Lue keskustelun säännöt.
Olen elkein varma että haluan miehestäni eron
27.02.2017 |
Mutta onko ihan kamalaa ja epäeettistä odottaa muutama vuosi niin, että lapsi on vanhempi? Arki meillä miehen kanssa sujuu mutta rakkautta ei enää oikein ole. Periaatteessa olemme ihan onnellinen perhe. Mutta mies on pettänyt luottamukseni enkä pysty antamaan sitä anteeksi. Muutenkin, olemme nykyään ihan eri maailmoista. Tällä hetkellä minua ei edes kiinnosta parisuhdeasiat vaan haluan keskittyä enemmän uran luomiseen. Käytännön asioiden kannalta olisi paha, jos ero tulisi nyt. Lisäksi olen varma, että lapsi tulisi kärsimään.
Mitä mieltä?
Kommentit (19)
Parempi erota heti. Siis ihan oikeasti. Itse olen eroperheestä ja onnellinen, että vanhemmat osasivat lopettaa suhteen kun se ei enää toiminut eikä pitkittänyt välttämätöntä takiamme. Olisi ollut musertavaa tietää, että vanhemmat kitkutteli huonossa suhteessa takiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Välillä katselen miestäni ja alkaa ahdistaa.
Ap
No noin mä päätin 8v sitten. Lapsilla on ehjä koti, meillä ei riidellä tms. Tai no mies välillä kiukuttelee, kun on niin turhautunut omaan tilanteeseensa. Mutta sitä saa mitä tilaa tässä maailmassa, miehetkin. Kuopus on nyt 10v, ehkä 5v tätä vielä kattelen ja sitten nostan kytkintä. Muut miehet ei kiinnosta, joten senkään takia ei ole kiire mihinkään. Duuni on tärkeää ja lapset, ja mulla on hyvä olla noiden lasten kanssa ja kun ei olla erottu saan olla heidän kanssaan 100% en vaan 50%.
Vierailija kirjoitti:
No noin mä päätin 8v sitten. Lapsilla on ehjä koti, meillä ei riidellä tms. Tai no mies välillä kiukuttelee, kun on niin turhautunut omaan tilanteeseensa. Mutta sitä saa mitä tilaa tässä maailmassa, miehetkin. Kuopus on nyt 10v, ehkä 5v tätä vielä kattelen ja sitten nostan kytkintä. Muut miehet ei kiinnosta, joten senkään takia ei ole kiire mihinkään. Duuni on tärkeää ja lapset, ja mulla on hyvä olla noiden lasten kanssa ja kun ei olla erottu saan olla heidän kanssaan 100% en vaan 50%.
Minkä ikäinen olet? Itsekin olen pitkään ajatellut, että jos sitten eroaisi, kun kuopus on n. 15v, mutta olen itse silloin jo 44v, niin se laittaa miettimään, että onko siinä vaiheessa enää mitään järkeä erota. Ei uudet miehet kiinnosta ainakaan tällä hetkellä, mutta olisihan kuitenkin kiva jos eläkkeellä ollessa olisi joku vieressä. Löytääkö tuon ikäisenä enää uutta...
Tuo eka vastaaja
Kyllä Mä aion pitää itseni kunnossa niin hyvin että 44-vuotiaana olisi vielä ottajia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No noin mä päätin 8v sitten. Lapsilla on ehjä koti, meillä ei riidellä tms. Tai no mies välillä kiukuttelee, kun on niin turhautunut omaan tilanteeseensa. Mutta sitä saa mitä tilaa tässä maailmassa, miehetkin. Kuopus on nyt 10v, ehkä 5v tätä vielä kattelen ja sitten nostan kytkintä. Muut miehet ei kiinnosta, joten senkään takia ei ole kiire mihinkään. Duuni on tärkeää ja lapset, ja mulla on hyvä olla noiden lasten kanssa ja kun ei olla erottu saan olla heidän kanssaan 100% en vaan 50%.
Kannattaa huomioida, että jos lapset katsovat sut syylliseksi perheen rikkomiseen, saat olla niiden kanssa 0%
Ei teitä vanhoja ämmiä kukaan nurkkiinsa halua marisemaan, se on sama kuin haluaisi itselleen reuman tai jonkin muun vakavan sairauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä...mun elämä alkoi viisikymppisenä.....ero kehiin vain!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei teitä vanhoja ämmiä kukaan nurkkiinsa halua marisemaan, se on sama kuin haluaisi itselleen reuman tai jonkin muun vakavan sairauden.
Kyllä aika monikin haluaa. Pidä sä vaan suu supussa, katkera, kaljuuntunut poikamies!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon vasta 31-vuotias 😀 Hyvin tuntuu vientiä olevan! Mutta niinkuin sanoin, parisuhdeasiat ei tällä hetkellä kiinnosta.
Ap
Silloin kun tuntuu siltä että pitää erota niin silloin pitää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erolapsena sanon, että erotkaa silloin kun lapsenne ovat mahdollisimman pieniä. Saa sitten isona lapsi käydä oikeissa tutuissa lapsuuden kodeissa kertaa kaksi. Eikä kahdessa vieraassa kyläpaikassa, jossa on sitten molemmissa vieläpä vieraat puoliskot. Been there... ei se lapsi saa siitä mitään turvaa jos elää molempien vanhempien kanssa jos näillä tunneköyhä suhde ilman rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No noin mä päätin 8v sitten. Lapsilla on ehjä koti, meillä ei riidellä tms. Tai no mies välillä kiukuttelee, kun on niin turhautunut omaan tilanteeseensa. Mutta sitä saa mitä tilaa tässä maailmassa, miehetkin. Kuopus on nyt 10v, ehkä 5v tätä vielä kattelen ja sitten nostan kytkintä. Muut miehet ei kiinnosta, joten senkään takia ei ole kiire mihinkään. Duuni on tärkeää ja lapset, ja mulla on hyvä olla noiden lasten kanssa ja kun ei olla erottu saan olla heidän kanssaan 100% en vaan 50%.
Minkä ikäinen olet? Itsekin olen pitkään ajatellut, että jos sitten eroaisi, kun kuopus on n. 15v, mutta olen itse silloin jo 44v, niin se laittaa miettimään, että onko siinä vaiheessa enää mitään järkeä erota. Ei uudet miehet kiinnosta ainakaan tällä hetkellä, mutta olisihan kuitenkin kiva jos eläkkeellä ollessa olisi joku vieressä. Löytääkö tuon ikäisenä enää uutta...
Tuo eka vastaaja
Kun kuopus on 15v mä olen 51v. Kuten sanoin, miehet ei juuri tällä hetkellä kiinnosta, jos joku sitten viereen joskus löytyy niin sitten on löytyäkseen, mun onnellisuus tulee muualta kuin miehestä.
Lapsi herkässä iässä 15-vuotiaana. miten kuvittelette että se murrosiän myllerrys olisi helpoin ikä lapselle ottaa vastaan vanhempien ero?
Ja minkä iän AP kuvittelee olevan paras ikä lapsen kannalta erota kun sanoo että jos nyt eroaisitte niin lapsi kärsisi???
Minä ehdotan että sitten kun kuopus on 18.
Olet tosi itsekäs kun sanot että saat olla lastesi kanssa 100-prosenttisesti.Mihin se mies unohtui?Mnenettääkö hän lapsensa kun sinä tahdot erota kun et enää välitä miehestä.Eikö tuo aika lapsesi kanssa kuulu olla 50 prosenttia tai jotain muuta muttei sata.Kirjoituksestasi ymmärsin,että et halua jakaa lapsia isän kanssa.Et halua viittäkymmentä prossaa vaan sata.
Säälittää se mies,
Samoin tuo toinen tapaus.Että erota kun lapset ovat mahdollisimman pieniä,etteivät kulje kahdessa kodissa.
Eli siis pienet lapset ovat helppo isästä erottaa,kulkekoot sitten kun ovat isoja kahdessa kodissa.Luuletko että ne käyvät enää isänsä kodissa jos olet niitä pieninä estänyt olemasta isänsä kanssa.
Mistä tämä kaikki ilkeys ja katkeruus.Miksi te teette lapsia miehen kanssa kun se mies lempataan lapsen elämästä eron tullessa?
Itse olen nainen ja äiti ja isoäiti enkä teitä ymmärrä,itsekin olen eronnut ja yhdessä exmieheni kanssa lapsen kasvatimme aikuiseksi.
Rehellisempää on erota. Hyvä suhde exxään lasten takia niin kyllä se siitä. Eihän lapset menetä vanhempia vaan he asuvat eri osoitteissa.
haista akka paska voi kuule olla etta mina en valttamatta luovukkaan juhasta ja minka sitten teet kysyn vaan mina
Mulla sama tilanne. Olen varma, että haluan eron, mutta lasten takia sitä koko ajan vain siirtää ja siirtää. Mekin ollaan periaatteessa ihan onnellinen perhe. Mies rakastaakin edelleen minua, mutta itse en rakasta miestä ja ei kiinnosta enää edes yrittää rakastaa.
Ei vaan osaa erota, kun ei ole riitoja tms.