HS: ”Mielivaltaista peliä” ja ”suorastaan rikollista toimintaa” – professorivalinnat vaikuttavat pienen piirin suhmuroinnilta

Aiheesta ollut nyt muutakin kirjoittelua.

Yliopistojen korruptio on akateemista vehkeilyä – monet opetus- ja tutkimustehtävät täytetään hyvä veli -verkostoissa

Jos kaverille ei muuten löydy sopivaa vakanssia, hänelle junaillaan kutsuprofessuuri

Talouden ja politiikan korruptio nostattaa isoja otsikoita, mutta akateeminen korruptio jatkuu kaikessa hiljaisuudessa. Välillä vähän ­hymistellään tutkimusetiikasta Thomas Wilhelmssonin tavoin (HS Vieraskynä 13.2.), mutta yliopistojen korruptiivisiin käytäntöihin ei puututa. Kantelut rikkomuksista ovat harvoin kiusantekoa (HS Mielipide 15.2.).

Monet yliopistojen opetus- ja tutkimustehtävät lehtoreista professuureihin täytetään hyvä veli -verkostoissa tieteellisistä pätevyyksistä piittaamatta. Jos kaverille ei muuten löydy sopivaa vakanssia, hänelle junaillaan kutsuprofessuuri. Eräs dekaani myönsikin, että tieteellinen pätevyys ei enää ole valinnoissa kriteerinä. Valintakriteerejä väännetään sopiviksi aina tilanteen mukaan.

Jos käytetään asiantuntijoita, heidät valitaan niin, että varmistetaan suosikin valinta. Yhteinen julkaisutoiminta hakijan kanssa ei akateemisissa asiantuntijatehtävissä tai päätöksenteossa haittaa. Onpa jopa puo­liso tainnut olla päättämässä puolisonsa professuurista.

Jos asiantuntija on eettisesti tai juridisesti jäävi ottamaan kantaa, sekään ei haittaa, koska yliopistojen autonomian takia päätöksistä ei voi valittaa. Kantelu epäreilusta valintaprosessista sitä paitsi voi sulkea syrjityltä hakijalta portit yliopistoon ikiajoiksi.

Yliopistohallinnosta ei ole apua, koska siellä yleensä puolustellaan omaa henkilökuntaa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta voi antaa tutkimus­rikkomuksista lausuntonsa, jonka yliopisto siirtää sujuvasti ”mappi ööhön”.

Joskus asiantuntijoilla on ­eettistä selkärankaa, jolloin he yllättäen voivatkin ehdottaa ­pätevimmän hakijan valintaa. Silloin lausunnot voidaan huoletta panna silppuriin ja valita suosikkihakija kuitenkin. Asiantuntijoiksi pyritään löytämään valitsijoiden tahtoa myötäilevät kollegat. Lahjomattomilta ei lausuntoja pyydellä.

Tieteellinen pätevyyskään ei ole kovin yksiselitteistä. Tieteellisiä lehtiä on roppakaupalla, joten nollatutkimuskin yleensä löytää tiensä johonkin lehteen. Tutkimusryhmissä julkaisuja tehtaillaan usein niin, että ­kaikki ryhmän jäsenet lisäävät nimensä artikkeliin, vaikka olisivat vain ohimennen silmäilleet käsikirjoitusta. Näin voidaan keinotekoisesti pidentää jokaisen julkaisuluetteloa.

On myös tavallista siteerata oman ryhmän tutkimuksia siinä tarkoituksessa, että työ vaikuttaisi laajasti siteeratulta. Todellisuudessa tutkimuksen ovat ehkä lukeneet vain ryhmän ­jäsenet (jos hekään). Tutki­muksen vaikuttavuutta harvoin otetaan huomioon vakansseja täytettäessä.

Yliopistossa kollegan tutkimusura on helppo katkaista, jos sattuu olemaan valtaa ja sitä käyttää väärin. Akateemisissa vehkeilyissä on usein kyse ­lojaliteeteista ja kiitollisuuden­veloista, joissa tehtävän tai rahoituksen toisen avulla saanut henkilö myötäilee jatkossa kiltisti hyväntekijäänsä. Tutkijat ovat vain ihmisiä ja voivat syyllistyä eettisiin hämäräpuuhiin. Nyt tarvitaan korruption tutkijoita tutkimaan tutkijoita.

Jaana Haapasalo

psykologi, psykologian tohtori, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti

Salo

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005093880.html

No hitto kun pääsis lukemaan jutun.

No hitto kun pääsis lukemaan jutun.

Paskamaisesti laitettu tämä aihe muurin taakse tuossa :( Olen tilaaja, mutta en näköjään tarpeeksi hyvällä luokituksella, että saisin jutun auki.

Ap

Tämä oli myös erittäin hyvä kommentti aiheesta. Nykyisin on tosiaan rajattomat mahdollisuudet keksiä perusteet, joiden avulla pätevin hakija voidaan hylätä, jos siltä tuntuu.

Pätevistä hakijoista valitaan vain samanmieliset

Tutkimuksen lähtökohtien on oltava vallitsevan paradigman mukaisia ja totutusti ymmärrettyjä.

Julkaistu: 21.2. 2:00

Jaana Haapasalo kirjoitti (HS Mielipide 19.2.) yliopistojen korruptiosta pisteliäästi. Hän jätti kuitenkin kaksi tärkeämpää asiaa mainitsematta.

Pätevyyttä voidaan tulkita halutun mukaisesti, koska tieteelliset kriteerit ovat usein tulkinnanvaraisia ja hyviä tutkijoita on paljon. Suurin ongelma ei silti ole se, ettei pätevintä valita. Suurin ongelma on, että pätevistäkin vain samanmieliset valitaan.

Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen lähtökohtien on oltava vallitsevan paradigman mukaisia ja totutusti ymmärrettyjä. Käytännössä se on asioista päättävien professoreiden tukemista. Vaihtoehtoisille lähtökohdille jää vähän tilaa.

Samanmielisyys on tieteen kehitykselle jo lähtökohtaisesti suuri vahinko. Pienessä maassa, jossa 2–3 ihmistä voi päättää koko tieteenalansa tulevasta ­kehityksestä 15 vuoden päähän, mustia aukkoja jää paljon.

Yksisilmäisyyttä tukee se, ­että yliopistot eivät tutki omaa toimintaansa lainkaan. Olisiko mahdollista kuvitella, että nuori tutkija ottaisi väitöskirjansa aiheeksi tieteenalansa virka­nimitykset tai rahoituspäätökset?

Riippumattomia tutkijoita on vähän – erityisen vähän niiden joukossa, jotka saavat rahaa tutkimusprojekteilleen ja jatko-opiskelijoilleen.

Myöskään tutkimuksen vaikuttavuudesta ei ole juuri ­mitään tutkimuksia. Kaikille on riittänyt se, että toistetaan puheita tutkimuksen ja sivistyksen tärkeydestä ja sätitään hallitusta, joka ei anna tarpeeksi rahaa. Yhteinen hyminä suojelee arvostelulta ja pyhittää mieli­kuvat armosta viisaan tieteellisestä pätevyydestä.

Marko Nenonen

yliopistonlehtori

Tampereen yliopisto

http://www.hs.fi/paivanlehti/21022017/art-2000005095940.html

Kun näitä aiheita on jollain tavoin käsitelty jossain kahvipöytäkeskusteluissa, niin näyttää siltä, että tyyppien mielestä on pelkästään hyvä asia, että "fiksut" ihmiset otetaan mukaan ja "tyhmät" kikkaillaan pois rahoituksista ja työsuhteista. Onhan toki ymmärrettävää, että halutaan rakentaa mielekästä yhteistyötä noin ylipäätään samoja tavoitteita jakavien kesken. Ongelmalliseksi tämä menee minusta silloin, kun tämä jaottelu tehdään hyvin tiukalla oikeamielisyyden kriteeristöllä.

Ap

Tällä Jaana haapasalollahan on joku keissi Turun lääninvankilankin kanssa, jossa hän on jäänyt valitsematta virkaan, ja on nostanut siitä metelin. Ja aikaisemmissa työpaikoissaan hänellä myös on ollut useammin julkisuudessa puituja erimielisyyksiä työyhteisön kanssa.

Ehkä hän on aina oikeassa. Jotkut ihmiset ovat.

Harmittaa kun en pääse lukemaan. Mutta noinhan homma pyörii. Ja erityisesti tuo että lahjakas tyyppi on helppo sulkea pois kun porukalla niin sovitaan.

Tällä Jaana haapasalollahan on joku keissi Turun lääninvankilankin kanssa, jossa hän on jäänyt valitsematta virkaan, ja on nostanut siitä metelin. Ja aikaisemmissa työpaikoissaan hänellä myös on ollut useammin julkisuudessa puituja erimielisyyksiä työyhteisön kanssa.

Tietysti näitä asioita kommentoivat julkisesti sellaiset hahmot, joilla ei ole enää mitään menetettävää. HS:n jutussahan puhuttiin "akateemisesta itsemurhasta", että lähtee avaamaan näitä asioita. Ns. vaikeiden ihmisten olemassaolo ei silti poista hankaluutta, joka syntyy tieteelle, jos vaaditaan ankaraa paradigmaattisuutta. Tehdään sitten vaikka nelikenttä luokilla "hyvä tyyppi" - "kakkapää" ja "hyvä tutkija" - "huono tutkija", niin tämä pointti hahmottuu. Mutta ovat kyllä normaalisti HS:n juttu kommentoivat yliopistolaiset vetäneet teippiä suunsa yli tämän jutun kanssa.

Tällainen hyvä veli -korruptio elää ja voi hyvin kyllä muuallakin kuin akateemisissa tutkijapiireissä. Ihan vaikka IT-alalla.

Kyllä itsellä on hyvää tietoja - olen asian kanssa EU-oikeudessa juuri nyt: kysymys on LUT:n Kouvolan yksikön ja Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun yhteistyöstä - EU  tutkimusprojekti (2010-2014), jona aikana minua alettiin uhkailla rikos - ja poliisitutkinnalla. Onneksi 0007 agentit ei vät ole tullet paikalle....! Palkkaa ei todelakaan maksettu. No nyt tulee sitten iso sotku. t. korruptio - tappajasoturi.

Vierailija kirjoitti:

No hitto kun pääsis lukemaan jutun.

Helsingin Sanomat 26.2.2017
Yliopistojen rekrytoinneista tuli "täysin mielivaltaista"

sivu 1:

http://aijaa.com/qykEJ3

sivu 2:        

http://aijaa.com/QhSeRb

yleisönosastolta 23.2. Heidi Laine, Jussi Pakkasvirta, Hanna Puhakka

http://aijaa.com/ZtIFi8

BUBU kirjoitti:

Kyllä itsellä on hyvää tietoja - olen asian kanssa EU-oikeudessa juuri nyt: kysymys on LUT:n Kouvolan yksikön ja Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun yhteistyöstä - EU  tutkimusprojekti (2010-2014), jona aikana minua alettiin uhkailla rikos - ja poliisitutkinnalla. Onneksi 0007 agentit ei vät ole tullet paikalle....! Palkkaa ei todelakaan maksettu. No nyt tulee sitten iso sotku. t. korruptio - tappajasoturi.

Ehkä voit avata tätä sen verran kun kärsit?

Antti Heikkilä http://www.anttiheikkila.com/blogi/yliopistojen_salaiset_verkostot/

Kirjoitettu 02.09.2009

YLIOPISTOJEN SALAISET VERKOSTOT

... ja professorimafia on oikeastaan aika sopiva nimitys.

Vierailija kirjoitti:

Tällä Jaana haapasalollahan on joku keissi Turun lääninvankilankin kanssa, jossa hän on jäänyt valitsematta virkaan, ja on nostanut siitä metelin. Ja aikaisemmissa työpaikoissaan hänellä myös on ollut useammin julkisuudessa puituja erimielisyyksiä työyhteisön kanssa.

Tietysti näitä asioita kommentoivat julkisesti sellaiset hahmot, joilla ei ole enää mitään menetettävää. HS:n jutussahan puhuttiin "akateemisesta itsemurhasta", että lähtee avaamaan näitä asioita. Ns. vaikeiden ihmisten olemassaolo ei silti poista hankaluutta, joka syntyy tieteelle, jos vaaditaan ankaraa paradigmaattisuutta. Tehdään sitten vaikka nelikenttä luokilla "hyvä tyyppi" - "kakkapää" ja "hyvä tutkija" - "huono tutkija", niin tämä pointti hahmottuu. Mutta ovat kyllä normaalisti HS:n juttu kommentoivat yliopistolaiset vetäneet teippiä suunsa yli tämän jutun kanssa.

Pragmaattisuutta vain säätelee raha, ei siinä muuta ongelmaa ole. Yliopistomaailmassa on erityisen tärkeää puhua siitä mitä on sallittua puhua, sillä vaikka tieteeseen kuuluukin hypoteesit, niiden oikeaksi todistaminen ja toistaminen, eivät ne saa loukata aiempia dogmia, sillä siitä voi syntyä uusi paradigma, jolloin ne oppirakennelmat, joita professorit varjelevat, kumoutuvat.

Mitä järkeä on jäädä sinne tuppukylään kärkkymään sitä yhtä ja ainoaa professuuria joka voi mennä ihan ansioidusti jollekin toisellekin. Paras lähteä maailmalle, hakea ensin postdoc -paikkoja ja sitten pysyvää vakanssia. Jos Suomea niin rakastaa niin kyllä niillä maailmalta kerätyillä papereilla ja kokemuksella on yleensä aika vahvoilla niitä kotimaisia mikkihiiriä vastaan, siis jos se nurkkakuntainen ja persaukinen Suomen tiedeyhteisö kiinnostaa.

Ihan normi julkista sektoria.

Hankamäellä on kokemuksia, mutta hän ei taida tosiaan olla niitä helpoimmin rekrytoitavissa olevia akateemikkoja.

Jukka Hankamäki (2005): Tutkielma tiedepoliittisesta vallasta

http://www.hankamaki.fi/documents/contraacademia.pdf

Vierailija kirjoitti:

yleisönosastolta 23.2. Heidi Laine, Jussi Pakkasvirta, Hanna Puhakka

http://aijaa.com/ZtIFi8

Taasko kerran professori Pakkasvirralle vastenmieliset asiat ovat populismia? Tyylikäs torjunta kyllä: ei meillä mitään ongelmia ole ja jos joku väittää sellaista, niin kyseessä on ilman muuta populistin paskapuheet. Tämä taisi nyt olla esimerkki siitä tunnetusta älähdyskoirasta.

Turkuun otetaan sisään vain omaa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on jäädä sinne tuppukylään kärkkymään sitä yhtä ja ainoaa professuuria joka voi mennä ihan ansioidusti jollekin toisellekin. Paras lähteä maailmalle, hakea ensin postdoc -paikkoja ja sitten pysyvää vakanssia. Jos Suomea niin rakastaa niin kyllä niillä maailmalta kerätyillä papereilla ja kokemuksella on yleensä aika vahvoilla niitä kotimaisia mikkihiiriä vastaan, siis jos se nurkkakuntainen ja persaukinen Suomen tiedeyhteisö kiinnostaa.

Just näin. Jos ei samaan hiekkalaatikkoon mahdu, kannattaa katsella muita leikkipaikkoja.

Pidemmällä tähtäimellä häviäjiä ovat ne, jotka ovat saaneet pestinsä vain kaverien avustuksella.