikka päikkäriin kun vähän kasvaa!

Mäkään en käy mopomeetingeissä vaikka muut jonnet sinne menee. Rassailen mopoani ihan itsekseni.

Minulle tuli tämä asia mieleeni eräs päivä, kun kuuntelin vierestä eräiden mammojen keskustelua julkisessa liikennevälineessä. He puivat lastensa nukkumista suureen ääneen "Meidän Mimosa se nukkuu jo koko yön heräämättä", "Meidän Onni-Oliver nukkuu niin hyvin tissillä vieressäni". Tästä keskustelusta tuli epämukava olo ja teki mieli paeta äkkiä jonnekin, jossa muita mammoja ei näy mailla halmeilla.

Tuli tarve olla vieläkin epäsosiaalisempi kuin olenkaan ihan vain siksi, että arkeni pyörii muutenkin täysin vauvan ympärillä, niin en ymmärrä, miksi jaksaisin jossain raitiovaunussa jauhaa lapseni nukkumisesta matkalla ties minne perhekerhoon, jossa sama jauhaminen jatkuu. Senkin ajan istun mielummin vaikka hiljaa kotona tuijottaen seinää kahvikuppi kädessä välillä silmät sulkien ja levollisesti huokaisten.

Pohdin vain, että jos myöhemmin haluaisinkin "mammakavereita", joilla on samanikäisiä lapsia kuin minulla, onko peli jo menetetty ja kaikilla on jo ne kaverit. Minulla sattuu olemaan tällaisia kokemuksia opiskelumaailmasta, kun en älynnyt osallistua fuksirientoihin ja "klikit" ehtivät muodostua, jolloin jäin ulkopuolelle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tämä asia mieleeni eräs päivä, kun kuuntelin vierestä eräiden mammojen keskustelua julkisessa liikennevälineessä. He puivat lastensa nukkumista suureen ääneen "Meidän Mimosa se nukkuu jo koko yön heräämättä", "Meidän Onni-Oliver nukkuu niin hyvin tissillä vieressäni". Tästä keskustelusta tuli epämukava olo ja teki mieli paeta äkkiä jonnekin, jossa muita mammoja ei näy mailla halmeilla.

Tuli tarve olla vieläkin epäsosiaalisempi kuin olenkaan ihan vain siksi, että arkeni pyörii muutenkin täysin vauvan ympärillä, niin en ymmärrä, miksi jaksaisin jossain raitiovaunussa jauhaa lapseni nukkumisesta matkalla ties minne perhekerhoon, jossa sama jauhaminen jatkuu. Senkin ajan istun mielummin vaikka hiljaa kotona tuijottaen seinää kahvikuppi kädessä välillä silmät sulkien ja levollisesti huokaisten.

Pohdin vain, että jos myöhemmin haluaisinkin "mammakavereita", joilla on samanikäisiä lapsia kuin minulla, onko peli jo menetetty ja kaikilla on jo ne kaverit. Minulla sattuu olemaan tällaisia kokemuksia opiskelumaailmasta, kun en älynnyt osallistua fuksirientoihin ja "klikit" ehtivät muodostua, jolloin jäin ulkopuolelle.

Ap

Olet erilainen kuin he, etsi siis omaa seuraa, on niitäkin.