Miten ihmeessä saan itseni motivoiduksi psykoterapiaan? :(

up

Psykoterapian tarpeessa olisin varmaan itsekin. Ymmärrän siis sinua, että sinne on vaikeaa mennä. Yritä kuitenkin repiä jostai voimia aloittaa se. Raha-asiat mietityttää minuakin. Pystytkö avautumaan, mistä syystä tarvitsisit terapiaa? Minä olen jo mummoikäinen, mutta elämääni on jättänyt ikuiset arvet äidin hylkääminen jo ihan vauvana.

Olen pärjännyt aika hyvin, mutta tuo hylkäämiskokemus jäytää vieläkin.

Mulla on keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 

Kiitos viestistäsi. Paljon ainakin tuota psykoterapiaa on kehuttu, joten kokeilla kait ainakin kannattaa. Ainahan sen voi lopettaa, mikäli ei halua jatkaa. Mutta sekin itseäni niin ahdistaa, että miten sen kehtaa lopettaa, jos siltä alkaa tuntumaan. Ei pitäisi miettiä asioita liikaa ja etukäteen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Kannattaa sunkin varmaan kokeilla, tai ainakin käydä edes psykologilla juttelemassa, mikäli et jo käy tai ole käynyt (?)

AP

up

up

Kyllä se psykologi on nähnyt ja kuullut kaikenlaista ja voit sanoa hänelle noista asioista että tuntu pelottavalta tulla tänne ja mietit etukäteen kaikkea..

Tsemppiä ! 😊 ❤

Ota askel kerrallaan.  Ensimmäinen tavoite on käydä tässä ensimmäisessä tapaamisessa. Sen jälkeen mieti, miltä tuntui ja miten jatkat. Usein mielikuvissamme uuden ja itselle tuntemattoman asian edessä yritämme haukata koko kakun. Sitä paitsi mielikuvat ovat noin 70 prosenttisesti kielteisiä. Aivot toimivat näin. Siksi on tärkeää, että mielikuvasi konkretisoituu ja saat ihan oikeaa kokemusta ja tietoa mahdollisimman nopeasti.

Sinun ei tarvitse huolehtia terapeutin tunteista esim. "loukkaantuuko, jos lopetan ja sanon ettei kommunikointi/yhteistyö toimi?" Hänen pitäisi olla ammattilainen, joka tulee toimeen omien tunteittensa kanssa. Muuten ei voisi auttaa sinua tekemään samoin :) Lisäksi terapeuteille on tarjolla työnohjausta, jossa voivat pohdiskella työtään ja tuntemuksiaan eli ei ole potilaan päänsärky. Toki aina on hyvä ensin yrittää ratkaista kommunikaatio-ongelmat ja keskustella terapeutin kanssa eikä heti lyödä hanskoja tiskiin, jos kokee ettei tule ymmärretyksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 

Kiitos viestistäsi. Paljon ainakin tuota psykoterapiaa on kehuttu, joten kokeilla kait ainakin kannattaa. Ainahan sen voi lopettaa, mikäli ei halua jatkaa. Mutta sekin itseäni niin ahdistaa, että miten sen kehtaa lopettaa, jos siltä alkaa tuntumaan. Ei pitäisi miettiä asioita liikaa ja etukäteen, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Kannattaa sunkin varmaan kokeilla, tai ainakin käydä edes psykologilla juttelemassa, mikäli et jo käy tai ole käynyt (?)

AP

Minulla myös oli aikoinaan sosiaalisten tilanteiden pelko. En pystynyt esim. käymään työpaikan ruokalassa syömässä ja jos joskus sinne uskaltauduinkin niin ruoka jäi syömättä pöydälle sen paniikin takia.

Asiaa ei auttanut, että olin nuorena ja arkana tyttönä sairaalassa töissä, jossa naiset osasivat tosiaan olla julmia toisiaan kohtaan. Sairaanhoitajien luulisi olevan empaattisia vaan ei.

up

Ymmärrän. :-( Mulla ois ollut lähete vielä jopa ilmaiseen 10 kerran terapiaan, mut en heti saanut aikaiseksi etsiä terapeuttia. Nyt loppuvaiheessa aloitin kyselyn, kun ajattelin, että ehdin hyvin vielä käydä sen. Mut eipäs niitä löydykään niin vain! Kukaan ei ota nyt uusia asiakkaita!!

En tiä, pitäiskö itkeä vai nauraa... Onnistun ryssimään jopa terapiamahdollisuuteni...

Psykoterapeuteille on kyllä kysyntää. Kannattaa olla ajoissa liikenteessä. 

up

Sä et voi tietää toimiiko se ennen kuin olet käynyt sen.

Parempi on tohon laittaa rahat ku siihen lottokuponkiin.

Aloita ja katso, miltä alkaa tuntua. Aina tulee välietappeja, joissa terapeutin kanssa yhdessä pohditte, auttaako tämä mitään, puhutaanko oikeista asioista jne. Terapian voi myös keskeyttää tai laittaa tauolle, jos tulee aivan tenkkapoo.

Nyt kun alkaa terapeutteja kysellä, niin voi olla, että seuraavat vapaat paikat ovat monella terapeutilla tarjolla vasta syyskaudelle. Aika kuluu kuitenkin nopeasti ja kun on näinkin isosta ja pitkäkestoisesta prosessista kyse, niin hoppuilu ja toivon menettäminen välittömästi ei kannata. :)

Aina ei netti riitä. Tai siis, ollaanhan me kai täällä myös ystäviä, mutta joskus sitä kaipaisi juttelua kasvokkain jonkun kanssa tai puhelimessa. Ei olla niin hitsin ujoja hei!

Onko sun naapurikyläs kuinka kaukana? Etkö voisi joskus koettaa mennä sinne naapurikylille vaikka? Voisko siellä olla joku tapahtuma, minne voisi helposti mennä hengailemaan ja jutustelemaan jonkun uuden (tai vanhan) tuttavuuden kanssa?

Joskus se vertaistuki tai vaan ystävä- ja kaveri, yksi tai useampi, auttaa, voi auttaa paljon enemmänkin kuin mikään muu. Jollain paikkakunnilla on myös esim jotain pikkusisko/isosisko/veli -toimintaa, josta saa itselleen aluksi järjestetyn ystävän, josta voikin tulla oikea pitempiaikainen ystävä tai ystävä voi olla tukena elämässä vain juurin sen verran, kuin on tarve ja miltä tuntuu

Mene, älä ajattele!

Aloittaminen on kaikkein vaikeinta, joten jos saat itsesi paikan päälle, on se jo riemuvoitto :) Ymmärrän huolesi jos ei terapia autakaan, se on kaikilla masentuneilla huolenaiheena, mutta silti tosiasiassa lähes kaikki hyötyvät terapiasta enemmän tai vähemmän! Vaikeinta on olla kärsivällinen ja hyväksyä että prosessi vie aikaa.

Pelko siitä ettei terapeutti ehkä olekaan hyvä tai itsellesi sopiva on ihan järkevä. Aina ei kaikkien kanssa synkkaa, ja toki on olemassa myös huonoja ja keskinkertaisia terapeutteja. Muista kuitenkin, että huonokin terapia auttaa vähän. Tärkeintä olisi että terapeutti saisi sinut avautumaan ja tunnet vastaanotolla itsesi turvalliseksi ajattelemaan vaikeitakin asioita. Mitä enemmän huomaat ajatusprosessien lähtevän käyntiin, sen parempi. Ja jos koet ettei terapeutin kanssa synkkaa, tai että terapeutti ei tunnu auttavan, niin voit aina vaihtaa terapeuttia. Sinun ei sitä tarvitse perustella, voit sanoa vaan että lopetat toistaiseksi käymisen ja aloittaa toisen henkilön kanssa vastaanoton: et ole tilivelvollinen.

Voimia, prosessi voi olla raskas, mutta se on ehdottomasti sen arvoista! Voit myös ajatella että mitä haastavampaa ja vaikeampaa terapia on, sitä enemmän siitä on apua. 

Käy kokeilemassa ainakin. Et menetä siinä mitään. Anna terapeutille mahdollisuus – parhaassa tapauksessa saat eväitä elämäsi muuttamiseen.

Neuvoja Sinulle terapiaan:

-maksat terapeutille siitä, että hän kuuntelee Sinua. Joillakin terapeuteilla on rasittava tapa puhua niitä näitä (omia kuulumisiaan) jne., mutta voit suoraan sanoa heille, että keskityttäisiinkö nyt minuun.

-puhu kaikesta. Etenkin niistä asioista, joista et haluaisi / jotka tuntuvat mahdottomilta ottaa puheeksi. Tulet hämmästymään, miten asiat ratkeavat, kun vaan uskallat puhua niistä.

-ole ehdottoman rehellinen. Terapeutti ei ole siellä tuomitsemassa Sinua. Mitkään ajatukset eivät ole kiellettyjä. Hän on todennäköisesti jo kuullut kaiken, ja osaa auttaa Sinua.

Vierailija kirjoitti:

Sinun ei tarvitse huolehtia terapeutin tunteista esim. "loukkaantuuko, jos lopetan ja sanon ettei kommunikointi/yhteistyö toimi?" Hänen pitäisi olla ammattilainen, joka tulee toimeen omien tunteittensa kanssa. Muuten ei voisi auttaa sinua tekemään samoin :) Lisäksi terapeuteille on tarjolla työnohjausta, jossa voivat pohdiskella työtään ja tuntemuksiaan eli ei ole potilaan päänsärky. Toki aina on hyvä ensin yrittää ratkaista kommunikaatio-ongelmat ja keskustella terapeutin kanssa eikä heti lyödä hanskoja tiskiin, jos kokee ettei tule ymmärretyksi.

Olisiko sinun vaan helpompi tappaa itsesi? Kaikkien osapuolien olisi helpompi olla.