Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloinkaan muulloin en saa osakseni niin paljoa pahoja katseita ja huonoja käytöstapoja kuin vaunujen kanssa liikkuessani
27.02.2017 |
En ollut koko ilmiöön kiinnittänyt huomiota ennen kuin itse sain lapsen, mutta nyt sitä ei voi olla huomaamatta. Olen kohtelias, en aja vaunuilla kenenkään nilkoille, minun ei tarvitse päästä bussista ensimmäisenä pois ja ymmärrän varsin hyvin, että on olemassa tilaisuuksia, joihin ei kannata vaunuilla edes yrittää. En ole se tyyppi, joka tunkee 2x2m tuplavaunuilla ahtaalle kirppikselle. Vaikka minä otan muut huomioon, osoitetaan minua ja lastani kohtaan kuitenkin iso määrä ilkeitä katseita, selvää paheksuntaa ja jopa halveksuntaa. Oma lapseni on tyytyväistä sorttia eikä ole julkisissa pahemmin itkeskellyt, onneksi, koska se olisi varmasti hemmetin ahdistava tilanne. Ihan kuin yksikään vanhempi nimenomaan haluaisi, että lapsi itkee nälkää/kuumuutta/vatsavaivaa/tylsyyttä, ei siihen tarvita päälle tuomitsevia katseita, tuhahteluja ja pahimmillaan "vaimenna vauvasi"-huutoja joltain elämäänsä kyllästyneeltä keski-ikäiseltä, joka on selvästi vaimennettu vauvana liian usein.
http://www.paatepysakki.fi/2017/02/oliko-bussissa-arsyttava-lapsi/
Osin tästä tekstistä tuli mieleeni. Ei varmasti koske pelkästään vauvan/taaperon ja vaunujen kanssa liikkuvia, vaan ylipäänsä lapsia ja nuoria pidetään jotenkin vähempiarvoisina ja väistämisvelvollisina aikuisiin nähden. Olen törmännyt siihenkin, miten keski-ikäinen nainen vaati ehkä 10-12-vuotiasta poikaa luovuttamaan istumapaikkansa tälle tädille, joka ei vielä mitenkään mene "anna istumapaikkasi vanhukselle"-kategoriaan - ja vaikka olisi mennytkin, niin oikeastiko sen on oltava aina lapsi, joka paikkansa luovuttaa?
Kommentit (5)
Ehkei pitäisi ottaa katseita niin henkilökohtaisesti? Tulkitsetko siis vakavan ilmeen heti tuikeudeksi?
Mutta myönnän, että kyllä minua ärsyttäisi huutava lapsi bussissa esim. työpäivän jälkeen. Ei se tarkoita sitä, että tuomitsisin vanhemman tai lapsen, vaan sitä, että ärsyttää se meteli, kun on ollut metelissä koko päivän ja kenties töissä kuunnellut sitä samaa huutoa jo 8 tuntia (päiväkodissa).
Oikeasti kuljen aina omalla autolla, mutta mietin, että ehkei ne tuikeat ilmeet kuitenkaan mitään tuomitsevia ole, henkilökohtaiselle ärtymiselle ei oikein mitään voi, eikä kaikki osaa väkisin hymyillä silloin, kun oikeasti ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkei pitäisi ottaa katseita niin henkilökohtaisesti? Tulkitsetko siis vakavan ilmeen heti tuikeudeksi?
En tulkitse. Jos minua katsotaan suoraan esim. tällaisella ilmeellä, tulkitsen sen aika huonoksi käytökseksi ja epäsuoraksi pyrkimykseksi rajoittaa oikeuttani liikkua lapsen kanssa julkisessa tilassa: http://2.bp.blogspot.com/-qqzEp-X62yc/VaXc_A8S2VI/AAAAAAAACZs/wScw1l7EM…
Oon viimeiset 4 vuotta tuolla kulkenut vaunujen kanssa, enkä kyllä koskaan muista nähneeni mitään pahoja katseita. Paljon avuliaita ihmisiä sen sijaan on tullut vastaan. Suurin osa vaikuttaa aika välinpitämättömiltä. Toki yritän olla olematta sen enempää tiellä vaunuineni kuin muutenkaan.
Hmm, kuljen varmaan laput silmillä kun en ole vastaavaa huomannut. Pelkäsin aluksi bussiin nousemista vaunujen kanssa mahdollisesti aiheuttamani viivytyksen ja sähläyksen takia ja kerran jäinkin jumiin oven ja kiveyksen väliin, mutta kaksi matkustajaa ponkaisivat heti auttamaan. Tuntuu, että ihmiset ovat korostetun ystävällisiä kun vauva on mukana. Erityisesti vanhemmat naiset tulevat juttelemaan ja höpsöttelemään vauvalle.
Alue: Aihe vapaa
Voi ei. Harmi :(
Itse olen sinua vanhempi, jo aikuisten äiti, mutten vielä mummi, eikä sitä tiedä, tuleeko minusta koskaan mummia, mutta autan kaikkia äitejä vaunuineen, se on minulle kunnia-asia. Kiitos teille että jaksatte kasvattaa meille uutta sukupolvea <3