Onko Suomessa vielä halukkuutta perinteisen kotiapulaisen pestiin?

Ei ole enää mitään maaseutua, josta tulisi nuoria riuskoja työntekijöitä. Maaseutu on aikaa sitten autioitunut, tai siellä asuvillakin on työ- ja opiskelupaikat siinä kuin kaupunkilaisillakin.

Sinun kannattaa kääntää katseesi Thaimaahan tai Filippiineille. Ehkä jostakin Itä-Euroopan maistakin vielä löytyisi elintasokuilua sen verran, että joku fiksu lähtisi sieltä piiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Missä tuo kotiapulainen laittaisi oman ruokansa? Mikro, jääkaappi ja kahvinkeitin ei kyllä riitä ruoanlaittoon :(

1200€ brutto ei kyllä riitä ruokaan, jos kaikki pitää ostaa valmiina.

Mitä tekisitte tilanteessa, kun kotiapulainen sairastuisi?

Onko varaa työnantajan sivukuluihin?

Saisiko kotiapulainen ottaa vieraita luokseen? Ottaa avomiehensä/avovaimonsa luokseen? Saisiko kotiapulainen muuttaa lapsensa kanssa asumaan tuohon huoneeseen?

Jos se kotiapulainen laittaisi lounaan lapsille ja ehkä päivällisen töistä tulijoille, niin ei kai se nyt herrajestas saa siitä samasta ruuasta itsekin syödä.

Ihan ekaksi pitää sanoa, että harmi, kun oma elämäntilanne ei tällä hetkellä salli muuttaa. Kiinnostuin nimittäin ihan tosissani.

Olen 50+ nainen, naimisissa, kahden aikuisen opiskelijan äiti. Oma työura ei ole ollut lähelläkään kasvatusalaa, mutta lapset ovat ihan täysipäisiä, joten ihan pieleen en ole heitä kasvattanut. En tupakoi enkä juuri käytä alkoholia.

Olen äidillinen, joten lasten kanssa leipoisin ja laittaisin ruokaa, lisäksi lukisin lapsille kirjoja. Musikaalinen ja liikunnallinen en ole, voisin viedä lapsia noihin harrastuksiin. Kävisin lasten kanssa mielelläni teatterissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä kuten omien lasten kanssa tein.

Olisi kiva päästä lähemmäs omia lapsia, miehen luo matkustaisin viikonloppuisin. Vapaa-aikoina nauttisin pääkaupunkiseudun kulttuuritarjonnasta. Koska minulla ei ole pakollisia menoja, niin työaikojen kanssa olisi joustoa.

Ajan kuluksi tässä ap vain kirjoittelee. Tunnistin kirjoitustyylistä. Joulun aikaan ap rakenteli koria viedäkseen sen vähävaraiselle. Hienot listatkin teki.

No paljastuihan sekin lopuksi provoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hieman erilainen tilanne... Sinkkumiehen talous, elämä on kiireistä ja kyllä, siitä on myös mukava nauttia välillä esim. matkustelemalla. Yllättäen peruskodinhoidon jutut kuten siivous ei ole prioriteettilistan kärjessä. Siivouspalvelua olen käyttänyt välillä, mutta kaipaisin kokonaisvaltaisempaa palvelua. Eli mahtaisiko kiinnostuneita löytyä hommaan johon kuuluisi siivous, perustekstiilien (pyyhkeet, lakanat) jne. ylläpito, vastaaminen siitä että talosta löytyy wc-, talouspaperit, peruselintarvikkeet jne, pihakukat kesällä, huonekasvit sisällä, kaikenlaisten kodin ja talon juoksevien pikkuasioiden hoitaminen jnejne. Ajatuksissa on jotain vanhan ajan taloudenhoitaja tyyppistä ratkaisua... Onko näissä pohdinnoissa järkeä?

Varmasti löytyy. Rahalla saa ihan kaikenlaisia palveluita. Mieti kuinka monta työtuntia tarvitaan kuukaudessa ja maksat kunnon palkan. 

Ihan ehdottomasti on järkeä pohdinnoissa. 

Se on kyllä ajatuksena, että hyvälle työntekijälle myös maksetaan kunnollinen korvaus, mitään kotiorjaa ei ole tarkoitus palkata. Ja sen vuoksi haluaisin myös palkata työntekijän suoraan, en minkään firman kautta. Olen vähän hahmotellut tuntimääriä, työnkuvaa ja mahdollisia etuja, kyllä se tästä etenee. Mitä kautta tällaista työntekijää kannattaisi lähtä etsimään? Mol.fi, löytyykö sieltä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ajan kuluksi tässä ap vain kirjoittelee. Tunnistin kirjoitustyylistä. Joulun aikaan ap rakenteli koria viedäkseen sen vähävaraiselle. Hienot listatkin teki.

No paljastuihan sekin lopuksi provoksi.

Paranoia on paha tauti. Se pahenee, mitä enemmän on mökissään yksin. 

Voi olla, että aloitus on provo. En tiedä, mutta mitään yhteneväisyyksiä ei kyllä ole tähän korin rakentajaan. 

Itse pienyrittäjänä pidän 1200e palkkaa, asuntoedulla ja vähäisellä työtunneilla ruhtinaallisena! Koen,että tämän hetkisellä työttömyysasteella ja pienillä palkoilla,pitää alkaa joustamaan toiveissa ja kulutuksessa. Kaikille ei riitä palkkatöitä ja yrittäjyys ei myöskään ole aina rahallisesti kannattavaa. Toivon,että aloittaja löytää sopivan kodinhoitajan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tuo kotiapulainen laittaisi oman ruokansa? Mikro, jääkaappi ja kahvinkeitin ei kyllä riitä ruoanlaittoon :(

1200€ brutto ei kyllä riitä ruokaan, jos kaikki pitää ostaa valmiina.

Mitä tekisitte tilanteessa, kun kotiapulainen sairastuisi?

Onko varaa työnantajan sivukuluihin?

Saisiko kotiapulainen ottaa vieraita luokseen? Ottaa avomiehensä/avovaimonsa luokseen? Saisiko kotiapulainen muuttaa lapsensa kanssa asumaan tuohon huoneeseen?

Söisi tietysti laittamansa ruuat meidän kanssamme. En varsinaisesti ajatellut koko asiaa, mutta tietysti siis näin. 

Eikö muka 1200 brutto riitä ruokaan ja jopa erinäisiin vapaa-ajan menoihin? Olen kyllä kuullut paljon pienemmistäkin summnista, joilla ruokitaan jopa kokonainen perhe. 

Kaikki asumiskulut siis maksetaan, vesi, sähkö ja vakuutus. Sitten palkka olisi tämä n. 25 viikkotunnista 1200. 

Mutta olet ehkä oikeassa ja ollaankin siis valmiita maksamaan enemmän. Ajattelin vain, että ei heti haeta superpalkalla. 

Eikös se asunnon laskennallinen vuokra lasketa tavallaan osaksi palkkaa, eli yksiö kantakaupungissa voisi olla esim. 800 euroa, joten todellinen palkkahan tuossa olisi jo 2000 euroa, eli todella hyvä 25 viikkotunnista.

Hei haloo nyt. Ei yksi huone ja WC vastaa mitään 800 euron yksiötä. :D Enemmänkin vuokraksi voisi laskea sellaiset 300-400 euroa maksimissaan, koska soluasumiseenhan tuota pitäisi verrata. 

Asunnossa sanottiin olevan oma kylpyhuone ja oma sisäänkäynti. Miten se eroaa yksiöstä?

Eroaa siinä, ettei ole keittopistettä. Eli hommaisimme kyllä parhaan mukaan esim. veden- ja kahvinkeittimen, mikron, jääkaapin ja kai jokin keittolevykin olisi hyvä. 

Tuleeko varustelusta muuta mieleen? Tilava huone on, n. 30 neliötä. Sisältää muuten pikku vaatehuoneenkin, joka on plussaa. Ja tosiaan kylppäri on, pönttö, lavuaari ja suihkukaappi. 

ap

No hei, tässä esim. 17 neliötä "minikeittiöllä" 720 euroa, eli tuo teidän on melkein kaksi kertaa suurempi. Kyllä sille asunnolle voi ihan hyvän arvon laskea ja huomioda siis palkassa sen.

https://asunnot.oikotie.fi/vuokrattavat-asunnot/helsinki/13622309

Mutta tuossa kämpässä ei olekaan ovea muualle kuin rappuun, ei mitään kyselyjä, että "ehditkö hetken katsomaan lapsia, käydään lenkillä" jne.

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmästyttää, miten moni ei tunnu pitävän 1200e fasiliteetteineen huikeana diilinä puolipäivätyöstä ja asunto kantakaupungista kaupan päälle? Itse opiskelen Helsingissä ja olen tehnyt oman alan hommia puolipäiväisesti juurikin about 1200 e/kk, josta sitten maksan asumisen kulut n. 730e kuukaudessa (joo oma valinta asua keskustayksiössä, en koeta tässä valittaa vaan havainnollistaa), puhumattakaan ruoasta ja muista juoksevista kuluista. Käytännössä siis teidän tarjoama palkka tuntuisi erittäinkin riittävältä, jopa hieman ruhtinaalliselta, jos laskee mukaan asumisen ja muiden sivukulujen aiheuttaman säästön. Pakollisten kulujen puuttuessa tuolla nyt tarjoamallanne 1500 eurolla voisi siis käsittääkseni ostella merkkilaukkuja koko rahan edestä :D

Esimerkiksi graduprojektin oheen tuo järjestely tuntuisi ainakin omasta mielestä erinomaiselta! Meidän alalla ei toisaalta ole juurikaan läsnäoloa vaativaa opetusta ja jos onkin, yleensä max. pari tuntia päivässä. Melkein alkoi itseänikin kiinnostaa tämä nyt :) Taidan kyllä olla jo vähän "vanha", kun valmistuminen jo häämöttää ensi vuonna, ja toisaalta myös meidän alalla oman alan työkokemus on melko välttämätöntä. Höh, melkein harmittaa tästä lähteä toimistohommiin käytännössä pienemmällä nettopalkalla. Tsemppiä etsintään, olen ihan varma että joku hyvä löytyy!

Teen gradua ja käyn ohessa oman alan töissä noin 20 h/vko ja tienaan noin 1800 e/kk. CV:ssä kotiapulaisen pesti ei ole lähelläkään samanarvoinen kuin oman alan työt. Lisäksi en todellakaan voisi sitoutua työhön, jossa työtunnit ovat satunnaisesti klo 7 ja 19 (?) välillä ja työnantaja oven takana valmiina olettamassa, että minä olen se, joka joustaa, jos lapsi sairastuu keskellä päivää tai vanhemmilla on iltameno. Eri asia, jos työ olisi  8h/pv ja siitä saisi kunnon palkan ilman asuntoa.

Unelmapaikka jollekin, joka haluaa ilmaisen asunnon kantakaupungista. Tuossa voi tehdä kuukauden verran töitä ja ryhtyä sitten saikuttamaan. Kämppä ei lähde alta, koska siitä ei ole vuokrasopimusta. Ja jos laittaa 4 kk koeajan, ei voi ikinä tietää, koska kotiapulainen vain lähtee kesken päivän pois. Esimerkiksi joku pääsykokeisiin lukeva preppauskurssilla oleva voisi ottaa tuon homman ja jättää kaikki työt tekemättä ja siinä ap sitten olisi ihmeissään.

Mieluummin kunnon palkka, ei asuntoa.

Pahimmassa tapauksessa nämä viisi päivittäistä työtuntia ajoittuvat välille aamukuusi (lasten herätys ja aamupala, sitten kuskaamiset) ja iltayhdeksän (jonkun harrastus kasiin asti, tai sitten hoitamista kun vanhemmat harrastavat). Vähitellen homma lipsahtaa sitten ympärivuorokautiseksi, jos penskat on läpi yön oksennustaudissa. Palkka on hyvä mutta työolot eivät. En lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Pahimmassa tapauksessa nämä viisi päivittäistä työtuntia ajoittuvat välille aamukuusi (lasten herätys ja aamupala, sitten kuskaamiset) ja iltayhdeksän (jonkun harrastus kasiin asti, tai sitten hoitamista kun vanhemmat harrastavat). Vähitellen homma lipsahtaa sitten ympärivuorokautiseksi, jos penskat on läpi yön oksennustaudissa. Palkka on hyvä mutta työolot eivät. En lähtisi.

Meillä on nyt vaihto-oppilas (18v), jonka edellinen perhe oletti, että tyttö on siellä au pairina. Perheessä on 2 lasta, toinen 6v ja toinen 8v ja vanhemmat laittoivat vaihto-oppilaan "harrastusvahdiksi" eli viemään ja hakemaan harrastuksista, aamulla varmistamaan kouluunlähdöt jne. vedoten siihen, että niin isosiskot tekevät. Ja välillä se todella lipsahti siihen, että vaihto-oppilas tuli meille perjantaina suoraa koulusta, koska "kotona" odotti iltavuoro lapsenvahtina. Meillä saa olla yksi teineistä eli kantaa vastuun omasta huoneestaan ja yleisestä siisteydestä, edes koiran ulkoiluttaminen ei kuulu vastuisiin.

Isäni,(joka kasvoi ainoana lapsena Lahdessa 1960-luvulla ) muistaa  sieltä lapsuudenkotinsa ajalta vieläkin niiden hänestä silloin vastuussa olleiden kotiapulaisten nimet ja  lisäksi  paljon muutakin niistä ihmisistä.

Yksinäiselle lapselle heistä tuli suorastaan perheenjäseniä ja itkuhan siinä silloin häneltä pääsi kun kotiapulainen jostain syystä sitten joskus tietysti (esim. eräskin joka sai työpaikan makkaratehtaalla) vaihtoi työpaikkaa. Hän oli osannut kuulemma piirtää hienosti liitutaululle ja tehdä taikatemppujakin   ja taikoa siinä  esiin karkkeja.

Ainoa ,josta hän ei erityisemmin pitänyt,oli kuulemma eräs pelastusarmeijalainen,(jolta hän oppi mm. sanan 'krusifiksi' ) joka liikaa tyrkytti lapselle uskontoaan, mutta otti nokkiinsa (ja lopputilin pestistään),kun isäni silloin lapsen näpäyttikin takaisin  ,että 'ethän sinä ole kuin palvelija'.  

No,se taas johtui aika pitkälti siitä, että oli liian ankara  täti-ihminen ja muutenkin  liikaa yrittänyt tyrkyttää hoitolapselleen uskontoaan.Hänellä oli kuulemma jatkuvasti ollut se pelastusarmeijalaisen univormunsakin yllään.

Tuo keski-ikäinen tiukka ja kuulemma melkoisen ankarakin täti-ihminen oli kuulemma ollut melkoinen vastakohta sille 16-vuotiaalle Anja-nimiselle,joka taas  ihaili nuorisotähti  Paul Ankaa ja jumaloi Elvistä ja jonka jutut ja leikit ja olemus muutenkin olivat paljon kivempiä.

Anja meni kuitenkin naimisiin melko nuorena (seuraavana vuonna) ja vuorossa oli ," 1800-luvun viimeisenä vuonna syntynyt", Siiri-täti,jonka jutut isäni muistaa kaikista tarkimmin .

Siiri korvasi yksinäiselle lapselle melkein jo mummonkin  (viimeinen mummo ja isovanhempi oli isältäni kuollut jo kun hän oli kolmevuotias).

Siiri oli kuulemma ' lempeä ja hyvä'.

Kun isäni oli oli 9-vuotias,muuttivat isovanhempani pois Lahdesta ja perheellä  alkoi perheelle  uusi elämänvaihe.

Siihen ei enää kuulunut kotiapulaisia, koska tapaturman vuoksi sairaseläkkeelle töistään joutunut isoisäni oli nyt koko ajan kotona.

Varsinkin yksinäiselle  ja ainoalle lapselle kotiapulainen voi olla hyvin merkittävä ja mieleenjäävä, vaikuttanut ja myöhemmin suorastaan rakkaudella muistettu  henkilö hänen elämässään.

Tai pitäisi kai sanoa paremminkin, että :saattoi silloin olla,kun heitä vielä oli.

Näin saatan päätelläni isäni kertomuksista heistä, vaikka omaan lapsuuteeni ei enää mitään tuollaista  kuulunutkaan, sillä siihen aikaan,siis  1980- luvulle tultaessahan  koko tuo ammattikunta oli jo lakannut olemasta.

Miksi opiskelija, miksi ei joku maahanmuuttajanuori?

Muutin 80-luvulla Helsinkiin perheen lastenhoitaja/kodinhoitajaksi. Viihdyin työssäni, mutta palkka oli vain asumisoikeus, ruoka ja pieni viikkoraha. Myös työajan määrittelemättömyys ja oman yksityisyyden puute rasittivat...

Aloittajan ehdoilla tulisin mielelläni teille!  Olen tällä hetkellä työtön, monen alan ammattilainen,  omat lapset aikuisia. Tämä ei nyt vain taida olla oikea foorumi työnhakuun?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika kun on taas niin vaikeaa. :D Huomaa että Suomessa ei vaan olla totuttu enää ajatukseen, että kotiapulainen asuisi perheen kanssa; niin monta ongelmaa löydetään ongelmattomasta asiasta.

Tottakai työpaikallaan asuva kotiapulainen saa tehdä perheen keittiössä ruokaa itselleen jos haluaa. Tottakai hän saa käyttää pesukonetta omien pyykkiensä pesemiseen.

Ei, hän ei ehdi luennoille klo 8:15 ja mitä luultavimmin ei, hän ei saa kutsua vieraita sillä tavalla työpaikalleen, että nämä olisivat myös perheen tiloissa (oletettavasti saa kutsua vieraita niin, että ovat vain siinä omassa huoneessa jonne on se oma sisäänkäynti).

Mutta arvatkaa mitä: ei jokaisen opiskelijan tarvitse haluta tätä paikkaa. Jos luennot alkavat 8:15 ja niille pitää ehtiä niin sitten ei kannata harkita tällaista paikkaa. Kukaan ei pakota. Jollekin toiselle tällainen taas käy mainiosti. Ja jos ei ole valmis hyväksymään rajoituksia vieraiden oleskelusta niin taasen kerran; ei ole pakko hakea edes tällaista paikkaa.

Minulla on kaksi pientä lasta ja se on elämää rajoittavaa siinä kuin opiskelukin nyt esimerkiksi. Ei tulisi pieneen mieleenkään hakea työtehtävää jossa pitää esimerkiksi matkustaa ja edustaa viikoittain. Silti näitä tehtäviä on ja monelle ne ovat juuri sellainen työ jota nimenomaan haluaa. Se että tällainen työ olisi huono ja työnantaja olisi huono ei pidä paikkaansa vain sen vuoksi että tällainen työ ei sovi minulle. :D

Nyt oikeasti pessimistit pois tästä ketjusta. Jos juuri sinun täytyy ehtiä luennoille klo 8:15 ja ajatus siitä ettet saa raahata vieraita koko asuntoon kuulostaa vaikealta niin se ei tarkoita etteikö työ olisi jollekin muulle unelma.

Asiaa siskoseni

Varmasti löytyisi halukkaita tähän työhön, jos se olisi oikeasti olemassa. AP kuulostaa kyllä samalta, joka oli jouluna väsäämässä niitä "monen tonnin lahjakoreja".

Hei, oli pakko jakaa oma mielipiteeni myös, luettuani läpi suurimman osan tähän asti tulleista kommenteista.

Normaalisti olisin kiinnostunut tämän tyyppisestä työstä, joissa työ olisi osa "normaalia" elämää, (mm. nukutaan työpaikalla ja työn luonne on hyvin joustavaa ja samalla myös sitoutuvaa. Olen itse tottunut tämän tyyppiseen ajattelumalliin, sillä olen itse syntynyt aasiassa (Thaimaassa) ja kotiapulaisen työ ja merkitys on siellä erilaisempi kuin Suomessa. Itselläni oli myös kotiapulainen siitä asti kun olin taaperoikäinen.

Tämän tyyppinen työ on aina kiinnostanut minua, se että hoidetaan isäntäperheen asuntoa ja samalla asutaan saman katon alla. Tämä työ olisi varmasti myös tukenut hyvin Lähihoitajan opintojani, mitä opiskelen tällä hetkellä Helsingin Diakoniaopistossa. Myös kokemusta lastenhoidosta ollut sen verran, kun olin koulussa töissä avustajana ja iltapäiväkerhon ohjaana + kesällä leikkipuiston apulaisohjaana. 

Juttu kaatuu mielestäni siihen, että nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa tämäntyyppiseen työpaikkaan on hyvin vaikea löytää sopivia henkilöitä. Myös se, että jos olisin ollut naispuolinen henkilö olisin varmasti hakenut tätä paikkaa heti, sillä miespuolisia kodinhoitajia on tuskin kenelläkään kiinnostusta. 

Suurin osa vastauksista mitä on tullut on ollut "Au Pair", mutta AP nimenomaan halusi suomenkielistä henkilöä, mikä vaikeuttaa hakua huomattavasti.  Toivon silti, että löytyisi AP:lle juuri sopiva henkilö tähän työhön, sillä oma huone + käytettävissä oleva asunto laitteineen ja vielä 1200e-1500e palkka  /kk ,siitä, että hoidat taloa ja lapsia päivässä noin 5h, on kuin lottovoitto (Ainakin opiskelijalle). Käy kateeksi henkilöä joka saa tämän pestin ;)

Tämähän sattui somasti. Olen 22 vuotias nainen itäsuomesta ja opiskelen viimeistä vuotta, valmistuminen on kesäkuun alussa. Olenkin miettinyt mitä koulun jälkeen teen. Opiskelu ei enää kovin innosta, mutta en ole tyytyväinen alavalintaani, eli pitäisi löytää töitä johon ei aikaisempaa koulutusta tarvitse.

Muutenkin olen ajatellut muuttaa helsingin seudulle, sillä täältäpäin ei töitä juurikaan saa.

Miesystävä minulla on, mutta lapsia ei ole tiedossa lähivuosina.

Minne voin laittaa hakemuksen vetämään?

Ap:ltä taisi loppua kiinnostus kun ketjuun tuli kommentoimaan pestistä oikeasti kiinnostuneita?

Liekö koko juttu ollenkaan totta. Ja nyt ei kehtaa kommentoida mitään, kun sitten pitäisi kertoa minne työhakemuksen voi lähettää.